Arvostelu: HBO:n Robin Williams -dokumentti näyttää sekä surun että ilon, mutta ei uskalla mennä pintaa syvemmälle

17.07.2018 20:01 | Aki Lehti

Robin Williams: Come Inside My Mind esittelee koomikko-näyttelijän molemmat puolet, mutta ei todellakaan päästä katsojaa päähenkilönsä pään sisään. 

Muun muassa ohjaaja Roman Polanskista dokumentteja tehneen Marina Zenovichin uuden elokuvan nimi on suurilta osin valetta. Edesmenneestä Robin Williamsista kertova Come Inside My Mind -dokumentti ei päästä katsojaa koomikko-näyttelijän pään sisään kuin hetkittäin, vaan tyytyy käymään läpi Williamsin tarinan kronologisesti alkaen hänen lapsuudestaan. Zenovich kyllä kertoo koomikon elämästä rehellisesti, mutta aina kun tarjolla olisi mahdollisuus mennä syvemmälle synkkyyteen, niin dokkari tyytyy vain kurkistamaan pimeyteen ja pakittaa peloissaan takaisin tai hyppää seuraavaan aiheeseen.

Come Inside My Mind toimii parhaiten kun äänessä on Williams itse ja taustalla pyörii hänen kotivideoitaan tai materiaalia stand up -esityksistä pitkän uran ajalta. Puhuvia päitä on tässäkin dokkarissa aivan liikaa, vaikka useilla Williamsin tunteneista ihmisistä onkin paljon kiinnostavaa sanottavaa. Miehen ensimmäinen vaimo Valerie Velardi on haastateltavista kiinnostavin, sillä hän puhuu rehellisesti, eikä todellakaan vain ylistä lahjakasta ex-miestään, vaan kertoo tämän osanneen olla myös kunnon kusipää yksityiselämässään.

1970-luvun lopussa Mork and Mindy -sitcomin myötä Williamsista tuli kuuluisa ja varakas, mutta samalla normaalisti yksityiselämässään hiljainen ja mietteliäs mies löysi huumeet, joista varsinkin kokaiinia meni nokkaan varsin kiitettäviä määriä.

David Lettermanin show’ssa vieraillessaan Williams vitsailee ja kertoo ”kokaiinin olevan jumalan tapa kertoa, että sinulla on liikaa rahaa”, mutta aiheelle naureskelu loppui siinä vaiheessa kun John Belushi kuoli. Williams oli viimeinen ihminen joka näki kollegansa elossa, vain muutamaa tuntia ennen kuin hän heitti henkensä. Esimerkiksi tämä on yksi niistä kohdista, joissa Zenovichilla olisi tilaisuus kertoa aiheesta paljon syvällisemmin, mutta hän tyytyy vain toteamaan näin käyneen ja kiiruhtaa vauhdilla eteenpäin.

Ohjaaja käy läpi Williamsin koko elämän, painottaen useaan otteeseen vähemmän tärkeitä aiheita. Siviilissä hiljainen ja jopa ujo koomikko vaikuttaa julkisuudessa olevan täysin riippuvainen ihmisten naurattamisesta ja saamistaan aplodeista.

Hänen stand upinsa on parhaimmillaan ja ehkä pahimmillaan täysin älytöntä höpötystä, joka kyllä naurattaa, vaikka siitä ei ehkä ymmärrä kuin osan. Ihmisenä hän taisi olla samanlainen – sillä ei ole niin väliä tajuavatko fanit tai ehkä edes läheiset ihmiset kuka hän oikeasti on, kunhan he vain nauravat hänen jutuilleen.

Williams on puhunut avoimesti päihdeongelmistaan ja masennuksestaan, mutta eniten koukussa hän oli muiden viihdyttämiseen, jopa rasittavuuteen asti. Come Into My Mindilla on mahdollisuus mennä syvälle monimutkaisen miehen mieleen, mutta se päättää keskittyä lähinnä sydänsuruihin ja käsittelee kohdettaan silkkihansikkain. Kuka tahansa taiteilija on enemmän kuin vain hänen kohtaamansa vastoinkäymiset, mutta ilmeisesti Williamsin itsemurhan takia ohjaaja yksinkertaistaa asioita aivan liikaa.

Leffa kyllä mainitsee miehen vakavammat roolit, mutta keskittyy kuitenkin lähinnä hauskuuttajaan. Missään vaiheessa ei kerrota mistä yhteydestä elokuvaa kuljettava Williamsin kertojaääni on peräisin. Mies kertoo tarinaansa kuin altavastaajan asemasta, joka tuntuu falskilta, sillä se unohtaa kokonaan esimerkiksi hänen Good Will Hunting -elokuvasta voittamansa Oscarin ja kolme muuta ehdokkuutta palkinnon saajaksi. Suurin osa miehen koko perheen komedioista oli rehellisesti sanottuna aivan hirveää tuubaa, joten tuntuu omituiselta, ettei synkempiä rooleja ja elokuvia joissa mies oli parhaimmillaan edes mainita.

Yksi kiinnostavimmista haastatelluista on Williamsin hyvä ystävä Billy Crystal, jonka puhelinvastaajaan Williamsilla oli tapana jättää kryptisen sekopäisiä viestejä. Niiden seasta löytyy myös koskettavia pätkiä, jotka paljastavat kuinka hyviä ystäviä miehet olivat, mutta Zenovich vie homman liian pitkälle, tarkoituksenaan vain saada katsoja vollottamaan. Crystal kertoo viimeisestä kerrasta jolloin puhui ystävänsä kanssa, josta ohjaaja päättää leikata suoraan Kuolleiden runoilijoiden seura -elokuvan carpe diem -kohtaukseen, joka on halpa ja kliseinen temppu yrittää ohjailla katsojan tunteita.

Come Inside My Mind ei missään nimessä ole huono dokumentti, mutta se ei tarjoa Williamsin faneille juuri mitään uutta kotivideopätkiä lukuun ottamatta. Ajoittain tuntuu siltä kuin kyseessä olisi reippaasti pätkitty versio paljon syvällisemmästä ja rankemmasta dokkarista, joka on päätetty siistiä liiankin kliiniseksi miehen lopullisen päätöksen takia.

Robin Williams: Come Inside My Mind tuli tarjolle HBO Nordiciin tänään 17. heinäkuuta.