Arvostelu: Johnny English 3:n tarjoama James Bond -parodia iskee laimeasti kuin puoliksi paistettu patonki

27.09.2018 10:00 | Helinä Laajalahti


Vanhan koulukunnan eläköitynyt vakooja joutuu superhakkeria vastaan Johnny English -elokuvien kolmannessa osassa. Rowan Atkinson nähdään jälleen kaikesta hieman pihalla olevana agenttina, joka sekoilustaan huolimatta onnistuu pelastamaan päivän.


Ensi-ilta: 28.9.2018 / Alkuperäisnimi: Johnny English Strikes Again / Ohjaus: David Kerr / Käsikirjoitus: William Davies / Pääosissa: Rowan Atkinson, Ben Miller, Olga Kurylenko, Jake Lacy, Emma Thompson / Pituus: 88 minuuttia / Ikäraja: 7


Rowan Atkinsonista tuli Johnny English ensimmäistä kertaa vuonna 2003, jolloin James Bond -parodiana luotu vakoojahahmo kompasteli Peter Howittin ohjaamana valkokankaille. Jatko-osaa elokuvalle saatiin kuitenkin odottaa pitkään, sillä ensimmäistä heikommin menestynyt Johnny English Reborn ilmestyi vasta vuonna 2011.

Kolmannessa osassa Johnny English (Atkinson) on vetäytynyt agenttihommista maantiedon opettajaksi – tosin hän treenaa sisäoppilaitoksen oppilaista tulevia vakoojia, salaa ja varsinaisen opetustyön kustannuksella. Asenne ja ego ovat ex-vakoojalla edelleen suuremmat kuin todellinen älykkyys.

Kaikki muuttuu kun Britannian salainen palvelu joutuu superhakkerin hyökkäyksen kohteeksi ja kaikki sen agentit paljastetuiksi. Niinpä valtion täytyy etsiä apua varsinaisen virastonsa ulkopuolelta ja joutuu kääntämään katseensa vakoojahommista eläkkeelle jääneiden agenttien suuntaan.

Johnnya ei tarvitse kahdesti käskeä, kun tämä hurauttaa Lontooseen tapaamaan pääministeriä (Emma Thompson).

Hakkerin jäljet johtavat Ranskaan, ja niinpä Johnny ja hänen uskottu apulaisensa Bough (Ben Miller) lähtevät matkaan. Ajastaan jälkeen jääminen sopii tilanteeseen hyvin, sillä “analogisesti” toimimalla kaksikko pysyy helpommin digitaaliajan rosvon tutkan alapuolella.

Johnny Englishille tuttuun tapaan kaikki muu toiminta sitten näkyy ulospäin sitäkin enemmän, sillä hahmoa seuraavat niin tulipalot kuin muutkin väkivaltaisuudet.

Uusimman elokuvan on ohjannut David Kerr, joka on tehnyt uraansa television puolella. Käsikirjoituksesta vastaa aiemmatkin Johnny English -elokuvat kynäillyt William Davies. Huumorinsa Johnny English iskee takaisin hakee uuden ja vanhan vastakkainasettelusta. Atkinsonin hahmo on vanhaa koulukuntaa, joka toimii käsiaseiden, bensamoottoreiden ja magneettipohjaisten kenkien aikakaudella, kun taas vastapuolen aseena on internet.

Tästä vastakkainasettelusta nousee ajoittain pieniä naurunpyrskähdyksiä ja vanhemmille katsojille nostalgisia tunteita synnyttävää huumoria. Tulevat vitsit avataan kuitenkin usein jo etukäteen ja erästäkin autoihin liittyvää vitsiä pohjustetaan peräti kahteen otteeseen. Yllätyksiä komedia ei siis tarjoa, vaan se luottaa ennalta-arvattavuudesta kumpuavaan huumoriin.

Raja Atkinsonin esittämän Johnny Englishin ja hänen tunnetuimman hahmonsa, Mr. Beanin, välillä on aina ollut häilyvä. Uusimmassa elokuvassa tämä korostuu, eikä Atkinson aina oikein tunnu tietävän, näytteleekö hän sittenkin Mr. Bean -elokuvassa. Roolihahmo ilmeineen ja eleineen nimittäin ajautuu välillä erittäin vahvasti Beanin kokovartalokomedian puolelle, eikä tämä sovi yhteen vakoojatarinan kanssa.

Elokuvan naishahmot ovat nolon stereotyyppisiä ja etenkin Emma Thompsonin esittämä, tyhjäpäinen pääministeri saa katsojan kiristelemään hampaitaan. Olga Kurylenko näyttelee kaunista venäläisvakoojaa, joka on Englishiä paremmin tilanteiden tasalla, mutta joka siitäkin huolimatta jätetään seinäkoristeeksi.

Kolmas Johnny English on täynnä epäloogisuuksia, mikä ei genren elokuvassa sinänsä pitäisi haitata – viehätyshän perustuu hirmuiseen häröilyyn. Osa näistä kuitenkin hyppää niin pahasti silmille, että tilanteen hauskuus väkisinkin kärsii. Luulisi, että käsikirjoittajalla olisi ollut seitsemän vuoden aikana aikaa kehitellä mielenkiintoisempiakin vitsejä.

JOHNNY ENGLISH ISKEE JÄLLEEN

2/5

”Mr. Beania ja James Bond -parodiaa sekoittava Johnny English -elokuvien kolmas osa luottaa uuden ja vanhan vastakkainasettelusta kumpuavaan huumoriin sekä Rowan Atkinsonin kokovartalokomediaan.”