Uusimmat

Arvostelu: Jean-Claude Van Johnson -sarja on parasta Jean-Claude Van Dammea vuosikausiin

09.01.2018 12:50 Aki Lehti

Van Damme osaa nauraa itselleen äärityperässä toimintakomediassa.

Bloodsport-, Universal Soldier – ja Timecop -elokuvista on jo aikaa. Sen tietää parhaiten Jean-Claude Van Damme Amazonin Jean-Claude Van Johnson -sarjassa, jossa tylsistynyt leffastara asuu jättikartanossaan Malibussa ottamassa kookosmaitokylpyjä. Toimintatähti ei ole enää samassa fyysisessä kunnossa kuin nuorempana, eikä viitsi edes kävellä postilaatikolleen asti, vaan ajelee muutaman kymmenen metrin matkan Segwaylla.

Rahaa miehellä näyttää edelleen riittävän, vaikka hän on ollut eläkkeellä jo jonkin aikaa ja uran loppupuolen leffakammotuksia ei nähty lainkaan teattereissa, vaan ne päätyivät suoraan dvd:lle. Van Damme kyllästyy vain möllöttämään kartanossaan ja päättää palata takaisin leffabisnekseen. Phylicia Rashadin esittämä manageri alkaa etsiä hänelle sopivaa roolia ja uran uudelleenstarttaamiseen näyttää kelpaavan mikä tahansa kökköleffa.

Van Dammea moinen ei haittaa, sillä sarja tekee jo alkumetreillään selväksi, että toimintastaran b-luokan leffat ovat olleet vain kulissia, peiteoperaatioita hänen oikealle työlleen. Hän on todellisuudessa ollut vuosikausia agentti ja palkkamurhaaja nimeltään Jean-Claude Van Johnson. Duuninsa parhaiten osaava Johnson saakin hetkessä uuden tehtävän ja soluttautuu bulgarialaiseen huumekartelliin. Samalla pitää kuitenkin kuvata myös uutta Huck-elokuvaa, joka on täysin sekopäinen moderni toimintaversio Huckleberry Finnin seikkailuista.

Jean-Claude Van Johnson on hyväntahtoinen parodia ja satiiri, joka osoittaa Van Dammen osaavan nauraa Hollywoodin kliseille ja erityisesti itselleen, tietäessään olevansa aivan liian vanha toimintatähdeksi, vaikka tossu edelleen nouseekin. Sarjan Van Damme -hahmossa on aivan taatusti mukana reippaasti oikeaa ihmistä, vaikka tarina eteneekin vauhdilla parodiasta jonkin sortin fantasian ja scifin puolelle.

Aineksia ideassa on periaatteessa vain korkeintaan kymmenen minuutin mittaiseen sketsiin, mutta täysin pöhkö Van Johnson onnistuu naurattamaan jollain ilveella kuuden puolen tunnin mittaisen jakson ajan. Van Damme (vai Johnson?) tarjoaa pahiksille kiertopotkuja päähän ja toistelee samalla vuorosanoja, jotka ovat täynnä viittauksia hänen klassikkoelokuviinsa. Väkisinkin moinen naurattaa, ainakin jos miestä tuli fanitettua aivan tosissaan joskus yli 25 vuotta sitten. Spagaattikin onnistuu edelleen, vaikka ei kovin helposti.

Tietysti Van Johnson on todella epätasainen ja joka jakso sisältää myös tyhjäkäyntiä. Silti se onnistuu olemaan myös koskettava ja aivan täyttä dadaa, palatakseen rehelliseeen actioniin unohdettuaan hetkeksi, että juuri sillehän tässä pitikin nauraa.

Ainoastaan Van Dammen oikean elämän huumeongelmista ei tehdä pilaa, mutta muuten mies paljastaa itsestään metatason kikkailussa jopa omituisen paljon. Eräässä kohtauksessa sarja lainaa Timecop-elokuvaa ja ruudulla nähdään kaksi eri ikäistä Van Dammea samaan aikaan. Vanhempi ja viisaampi toteaa toiselle ”sisälläsi on tyhjyys, jonka yritit täyttää kuuluisuudella, mutta se ei toiminut, koska et kuitenkaan usko että sinua rakastetaan oikeasti”, tai jotain sinne päin.

Ainakin sarja pysyy uskollisena omalle sekopäisen syvälliselle konseptilleen, jossa ei ole yhtään mitään mieltä, mutta joka samalla naurattaa ääneen vähän välilä.

Sarjan kaikki kuusi jaksoa ovat katsottavissa Amazonin Prime Video -striimauspalvelussa.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat