Arvostelu Jurassic World: Dominion on ontto, kömpelö ja hölmö jättielokuva

Jurassic World: Dominion on kahden ja puolen tunnin mittaisena järkäleenä kesän suuria viihde-elokuvia. Colin Trevorrow’n ohjaama elokuva yhdistää tarinaan tuttuja hahmoja Jurassic Park -elokuvista, kun Chris Pratt ja Bryce Dallas Howard saavat seurakseen Laura Dernin, Jeff Goldblumin ja Sam Neillin.

Ensi-ilta: 8.6.2022
Alkuperäisnimi: Jurassic World: Dominion
Ohjaus: Colin Trevorrow
Käsikirjoitus: Emily Carmichael & Colin Trevorrow
Pääosissa: Chris Pratt, Bryce Dallas Howard, Laura Dern, Jeff Goldblum, Sam Neill, Isabella Sermon & DeWanda Wise
Pituus: 147 minuuttia
Ikäraja: K12

Jurassic World: Dominionin kerrotaan olevan kahdesta elokuvatrilogiasta koostuvan Jurassic-saagan päätös, joka yhdistää trilogiat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi myös hahmojensa osalta. Nykymaailmassa emme kuitenkaan enää luota studioiden väitteisiin, että jokin rahaa kassaan takova sampo todella päättyisi.

Jurassic World: Dominion jatkuu siitä asetelmasta, mihin Jurassic World: Fallen Kingdomin tarinan jätti viisi vuotta sitten. Tarinassa aikaa on kulunut suurin piirtein saman verran, ja Isla Nublarin dinosaurukset elävät puiston tuhoutumisen jälkeen ihmisten rinnalla kaikkialla maailmassa.

Chris Prattin esittämä Owen ja Bryce Dallas Howardin Claire ovat ottaneet huollettavakseen nuoren, kloonatun Maisie Lockwoodin (Isabella Sermon) ja asustavat tämän kanssa syrjässä maailman menosta tyttöä piilotellen. Mutta piilottelu ei onnistu loputtomiin ja paha korporaatio kaappaa Maisien käyttääkseen tätä hyväksi omiin tarkoitusperiinsä.

Tuo sama paha korporaatio on tietenkin myös jollakin tavalla kietoutunut dinobisnekseen.

Owen ja Claire matkaavat kaapatun tytön perässä DeWanda Wisen esittämän Kaylan avustamana, törmäävät matkan varrella Laura Dernin, Sam Neillin ja Jeff Goldblumin Jurassic Park -elokuvissa tutuiksi tekemiin hahmoihin ja koittavat jälleen kerran pelastaa maailman ihmisineen ja dinosauruksineen pahojen ihmisten kieroilulta.

Ensimmäisen Jurassic World -elokuvan ohjannut Colin Trevorrow palaa ohjaajaksi sen jälkeen, kun vuonna 2018 julkaistun Jurassic World: Fallen Kingdom -elokuvan ohjasi välissä J.A. Bayona. Trevorrow toimii myös elokuvan toisena käsikirjoittajana yhdessä Emily Carmichaelin kanssa.

Jurassic World: Dominion on kahden ja puolen tunnin mittainen, kevyt viihde-elokuva, joka haluaa tarjota jotain niin nostalgiannälkäisille katsojille kuin myös uuden sukupolven katsojillekin. Dinofaneille mukana menossa on muun muassa edellisistä elokuvista tuttu, lähes koiramaiseksi koulutettu velociraptor Blue sekä monia muita esihistoriallisia eläimiä, joita tuodaan katsojan ihmeteltäväksi kuin liukuhihnalla ikään.

Uusi dinoseikkailu koittaa hieman irrottautua aiempien Jurassic World -elokuvien muotista, mutta on silti suurimmaksi osaksi pettymys. Tarina kumisee onttoutta, eikä se onnistu luomaan missään vaiheessa alkuperäisen dinosauruspuiston vau-efektiä tai henkeäsalpaavaa jännitettä. Siinä on typerästi toimivia juonenkäänteitä ja leikkauksia, eikä vauhdikkaammissa kohtauksissa kuvasta tahdo saada selvää edes IMAX-salin valtavalla valkokankaalla.

Kun vertaan elokuvaa vaikkapa edelliseen IMAX:issa näkemääni toimintaelokuvaan, Top Gun: Maverickiin, tulee suoranainen ikävä sen kristallinkirkkaita toimintakuvauksia.

Dinotkin tuntuvat paperinohuilta, painottomilta ja suoraan sanottuna tylsiltä. Niiden ystävien kannattaakin mieluummin katsoa vaikka David Attenboroughin upea luontodokumentti Prehistoric Planet Apple TV+:sta.

Jurassic World: Dominionin alkuasetelma ihmisten maailmassa mellastavine dinosauruksineen tuntuu ideana ovelalta. Harmillisesti tämä juonikuvio jätetään kuitenkin täysin alikäytetyksi ja viedään tarina tuttuun tapaan ulkomaailmalta suljettuun puistoon, jossa tapahtumat etenevät rasittavankin perinteisiä latuja pitkin.

Suurkaupungin katuja pitkin Godzillan tapaan mellastavaa Tyrannosaurus rexiä ei siis päästä näkemään, vaan tämä hiippailee tuttuun ja turvalliseen tapaan dinosauruspuiston viidakossa. Kaupunkimeininkiä päästäänkin näkemään oikeastaan vain yhdessä takaa-ajokohtauksessa, mutta sekin tuntuu vain sataan kertaan nähdyn toistolta, johon dinot eivät tuo mitään uutta. Takaa-ajaja voisi olla kuka tai mikä tahansa.

Jurassic-seikkailuiden tapauksessa logiikkapipo kannattaa tyypillisesti jättää kotiin, mutta siltikin mielen pohjalla alkaa kaivertaa kysymyksiä dinojen nykymaailmassa elämisen mahdollisuudesta. Käsittelimme aihetta jo aiemmin Muropaketissa julkaistussa biologin haastattelussa, mutta kysymyksiä nousee väkisin tavallisenkin katsojan mieleen.

Miten esihistorialliset eläimet ovat voineet lisääntyä niin nopeasti, että ne ovat ehtineet levitä koko maailmaan? Miten ne ovat säilyneet hengissä kaupunkien, asevoimien ja kaiken muun ihmisteknologian keskellä? Entä miten ne ovat sopeutuneet nykyisiin taudinaiheuttajiin, eivätkä ole kuolla kupsahtaneet ensimmäiseen vastaan tulevaan lintuinfluenssaan? Näihin elokuva ei anna vastausta.

Vaikka rinta rinnan elämisen painottaminen saa etenkin loppupuolella jopa naurettavia sävyjä, täytyy Dominionin ansioksi laskea se, että viihteellisen pintansa alla sillä on ympäristöä kunnioittava sielu. Elokuva kritisoi laitonta eläinkauppaa ja rahanahneiden korporaatioiden toimia, joiden myötä maailma, sen kasvillisuus ja eläimet, ja lopulta myös ihminen itse, uhkaavat tuhoutua.

Mikäli elokuva tällä onnistuu yhtään tekemään nuoria katsojiaan ympäristötietoisemmiksi etenkin Yhdysvalloissa, voi sen muille heikkouksille antaa hieman anteeksi.

JURASSIC WORLD: DOMINION

”Jurassic World: Dominion on ontto ja kömpelösti toteutettu päätös Jurassic-elokuvien saagalle.”