Arvostelu: Jessica Jonesin kakkoskausi on Netflixin Marvel-sarjojen parhaimmistoa

06.03.2018 19:44 | Aki Lehti

Viinaan menevä supersankarietsivä kilpailee The Punisherin kanssa Netflixin parhaan Marvel-sarjan tittelistä.

Kaksi ja puoli vuotta on pitkä aika odottaa jatkoa tv-sarjalle. Melkein sen verran on ehtinyt vierähtää aikaa Jessica Jonesin ensimmäisestä kaudesta, joka oli vasta toinen Netflixin Marvel-sarjoista. Sen jälkeen The Punisheria lukuun ottamatta striimauspalvelun supersankarisarjat ovat olleet järjestäin pettymyksiä jopa intohimoiselle Marvel-sarjakuvien fanille.

Erityisesti Iron Fist ja sankareiden yhteisseikkailu The Defenders olivat melkoista suossa tarpomista, myötähäpeää aiheuttavia tekeleitä, joiden katsominen alusta loppuun ei ollut hauskaa saati viihdyttävää.

The Punisherin tasolle Jessica Jonesin kakkoskausi ei yllä. Viiden ensimmäisen jakson perusteella jatko on myös viinaan menevän supersankarietsivän aiempia seikkailuja kehnompi, mutta ei onneksi lähellekään niin kamala kuin muut tuoreemmat Netflixin Marvel-sarjat.

Yleensä Netflix lähettää Marvel-sarjoistaan medialle koko kauden ennakkokatseluun, mutta tällä kertaa tarjolla oli tosiaan vain viisi jaksoa. Striimauspalvelu pyysi myös erikseen, ettei juonen yksityiskohtia spoilattaisi arvosteluissa. Moinen ei muutenkaan ole ollut tapanamme, mutta kunnioitetaan Netflixin pyyntöä ja paljastetaan vain lähtöasetelma ja muutama oleellinen asia.

Jessica Jonesin kakkoskausi jatkuu periaatteessa suoraan siitä mihin ensimmäinen päättyi, eikä ota huomioon juuri lainkaan The Defenders -sarjan tapahtumia. Krysten Ritterin esittämä Jessica Jones on hahmona kiinnostava, ja käsitellyt aiheet rankkoja ja tärkeitä, mutta sarja käynnistyy tuskastuttavan hitaasti.

Edellisen kauden lopussa murjottava sankarimme päästi David Tennantin hienosti esittäneen Kilgrave-pahiksen hengiltä, joka aiemmin hallitsi häntä supervoimillaan ja laittoi tekemään vaikka mitä kamaluuksia. Kakkoskauden suurin ongelma onkin ainakin näin alussa kunnon pahiksen puuttuminen.

Jessica Jonesin pahin vihollinen onkin hän itse. Naista piinaavat edelleen asiat ja teot joihin Kilgrave hänet pakotti. Jones käy suuttumuksen hallintakursseilla, mutta luottaa myös omiin tuttuihin metodeihinsa traumojen käsittelyssä. Viskiä kuluu pullo päivässä ja hän ottaa vastaan vain etsiväkeikkoja joihin voi suhtautua täysin tunteettomasti.

Etsivän taustatarina on tietysti kammottava. Hän menetti vanhempansa auto-onnettomuudessa, jonka jälkeen hän huomasi saaneensa supervoimia. Kilgrave pakotti hänet pahuuksiin, mutta myös raiskasi hänet.

Kiukku, raivo, suru ja pelko ovat siis enemmän kuin oikeutettuja, mutta käsikirjoitus ja Ritterin tyyli näytellä Jonesia tekevät hahmosta välillä liian luotaantyöntävän. Misantrooppi kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä, mutta epäselväksi jää miksi jatkuvasti pahalla päällä olevasta, kaikkeen vihalla ja sarkasmilla suhtautuvasta hahmosta pitäisi välittää.

Jonesin ystävät kuten radiojuontaja Trish (Rachael Taylor) ja entinen narkkari Malcolm (Eka Darville) tuntuvat olevan valmiita tekemään suunnilleen mitä tahansa hänen puolestaan, mutta saavat palkkioksi lähinnä pelkkää vittuilua.

Surun ja sarkasmin välillä tasapainoilu on hankalaa hommaa. Ritter on oikea näyttelijä rooliin, mutta hahmon toivoo toistuvasti saavan turpiinsa kusipäisyytensä vuoksi, ja se tuskin on lähinnä pelkistä naisista koostuvan tekijätiimin tarkoitus.

Sankarimme pahin trauma saattaa olla peräisin hänen nuoruudestaan. Hän ei muista auto-onnettomuuden jälkeisistä 20 päivästä mitään, mutta alkaa nähdä välähdyksiä joissa hänelle tehdään laboratoriossa kokeita. Alkaessaan vastahakoisesti tonkia menneitä ja selvitellessään supervoimiensa alkuperää kehiin astuu Janet McTeerin esittämä vielä Jonesiakin vahvempi hahmo, jonka supervoimat ovat ilmeisesti peräisin samoista tieteellisistä kokeista.

Sarja viittaa muutamaan otteeseen siihen, että Jonesin loputon kiukku ja aggressio johtuukin hänelle tehdyistä labrakokeista ja niiden olevan supervoimien sivuvaikutusta. Toivottavasti tekijät eivät vie juonta loppukauden aikana pidemmälle tähän suuntaan, sillä silloin sarjan koko lähtöasetelmalta putoaa pohja, eikä se kerro enää yhtikäs mitään naisten oikeassa elämässä kokemista kamaluuksista.

Jessica Jones ei yritä supersankarina pelastaa maailmaa, vaan itsensä.

Idea on kiinnostava, mutta jälleen kerran tarina alkaa laahata ja junnata paikoillaan jo parin ensimmäisen jakson jälkeen. Netflixin Marvel-sarjojen ongelma pysyy tarinasta toiseen samana, eikä asialle ilmeisesti olla tekemässä mitään, koska ohjelmat vaikuttavat kelpaavan katsojille tällaisenaan. Sarjakuvafania ärsyttää edelleen, ettei loistavaa lähdemateriaalia hyödynnetä oikeastaan lainkaan.

Ongelmistaan huolimatta Jessica Jones kilpailee The Punisherin kanssa Netflixin Marvel-sarjojen ykkössijasta. Kakkoskausi tulee tarjolle Netflixiin torstaina 8. maaliskuuta.