Arvostelu The Trial of the Chicago 7 on upeiden näyttelijöiden juhlaa, mutta pikkuviat nakertavat Netflixin uutuuselokuvan arvosanaa
Ohjaaja-käsikirjoittaja Aaron Sorkinin Netflixistä löytyvä The Trial of the Chicago 7 -oikeussalidraama on helposti pureksittavaa viihdettä vakavasta aiheesta.
Uutisoimme aiemmin tänään aamulla Aaron Sorkinin ohjaaman ja käsikirjoittaman The Trial of the Chicago 7 -oikeussalidraaman olevan arvostelumenestys ja hyvin todennäköinen Oscar-ehdokas. Riippuen tietysti siitä järjestetäänkö koko gaalaa lainkaan.
Itse en tietenkään lukenut muiden rustaamia arvioita ennen tämän tekstin kirjoittamista, mutta kollegat tuntuvat olevan hieman turhankin suopeita pelkkien Rotten Tomatoes – ja Metacritic -lukujen perusteella. Sorkin on aina ollut upea käsikirjoittaja, mutta hänen vuoden 2018 ensimmäinen ohjaustyönsä Molly’s Game ei oikein vakuuttanut.
Senkin käsikirjoitus oli loistava, kuten myös vaikkapa The Social Networkin, Moneyballin tai A Few Good Men -Kunnian miehiä -lakidraaman, johon Sorkinin uutuuselokuva väkisinkin vertautuu. The Trial of the Chicago 7 ei missään tapauksessa ole huono, mutta koko tositapahtumiin perustuva kertomus tuntuu vähän liian laskelmoidulta, rumasti sanottuna Oscar-täkyltä.
Myös julkaisuaikataulu lienee laskelmoitu Netflixin puolelta. Leffan olisi voinut ehkä julkaista aiemminkin kesällä Yhdysvaltain mielenosoitusten yltyessä ja levitessä. Oikea hetki lienee kuitenkin nyt, vain pari viikkoa ennen presidentinvaaleja.
Vaikka Sorkin ei osoittele sormella tai paasaa, niin tietysti The Trial of the Chicago 7 kommentoi myös nykyhetkeä – rasismia, poliisiväkivaltaa ja amerikkalaisten perustuslaillisia oikeuksia osoittaa mieltään.
Leffassa seurataan muun muassa Vietnamin sotaa vastaan protestoinutta ja salaliitosta syytettyä Chicagon seitsikkoa. Vuonna 1968 demokraattien puoluekokouksen aikaan Chicagossa järjestetty, rauhanomaiseksi tarkoitettu mielenosoitus kääntyi väkivaltaiseksi yhteenotoksi poliisin ja kansalliskaartin kanssa. Mielenilmauksen järjestäjinä toiminutta seitsikkoa syytettiin muun muassa katuväkivallan ja mellakan lietsomisesta sekä salaliitosta.
Elokuva esittelee itse mellakkaa vain hetkittäin takaumien kautta ja suurin osa teoksen 135 minuutin mitasta vietetään oikeussalissa. Historiantuntia on tässä turha pitää, eli jos tapaus ei ole lainkaan tuttu, niin lisätietoa mellakasta löytyy täältä ja oikeudenkäynnistä kerrotaan tarkemmin täällä.
En todellakaan ole aiheen asiantuntija, mutta elokuva tekee nopeasti selväksi sen, ettei se ole dokumentti, vaan ottaa ilmeisen reippaasti taiteellisia vapauksia. Ainakaan Joseph Gordon-Levittin esittämä syyttäjä Richard Schultz ei ollut sisimmässään liberaali, joka työstään huolimatta olisi sympatiseerannut syytettyjä, vaan aivan päinvastoin.
En myöskään muista lukeeni, että John Carroll Lynchin näyttelemä pasifisti David Dellinger olisi hermostunut syytettyjen penkillä ja lyönyt häntä rauhoittamaan tullutta viranomaista nyrkillä naamaan. Aivan kahjossa oikeudenkäynnissä on aivan riittävästi dramaattisia juonenkäänteitä, joten hahmojen laittaminen toimimaan periaatteidensa vastaisesti on turhaa.
