Arvostelu: Jigsaw on turhan kesyä kamaa Saw-elokuvaksi

30.11.2017 19:55 | Aki Lehti | 1550

Saw-elokuvan rebootin ja jatko-osan sekasikiö on hämmästyttävän tylsää kidutuspornoa.


Ensi-ilta: 1.12.2017. / Alkuperäisnimi: Jigsaw / Ohjaus: Michael Spierig, Peter Spierig / Käsikirjoitus: Pete Goldfinger, Josh Stolberg (perustuu James Wanin ja Leigh Whannellin luomaan tarinaan) / Pääosissa: Tobin Bell, Laura Vandervoort / Pituus: 92 minuuttia / Ikäraja: K16


Saw-elokuvien sarjan parasta antia ovat olleet sen päättömät juonenkäänteet ja kikkailu. Tekijät onnistuivat jollain ihmeellä pitämään täyspöljän paketin suunnilleen kasassa ja yllättämään katsojan seitsemän elokuvan ajan. Jigsaw-pahis kehitteli vielä viimeiseksi tarkoitetussa vuoden 2010 Saw 3D: The Final Chapter -elokuvassa uusia sairaita tapoja tappaa ihmisiä, vaikka hän itse heitti henkensä muistaakseni jo kolmannessa elokuvassa.

Nyt ohjaajaveljekset Michael ja Peter Spierig herättävät sarjan uudestaan henkiin jonkin sortin jatko-osan ja rebootin sekoituksella, joka on tietysti täysin turha tekele ja aivan samaa kamaa kuin kaikki aiemmatkin Saw-leffat.

Jos joku ei tiedä leffojen ideaa, niin se on simppeli: Tobin Bellin esittämä John Kramer on umpihullu Jigsaw-sadisti, joka suunnittelee toinen toistaan sairaampia ansoja ja vekottimia, joilla hän tappaa omasta mielestään syntiä tehneitä ihmisiä mahdollisimman verisillä ja yököttävillä tavoilla. Saw-tekeleitä ei oikeastaan edes voi kutsua kauhuelokuviksi, koska ihmisten silpominen, rusentaminen, leikkely, murskaaminen tai mikä tahansa muu mielikuvituksellinen tapa tappaa ei ole pelottavaa, vaan lähinnä ällöttävää ja ehkä vähän jännittävää.

Tällä kertaa viisi toisilleen tuntematonta ihmistä heräävät metalliämpäri päässä, kahlittuina kurkusta seinään, jossa pyörivät jättimäiset sirkkelinterät. Jigsaw’n ääni käskee heitä tunnustamaan syntinsä tai kohtaamaan kuolemanmasiinat.

Kovin tutun kuuloista touhua siis.

Porukan täytyy toimia yhdessä päästäkseen vapaaksi, tai niin Jigsaw ainakin lupailee. Hengestään päässeet osallistujat pahis kiikuttaa ihmisten ilmoille ja saa poliisit ihmettelemään – matkiiko joku vuosikymmen sitten kuollutta Krameria vai mitä oikein tapahtuu.

Niin viihdyttävän typerän kekseliästä kamaa kuin aiempien elokuvien loputtoman monimutkaiset juonikuviot olivatkin, niin Spierigin veljesten elokuva tietysti buuttaa sarjan. Edellisestä elokuvasta on jo sen verran aikaa, että tällä osalla haetaan uusia katsojia, jotka eivät tajuaisi tekeleestä mitään, jos se jatkaisi aivan suoraan aiempien tarinaa. Leffa toiminee myös vanhoille faneille, sillä aiemmin tapahtunutta ei kuitenkaan ole unohdettu kokonaan. Kidutuspornon ystävät saattavat tosin pettyä siihen, ettei Jigsaw ole lähellekään niin sairas kuin aiemmat osat ja se onkin saanut Suomessa vain K16-ikärajan.

Jigsaw muistuttaa jatko-osista ehkä eniten ensimmäistä elokuvaa ja tarjoaa vain tarvittavan. Huumoria ei ole mukana lainkaan ja lopussa nähdään perinteinen twisti, hahmot ovat yksiulotteisia ja näyttelijät kehnoja. Suurinta kidutusta vain 92 minuuttia pitkässä leffassa on sen tylsyys, varsinkin murhia tutkivien kyttien jaarittelu. Shokkiarvoa tästä on turha hakea, sillä murhamässäilyt eivät ole edes ällöttäviä, ainakaan aiemmin nähtyyn verrattuna.

Jigsaw’sta järjestettiin Suomessa vain yksi pressinäytös, johon en muilta kiireiltäni uskonut ehtiväni, joten ostin pääsylipun leffan Halloween-ennakkoesitykseen. Kerkesin kuitenkin pressiin ja yritin lahjoittaa ostamani lipun pois useassa Facebookin kierrätysryhmässä, joissa on yhteensä kymmeniätuhansia jäseniä. Vaikka tsetti oli tarjolla parin päivän ajan, ei se kelvannut kenellekään edes ilmaiseksi. Ehkä tämä kertoo siitä, etteivät ihmiset kehtaa julkisesti tunnustaa haluavansa nähdä Saw-elokuvaa. Toivottavasti kyseessä on kuitenkin se, ettei luokattoman huono kidutusporno kiinnosta ketään enää vuonna 2017.

JIGSAW

1/1

”Jigsaw on väsynyttä roskaa, joka toimii parhaiten kaikki murhakohtaukset parin minuutin mittaiseen pätkään kasaavana YouTube-videona”