Arvostelu Julmetun tylsä scifi-elokuva 65 pitää katsojia riemuidiootteina

Pariksi vuodeksi hyllytetty 65-elokuva yrittää sekoittaa kauhua, scifiä ja toimintaa epäonnistuen joka osa-alueella. Mukana on myös dinosauruksia, koska dinosauruselokuvat menestyvät yleensä hyvin. 

Ensi-ilta: 17.3.2023
Alkuperäisnimi: 65
Ohjaus: Scott Beck & Bryan Woods
Käsikirjoitus: Scott Beck & Bryan Woods
Pääosissa: Adam Driver, Ariana Greenblatt, Chloe Coleman
Pituus: 96 minuuttia
Ikäraja: K12

Adam Driverin tähdittämän tieteistrillerin nimi 65 ei valitettavasti viittaa elokuvan pituuteen.

Kuten traileritkin jo spoilasivat, niin leffa sijoittuu 65 miljoonaa vuotta menneisyyteen, jolloin Driverin näyttelemä Mills rysäyttää avaruusaluksensa Maapallolle. Sen pinnalla tallustavat edelleen dinosaurukset. Onnettomuuden aiheuttaa asteroidiparvi, joka lähestyy kotiplaneettaamme.

Kuka arvaa tässä vaiheessa mitä tapahtuu leffan lopussa?

Dinosaurukset? Asteroidi? Anyone?

65 on kaikilta osin täysin ennalta-arvattava elokuva. Se pitää katsojiaan riemuidiootteina. Tuskallisen nolon eksposition ja valkokankaalle lävähtävien tekstien avulla varmistetaan, ettei omia aivojaan tarvitse käyttää lainkaan.

Hiljainen paikka -elokuvan käsikirjoittajakaksikko Scott Beckin ja Bryan Woodsin rustaama ja ohjaama 65 on ollut valmiina jo pitkään. Alun perin ensi-illan piti olla viime vuoden toukokuussa.

Jos joku bongaa netistä leffan alkuperäisen käsiksen, niin linkin saa lähettää tänne suuntaan. 65-elokuvasta on leikattu ilmeisesti useampi versio. Huhut kertovat koeyleisön lytänneen aiemmat. Jos tämä armollisen lyhyt versio on paras, niin olisin paljon mieluummin katsonut sen kehnomman version.

65 on typerä ja huono elokuva, mutta harmillisen väärällä tavalla. Beck ja Woods eivät tajuava konseptinsa olevan silkkaa b-luokan leffan peruskauraa, vaan ovat vääntäneet sen pohjalta yltiövakavan dinosaurusmäiskeen.

Sitä mäiskettä leffassa ei lopulta ole kovinkaan paljon. Eikä myöskään scifiä. Tai kauhua, eikä myöskään jännitystä. 65 on pelkästään turruttavan tylsä puolitoistatuntinen. Mitäänsanomattoman tyhmä tekele tuntuu reippaasti kestoaan pidemmältä.

Juonentapaisessa Driver on vieraan sivilisaation edustaja. Perheenisä ottaa vastaan kahden vuoden mittaisen pestin avaruusaluksen pilottina rahoittaakseen tyttärensä vakavan sairauden hoidot. Meitä reippaasti teknologisesti edistyneemmällä Somaris-planeetalla puhutaan englantia. Terveydenhoito vaikuttaa olevan samassa jamassa kuin Yhdysvalloissa.

Aikaa mitataan tietysti vuosissa ja pituutta metreissä.

Tämä selvä.

Ensimmäinen kohtaus sijoittuu Somaris-planeetalle. Mills istuu vaimonsa ja tyttärensä kanssa merenrannalla, joka näyttää täysin samalta kuin meille tutut rapakot. Vanhemmat puhuvat koko elokuvan lähtöasetelman ääneen auki. Sen enempää vierasta sivilisaatiota tai heidän planeettaansa ei esitellä.