Elokuva etenee sopivalla tahdilla, tarjoamatta kuvauksen tai leikkauksen osalta mitään omaperäistä. Dialogi on Sorkinille tärkein osa-alue, vaikka kukaan ei oikeasti puhu kuten leffan hahmot. Tällä kertaa vuorosanat eivät ole niin luonnottomia kuin vuoden 2016 Steve Jobs -elämäkertaelokuvassa. Hahmot höpöttävät silti vähän väliä aivan liian näppärästi ollakseen oikeita ihmisiä.
The Trial of the Chicago 7 on taitavien näyttelijöiden juhlaa. Porukkaa on mukana hurja määrä, mutta melkein jokainen pääsee esittelemään parasta osaamistaan.
Sacha Baron Cohen on todistanut jo ajat sitten olevansa muutakin kuin koomikko, mutta hän tekee yhden uransa parhaista rooleista Abbie Hoffmanina, aktivistihippinä, joka on myös stand up-koomikko. Hoffmanin lavashow kuljettaa tarinaa hetkittäin luontevasti eteenpäin, Cohenin kamalan näköisestä peruukista huolimatta.
Muun muassa HBO:n Succession-sarjasta tuttu Jeremy Strong on maskeerattu paremmin, sillä häntä ei tahdo tunnistaa Hoffmanin rennoksi kaveriksi, parrakkaaksi Jerry Rubiniksi. Myös Eddie Redmayne onnistuu roolissaan ihmisoikeusaktivisti Tom Haydeneninä, eikä ärsytä samalla tavalla kuten monissa muissa elokuvissaan. Se johtuu hänen hahmonsa vakavavuudesta, jonka myötä katsoja ei joudu tällä kertaa kärsimään miehen jonkin sortin naamakramppia muistuttavasta hymystä.
Mark Rylancella on harmittavan vähän tehtävää roolissaan puolustusasianajaja William Kunstlerina, mutta konkarinäyttelijä Frank Langella on aivan liekeissä tuomari Julius Hoffmanina. Vanha murisko varastaa jokaisen kohtauksen jossa on mukana.
Jos oikea ihminen oli edes etäisesti fiktiivisen version kaltainen, niin hänen ei olisi pitänyt toimia missään virassa, jossa voi käyttää valtaa millään tasolla. Langellan esittämä Hoffman on sekopäisyydessään pelottava.
Yahya Abdul-Mateen II:n rooli Bobby Sealena on harmittavan pieni, sillä hän on todella uskottava Mustien panttereiden toisena perustajajäsenenä, joka vaiennettiin kesken oikeudenkäynnin surullisenkuuluisalla tavalla. Tummaihoinen mies sidottiin ja hänelle laitettiin suukapula. Jostain kumman syystä Sorkin on tehnyt kohtauksesta hitusen humoristisen, vaikka todellisuudessa tapaus oli vain järkyttävä.
Muutamaan otteeseen ohjaaja on lisännyt huumoria juuri oikeisiin kohtiin, kuten syytetyn kertoessa olevansa ylpeä Oscar-tason mielenosoituksesta.
Näin passelin käsikirjoituksen pohjalta yhtä hyvän elokuvan olisi todennäköisesti ohjannut melkeinpä kuka tahansa Hollywoodin peruspuurtaja, mutta taitavamman tekijän käsissä leffa olisi voinut olla vielä paljon parempi.
The Trial of the Chicago 7:n leikkaus- ja kuvaustyyli on tylsää, osa maskeerauksesta ja puvustuksesta puolestaan aivan Kummelia, eikä Daniel Pembertonin musiiikista jää mitään mieleen. Elokuva on silti varsin viihdyttävä parituntinen todella tärkeästä ja vakavasta tapauksesta, jonka jälkeen tekee mieli tutustua aiheeseen ja historiaan paremmin.
Pikkuvioistaan ja kaavamaisuudestaan huolimatta Netflixiin 16. lokakuuta tarjolle tullut The Trial of the Chicago 7 saattaa auttaa katsojaa ymmärtämään paremmin Yhdysvaltojen tämän hetkistä tilannetta.
THE TRIAL OF THE CHICAGO 7
”Toimivasta lopputuloksesta huolimatta Aaron Sorkinin kannattaa jatkossakin antaa käsikirjoituksensa jonkun muun kuin Aaron Sorkinin ohjattavaksi.”
