Arvostelu: Jake Gyllenhaal ja John Malkovich loistavat Netflixin Velvet Buzzsaw -kauhukomediassa

03.02.2019 11:37 | Aki Lehti

Taidemaailma ja sen mielipuoliset rahasummat ovat ohjaaja Dan Gilroyn hauskan kritiikin kohteena hienossa Netflix-elokuvassa.

Jake Gyllenhaalilla on ollut selvästi todella hauskaa esittäessään Dan Gilroyn ohjaaman Velvet Buzzsaw -kauhusatiirin päähenkilö Morf Vandewaltia. Sen huomaa jo ensimmäisten minuuttien aikana, kun tämä itseään täynnä oleva vaikutusvaltainen taidekriitikko purjehtii Art Basel Miami Beach -taidemessujen eri osastojen läpi.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Gilroy pilkkaa modernin taiteeen maailmaa taitavasti, vaikka ei ehkä kovin syvällisesti.

Velvet Buzzsaw on tietyllä tapaa rinnakkaisteos hänen edelliselle yhdessä Gyllenhaalin kanssa tekemälleen Nightcrawler-elokuvalle. Kyytiä ei saa ehkä niinkään taide itse, vaan sen maailmassa toimivat ahneet ja itsekeskeiset hahmot. Toki elokuva nauraa myös taideteosten mielipuolisille hinnoille ja liian rikkaat nykytaiteen maailmassa toimivat hahmot Gilroy ottaa hengiltä yksi kerrallaan vanhan liiton kauhuelokuvan keinoin.

Velvet Buzzsaw’n alkupuoli on rehellistä satiiria, mutta puolivälin tienoilla leffa keikahtaa kauhuelokuvaksi. Molemmat osat toimivat näppärästi, koska elokuva muistaa nauraa myös itselleen ja tekijöilleen, kysyessään ja kyseenalaistessaan sen mikä on tai ei ole oikeaa taidetta. Pakkohan sen on, sillä ohjaaja Gilroy on esimerkiksi käsikirjoittanut Kong: Skull Island -elokuvan ja jokainen mukana oleva näyttelijä tehnyt myös rehellistä viihderoskaa, jonka ainoana funktiona on vain tehdä mahdollisimman paljon rahaa.

Leffan jokainen taidemaailman hahmo on överiksi vedetty karikatyyri, mutta kuitenkin niin, että heissä on myös syvyyttä. Pinnallisuus tai rahan- ja maineenhimo ovat vain osa näitä henklöitä, jotka kaikessa sarjakuvamaisessa pöhköydessään tuntuvat jopa liiankin aidoilta.

Koko kööri onnistuu rooleissaan loistavasti.

Myöskin ohjaaja Gilroyn Nightcrawlerissa nähty Rene Russo esittää konkarigalleristi Rhodora Hazea, Zawe Ashton hänelle työskentelevää Josephinaa ja Toni Collette naurettavan upea peruukki päässään kuraattori Gretcheniä. Myös sivuhahmoina nähtävät taiteilijat on mietitty loppuun asti, Daveed Diggsin esittäessä Damrishia, nousevaa kykyä ja John Malkovichin parhaat päivänsä nähnyttä Piersiä, joka ei ole saanut maalattua mitään merkittävää lopetettuaan juomisen. Hän on tosin muuttanut galleriansa krääsää tuottavaksi tehtaaksi, ratsastaen vanhalla maineellaan.

Josephinan naapuri kuolee, ja hän löytää tämän jäämistöstä valtavan määrän upeita maalauksia, toineen toistaan ahdistavimpia ja synkempiä tauluja, joista tulee mieleen Francis Baconin työt. Edesmennyt Dease on täysin tuntematon nimi, joka on kuitenkin määrännyt kaikki teoksensa tuhottavaksi kun hän kuolee. Kuten arvata saattaa, niin taidemaailman haaskalinnut eivät aio niin tehdä, vaan vähät välittävät toiveista ja alkavat rahastaa maalauksilla.

Tässä kohtaa Velvet Buzzsaw’n tyyli muuttuu kauhuleffaksi, ja kaikki rahaa ja mainetta Deasen taiteen avulla hamuavat alkavat kuolla kekseliäillä tavoilla. Deasen taustatarina on parempi tässä jättää hämärän peittoon, etten vahingossa spoilaa mitään. Todetaan vain että ohjaaja Gilroy laittaa Deasen kärsimyksellä rahaa tekevät hahmot kärsimään kamalat kohtalot.

Elokuva on toimivaa kauhua, mutta ennemminkin hauskaa sellaista kuin kovinkaan pelottavaa. Usealle (murha)kohtaukselle nauraa ääneen, ja itse repesin aivan totaalisesti kohtauksessa, jossa taidenäyttelyn lattialla verilätäkössä makaavaa ruumista luullaan yhdeksi teoksista.

Gilroyn opportunismin ja tekopyhyyden kritiikki on melko kevyttä ja suoraviivaista, mutta leffan loppupuolisko pelastaa paljon. Sen kauhu lainaa reippaasti 1970-luvun englantilaiselokuvista, edeten mukavan hitaasti, täysin vailla böö-säikyttelyjä tai överiä gorea. Verta ja irtojäseniä on tarjolla juuri sopivan verran ja listimiskohtauksista tulee mieleen vanhan liiton slasherit.

Velvet Buzzsaw sai maailmanensi-iltansa vajaa viikko sitten Sundencen elokujuhlilla, jossa on oma ironiansa. Netflix-elokuvaksi se on oikein toimiva, juuri sellainen teos joita suoratoistopalvelun soisi puskevan pihalle enemmänkin. Tällaisiä noin 20 miljoonan dollarin budjetilla tehtyjä indie-elokuvia ei nykyään elokuvateatterissa juuri nähdä.

Velvet Buzzsaw tuli tarjolle Netflixiin toissa päivänä 1. helmikuuta.

Keskustelu

Ennen kuin innostutte tästä Akin mukana niin hilaan teidät alas. Nightcrawler pätkä tulee todellakin mieleen välillä kuinka ahneus rahan kustannuksella saa ihmisen sekaisin. Mestariteokseksi en tätä nimittäisi ja kaikki vähäinen verellä leikittely on nähty jo monesti. Kannattaako edes katsoa tätä niin vastauksena kyllä sen kerran katsoo, jos ei muuta niin arvostelijan mieliksi edes.

Muropaketin uusimmat