Arvostelu | Jason Stathamin tähdittämä Wrath of Man ei tunnu Guy Ritchien elokuvalta, ja se on vain hyvä asia

21.05.2021 12:52 | Joonas Pikkarainen

Wrath of Man

Guy Ritchie piilottaa itsensä melkein kokonaan Jason Stathamin tähdittämässä uudessa Wrath of Man -kostotrillerissä.


Ensi-ilta: 21.5.2021 (elokuvateattereissa)
Alkuperäisnimi: Wrath of Man
Ohjaus: Guy Ritchie
Käsikirjoitus: Guy Ritchie, Ivan Atkinson, Marn Davies
Pääosissa: Jason Statham, Josh Hartnett, Holt McCallany, Jeffrey Donovan, Scott Eastwood, Niamh Algar & Eddie Marsan
Pituus: 120 min
Ikäraja: 16


Brittigangstereiden maailmasta omintakeisen kolonsa löytäneen Guy Ritchien viimeaikainen tuotanto on ollut lievästi sanottuna epätasaista. Miehen monet fanit pitävätkin edelleen tämän alkupään rikoskomedioita ansaitusti korkeassa asemassa ja ovat toivoneet hartaasti ohjaajan palaavan juurilleen. Tästä saatiin jo varovaista esimakua pari vuotta sitten julkaistulla The Gentlemanilla, mutta nähtävästi kotikaduilla piipahdus jäi vain hetkelliseksi. Ohjaajan tuoreinta Wrath of Mania ei nimittäin meinaa edes tunnistaa miehen tuotokseksi.

Tämä tosin tuskin haittaa kuin Ritchien vannoutuneimpia faneja, sillä ohjaajan maneerit ovat totta puhuen alkaneet maistua jo puulta ja heinältä. Vesiperästä jäädään silti kauaksi, sillä Wrath of Man on oikeastaan ihan onnistunut trilleri, joka on samanaikaisesti hyvin ennalta-arvattava sekä katsojan toistuvasti kampittava kostoraina. Paradoksaalinen tilanne luokin mielenkiintoisen katselukokemuksen, jossa elokuvan parissa viihtyy koko keston ajan yllättävän hyvin, mutta jonka unohtaa miltei välittömästi lopputekstien alkaessa.

Wrath of Man

Ritchien, Marn Daviesin ja Ivan Atkinsonin kynäilemä käsikirjoitus on englanninkielinen uusioversio vuonna 2004 julkaistusta ranskalaiselokuvasta Cash Truck. Pohjana toimii samanlainen premissi, jossa mysteerinen H (Jason Statham) soluttautuu ryöstöjen kohteeksi joutuneen arvokuljetusautofirman uudeksi vartijaksi ja yllättää kollegansa estämällä tappavalla tehokkuudella viimeisimmän ryöstöyrityksen. Ja jotakuinkin tässä kohtaa Wrath of Man ajautuu samalla raiteilta.

Juonesta ei ole välttämätön tietää tämän enempää, eikä siitä oikeastaan kannatakaan. Elokuva toimii parhaimmillaan juuri mysteerinä, jossa katsoja arvuuttelee salaperäisen päähenkilön motiivia ja taustoja. Todennäköisesti arvaukset osuvat oikeaan jo ensimmäisellä yrittämällä, mutta kiehtovinta rainassa on juuri tapa, jolla nämä paljastetaan. Näkökulma vaihtuu elokuvan edetessä useampaan otteeseen, ja jokaisella kerralla hahmoista, tapahtumista ja taustoista paljastuu aina jotain uutta. Kerrontaa voi tosin rehellisesti moittia suoraviivaisen juonen tarpeettomasta monimutkaistamisesta, mutta juuri sen omintakeinen tyyli toimii Wrath of Manin pelastuksena.

Tosin vaikka elokuvan mielenkiintoisin piirre on päähenkilön ympärillä vellova mysteerisyys, ja iso osa tätä on juuri Stathamin eleetön tulkinta H:na, on näyttelijä itse silti väärä valinta rooliin. Hänen suorituksensa nouseekin samanlaiseksi karikatyyriksi kuin miehen lukemattomissa suoraan VOD-jakeluun saapuneissa tauhkoissa, kun rooli kaipaisi aavistuksen inhimillisempää otetta, jolloin myös hahmosta huokuva uhka olisi paljon painostavampi. Valittu ratkaisu on eittämättä kuitenkin tekijöiden tyylitietoinen valinta, joka osaltaan myös korostaa nimen raamatullisia merkityksiä. Samalla se tosin vie Wrath of Manin puhdasveriseksi B-rainaksi, kun se olisi voinut olla jotain muutakin.

Wrath of Man

Pinnallisuus näkyy oikeastaan elokuvan muissakin hahmoissa, joista valtaosa on olemassa vain ruokkimassa päähenkilön yllä leijuvaa salaperäisyyttä. H:n kollegoina nähtävät Holt McCallany, Josh Hartnett, Eddie Marsan ja Niamh Algar ovat genrelle tyypillisiä viisastelijoita, joiden taustoihin ei jakseta kuitenkaan panostaa, mutta joita tarvitaan, koska Statham ei puhu. Pienemmissä rooleissa nähtävät Andy Garcia, Jeffrey Donovan ja Scott Eastwood piipahtavat lähinnä ruudulla, joskin kaksi jälkimmäistä saa jopa päähenkilöä enemmän taustoitusta. Ritchielle ominaisia mieleenpainuvia tuttavuuksia ei sen sijaan kannata edes odottaa, sillä hahmogalleria on kauttaaltaan yllättävän vaisu.

Ohjaajan ote näkyy kuitenkin toisinaan, vaikka Wrath of Man voisi muutoin mennä melkein kenen tahansa ohjaamasta. Polveilevat juonikuviot ja eräät kerronnalliset ratkaisut ovat ehtaa Ritchietä, joskin aavistuksen eri tavalla toteutettuna ja valitettavan vaisulla loppuratkaisulla varustettuna, minkä lisäksi myös toiminnassa on hetkensä. Parhaimmillaan kiihkeimmät kohtaukset muistuttavat Michael Mannin erinomaista Heatia, kun taas vastaavasti heikoimmillaan juuri sitä Stathamin männävuosien tusinatoimintaa. Sama kahtiajakoisuus vaivaa oikeastaan koko elokuvaa, jonka nopeasti unohdettavan yhdentekevyyden seasta pilkahtaa toisinaan jotain siistiä ja mielenkiintoista.

Tai kansankielisemmin avattuna: Wrath of Man on Jason Statham -elokuva, jossa toisinaan vilahtaa myös Guy Ritchie.

WRATH OF MAN

”Wrath of Man on toimiva toimintatrilleri, mutta ei ehkä maistu ohjaajan (maneerien) faneille ihan täysillä.”

Muropaketin uusimmat