Arvostelu Jordan Peelen uuden The Twilight Zone -sarjan kaksi ensimmäistä kautta tarjoavat useita upeita jaksoja
Tuorein The Twilight Zone -sarja on turhan epätasainen, mutta parantaa menoaan kakkoskaudella.
The Twilight Zone -sarjan tuorein versio on jemmattu Suomessa 25. maaliskuuta aloittaneeseen Paramount Plus -suoratoistopalveluun. Tarjolla olevia kahta tuotantokautta promotaan tietysti Jordan Peelen nimellä, joka toimii jaksojen kertojana. Kauhuohjaaja toimii roolinsa lisäksi sarjassa vain yhtenä sen tuottajista ja on käsikirjoittanut vain yhden jakson per kausi. Pääpäsmärit ovat Simon Kinberg ja Marco Ramirez.
Kuten kaikki aiemmatkin The Twilight Zonet, niin myös tuorein on antologiasarja, joka sekoittaa vähän kaikkea scifistä fantasiaan ja yliluonnollisesta tieteen tuoreimpiin luomuksiin ja keksintöihin. Jaksot keskittyvät ihmisyyteen, ihmiselon perinteisiin ongelmiin, moderniin teknologiaan ja nykykulttuuriin. Jokainen jaksoista tarjoaa taas jonkin sortin opetuksen.
Tyyliltään uusi The Twilight Zone noudattaa siis hyväksi havaittua, jo vuonna 1959 esiteltyä kaavaa, mutta lopputulos on turhan epätasainen. Mukana on monia oivaltavia, viihdyttäviä ja kekseliäitä jaksoja, mutta ensimmäinen kausi on ängetty aivan liian täyteen kantaa ottavaa paasausta. Asia tulisi taatusti selväksi vähemmälläkin alleviivaamisella. Sen lisäksi ykköskauden jaksoista suurin osa on aivan liian pitkiä. Kakkoskaudella meno paranee huomattavasti.
Alkuperäiset ja melkein kaikki aiemmatkin uudelleenlämmittelyt koostuivat noin puolen tunnin mittaisista episodeista, mutta nyt liian monet jaksoista ovat mitaltaan melkein tunnin pituisia. Ykköskauden kehnoimpiin esityksiin kuuluu esimerkiksi Nightmare at 30,000 Feet -jakso, jonka voi päätellä jo nimensä perusteella tekevän kunniaa alkuperäiselle vuoden 1963 William Shatnerin tähdittämälle Nightmare at 20 00 Feet -klassikkojaksolle.
Nyt lentokoneen siivellä ei ole hirviötä, vaan Adam Scottin esittämä journalisti kuuntelee lennon aikana podcastia, joka kertoo kuinka kone joutuu onnettomuuteen. Jaksossa on aivan liikaa sivujuonia ja hahmoja, joilla ei ole mitään merkitystä kantavan kertomuksen kannalta.
Paras tai pahin esimerkki aivan liian pitkästä episodista tarjoillaan ensimmäisenä. Uusintaversion ykkösjakso The Comedian kannattaa skipata kokonaan tai ainakin katsoa viimeisten joukossa. Sen stoori voisi toimia alle puolen tunnin mittaisena. Kumail Nanjianin tähdittämä kertomus stand-up-koomikosta, joka saa ihmiset katoamaan vitsailemalla heistä toistaa itseään loputtomiin ja alkaa kyllästyttää jo noin 20 minuutin kohdalla.
Vaikka The Twilight Zone ei olekaan yhtä synkkä tai lohduton, niin se vertautuu väkisin Black Mirror -sarjaan, joka tosin keskittyy lähes kokonaan modernin teknologian mukanaan tuomiin kauheuksiin. Alkuperäissarjassa taitava tarinankerronta oli tärkeimmässä osassa, mutta nyt sosiaalinen kommentaari ajaa aivan liian usein sen ohi.
Tekijät ovat ilmeisesti ottaneet opiksi saamastaan kritiikistä, sillä toisella kaudella kertomusten taso nousee. Mukana on monta mukavan kahjoa jaksoa. Ne tarjoavat edelleen opetuksia, mutta paasaus on paljon paremmin tasapainossa mielikuvituksellisten kertomusten kanssa. Kakkoskauden jaksoista oikeastaan kaikki ovat hyviä, joista muutama nousee klassikkojaksojen tasolle.
A Human Face on sopivan simppeli, yhteen lokaatioon sijoittuva kertomus Jenna Elfmanin ja Christopher Melonin esittämästä pariskunnasta, joka löytyy talostaan alienin. Se ottaaa heidän kuolleen tyttärensä muodon, jolla on myös kaikki hänen muistonsa. Vanhemmilla on edessään melkoisen vaikea valinta.
Among the Untrodden -jakso puolestaan sekoittaa taitavasti teini-ikäisten perinteisiä ongelmia yliluonnolliseen tarinaan, jonka lopetus on hätkähdyttävä.
Helmikuussa ensi-iltansa saaneen hienon Synchronic-scifielokuvan ohjaajakaksikko Justin Benson ja Aaron Moorhead vastaa jaksosta nimeltään 8, jossa tutkijajoukko etsii eriskummallisia syvän meren otuksia. Aaltojen alta löytyykin huippuälykäs ja tappavan vaarallinen mustekala. X-Filesista tutun Glen Morganin käsikirjoittama jakso monstereineen on mukavan pöhkö, mutta myös todella toimivaa vedenalaista kauhua.
Paras episodi löytyy silti muilta osin keskinkertaiselta ykköskaudelta.
Replay-jaksossa tummaihoinen perheenäiti on viemässä poikaansa uuteen kouluun, mutta he päätyvät sekopäisen rasistipoliisiin ahdistelemaksi. Äiti tajuaa voivansa kelata aikaa taaksepäin vanhan videokameran avulla, mutta mitä tahansa hän tekeekin, niin lopputulemat ovat toineen toistaan karmeampia. Replaysta löytyy kaikki osa-alueet mitä hyvään The Twilight Zone -jaksoon tarvitaan. Se käsittelee ajankohtaista aihetta tieteistarinan kautta. Vaikka asioiden korjaaminen aikamatkusten kautta on kaikkea muuta kuin omaperäinen idea, niin kertomus on todella jännittävä ja koskettava.
Uuden The Twilight Zonen katsominen kannattaa kuitenkin aloittaa kakkoskauden jaksoista ja ehkä vasta vähän myöhemmin tässä kuussa. Paramount Plus -palvelu lanseerataan kunnolla vasta huhtikuun aikana, kun se saa oman sovelluksensa eri alustoille. Tällä hetkellä uusi suoratoistopalvelu on käytettävissä vain Apple TV:n, Ruudun ja Telia TV:n kautta.