Syy on hyvin varmasti se, että alkukohtaus on lisätty mukaan studion toimesta. Koko premissin paljastamisessa ei ole mitään järkeä. Takaumat kertovat samat faktat leffan aikana toistamiseen mielenkiintoisemmalla tavalla, tyttären isälleen lähettämien videoviestien muodossa.

Millsin aluksen rysähtäessä Maapallolle henkiin jää hänen lisäkseen vain Koa-tyttö (Ariana Greenblatt).

Tässä vaiheessa tulee selville, että heidän kotiplaneetallaan puhutaan sittenkin muitakin kieliä kuin englantia. Kääntäjäaparaatin hajotessa kaksikko ei ymmärrä toisiaan, sillä Koa on laitettu puhumaan keksittyä kieltä. Tyttö oppii tietysti muutaman sanan englantia, kunhan niitä toistelee hänelle tarpeeksi hitaasti. Muksu keksii myös luolamaalauksen ennen ihmisiä, piirtelee tikku-ukkoja ja kaipaa perhettään.

Koa-tyttö on mukana vain siksi, ettei Millsin tarvitse selittää tapahtumia auki ääneen yksinään. Onneksi natiainen on suureksi osaksi hiljaa ja rääkyy vain digidinojen hyökätessä. Leffa yrittää rakentaa kaksikon välille tunnesidettä, mutta koko ihmissuhdekuvio on tökerö.

Koasta kehittyy silti Millsille tyttärenkorvike vain parin päivän ja 15 kilometrin matkan aikana. Sen verran heidän on taivallettava vihamielisessä maastossa päästäkseen pelastusaluksen luo.

65 voisi toimisi paremmin esimerkiksi jonkin antologiasarjan ylipitkänä jaksona. Elokuvateattereihin se on päätynyt vain siksi, että dinosaurukset myyvät edelleen.

Ohjaajina Beck ja Woods ovat aivan hukassa. Leffasta ei löydy minkään sortin jännitettä, vaikka eri sortin tappavia dinosauruksia ja muita esihistoriallisia otuksia vaanii kaikkialla. Adam Driverin kaksikko laittaa lähinnä ähisemään ja puhisemaan. Ilmeisen kovassa kondiksessa olevaa näyttelijää vaikuttaakin tällä kertaa kiinnostaneen fyysisemmät kohtaukset.

65 ei kuitenkaan ole tieteisversio The Revenantista, vaikka se itse niin kuvitteleekin. Driver on aina hyvä, mutta antaa itsestään elokuvalle aivan liikaa. Osaavan miehen suoltama dialogi on yksi elokuvan harvoista hyvistä puolista. Vuorosanat huvittavat kehnoudellaan.

Leffan leikkaus on lähes amatöörimäistä ja rytmitys tökkii todella pahasti. Muutama lähikuva dinosauruksista näyttää aivan kelvolliselta. Yhtään kauempaa esiteltynä valkokankaalla vilistää jälleen kerran korkeintaan keskinkertaisia tietokoneluomuksia. Linja-auton kokoiset dinosaurukset ovat jälleen täysin vailla massaa.

Elokuvan jälkitöille on ollut aikaa pari vuotta. Yhdysvaltalaiset CGI-tehosteidentekijät eivät edelleenkään kuulu ammattiliittoon. Perinteisellä neljän taalan tuntiliksalla työskenteleviä olisi taatusti ollut jonoksi asti valmiina tuunaamaan ison Sony-studion dinosauruselokuvaa.

65 ei herätä tuntemuksia juuri suuntaan tai toiseen yrittäessään rahastaa dinosauruksilla. Kiinnostavinta koko yhdentekevässä viritelmässä on se, että miksi yleensä roolinsa suht huolella valitseva Driver on päätynyt mukaan. Ilmiselvä vastaus on raha. Sallittakoon se tällä kertaa yleensä laatuelokuvissa esiintyvälle miehelle.

65

”Tieteiskauhuna ja toimintana markkinoitu 65 on hämmentävän tylsä dinosauruselokuva.”