Uusimmat

Arvostelu: Keanu Reevesin Replicas-scifi-elokuvan huonous saa nauramaan ääneen

31.01.2019 20:55 Aki Lehti

Keanu Reeves on neurotieteilijän roolissaan hulvattoman huono.


Ensi-ilta: 1.2.2019. / Alkuperäisnimi: Replicas / Ohjaus: Jeffrey Nachmanoff / Käsikirjoitus: Chad St. John / Pääosissa: Keanu Reeves, Alice Eve, Thomas Middleditch / Pituus: 106 minuuttia / Ikäraja: K12


Replicas on toimintaleffoissa viime vuosina heiluneen Keanu Reevesin paluu scifin pariin, mutta lopputuloksen perusteella miehen kannattaisi keskittyä tekemään vain niitä John Wick -leffojaan. Kloonauselokuva on nimittäin kamalinta käppää pitkään aikaan.

Elokuvassa Reeves on tiedemies ja neurotieteilijä William Foster, joka onnistuu saamaan koko perheensä hengiltä ajaessaan autoa kaatosateessa miten sattuu. Keanu huutaa tuskaansa sateessa ja katsojaa naurattaa traagiseksi tarkoitetun kohtauksen äärellä. Tämä on taas yksi niistä teoksista, jossa yhden ilmeen näyttelijä on aivan väärässä roolissa. Vaikka koko leffa on aivan hirveää soopaa, niin se voisi olla edes vähän parempi jos pääosassa olisi joku joka osaisi näytellä.

No, vaimo ja lapset kuolivat, mutta eipä hätää! Viranomaisille ei ainakaan soiteta, vaan kloonaukseen erikoistuneelle kollegalle nimeltään Ed (Thomas Middleditch). Hän suostuu jostain järjettömästä syystä raahaamaan miljoonien arvoisen labrakaluston Fosterin kellariin ja tekemään kuolleille uudet kropat. Nero neurotieteilijä itse onnistuu tietysti siirtämään perheenjäsentensä tietoisuuden niihin.

Ei pitäisi Keanunkaan leikkiä jumalaa, ei. Asiat alkavat tietysti mennä pieleen, ja katsojaa haukotuttaa. Kuten todennäköisesti tätä tekstiä lukevaakin.

Typerällä juonella varustettu, kehnosti ohjattu ja näytelty Replicas voisi toimia edes jotenkin jos se olisi tietoisesti pulpia ja tahallisen tyhmä, mutta ei. Modernin Frankenstein-leffan on pakko suhtautua kaikkiin älyttömyyksiinsä täysin vakavasti.

Syy kökköyteen selviää helpoiten vilkaisemalla tekijälistaa. Ohjaajana on Jeffrey Nachmanoff, jonka ainoa aiempi muistettava meriitti on vuoden 2004 The Day After Tomorrow -katastrofileffan käsikirjoitus. Replicasin on rustannut muun muassa London Has Fallen -kamaluudenkin kirjoittanut Chad St. John ja mielikuvituksettomana kuvaajana toimii Checco Varese, jota kukaan ei muista Renny Harlinin Viiden päivän sota -elokuvasta.

Sivuosassa Edinä nähtävä Middleditch on se HBO:n Silicon Valley -komediasarjasta tuttu nörtti, joka vaikuttaa näyttelevän tässä elokuvassa samaa hahmoa, vaikka kyseessä pitäisi olla kaikkea muuta kuin komedia.

Äidin roolissa nähtävälle Alice Evelle ei ole keksitty oikeastaan mitään tekemistä, ja tiedemiesten pomoa esittävän John Ortizin tehtävänä on olla kiukkuinen.

Replicasin budjetti on noin 30 miljoonaa dollaria, joka ei ole kovin paljon, mutta sillä luulisi silti saavan aikaan parempia erikoistehosteita.

Kamalat efektit ovat ihan PS2-kamaa. Tietokoneita ja muita masiinoita ohjaillaan ilmassa leijuvilla hologrammeilla, jotka on käyty pöllimässä vuoden 2002 Minority Report -elokuvasta, jossa ne tosin olivat paremman näköisiä. Onnettomin virittelmä on robotti, johon tietoisuutta yritetään siirtää. Elokuvan alussa yksi peltimiehistä sekoaa ja alkaa repiä kasvojaan irti. Katsojan tekee mieli matkia mekaanista miestä.

Replicas on ollut valmiina jo pidempään, ja se nähtiinkin Suomessa jo viime syksyn Night Visions -festareilla. Ensi-illan oli tarkoitus olla jo ennen joulua, mutta joku sentään huomasi millaista köntsää on tullut tehtyä ja leffa dumpattiin alkuvuoteen, kuten kökköelokuvien kohdalla usein on tapana.

Replicas on taas yksi niitä elokuvia jonka jaksaa juuri ja juuri tuijottaa kotisohvalla oikeassa mielentilassa. Teatteriin tätä soopaa on aivan turhan mennä katsomaan. Eiköhän leffan taso tule täysin selville vain vilkaisemalla tuo alla oleva traileri.

REPLICAS

”Tarpeeksi väsyneenä tai päihteiden vaikutuksen alaisena Replicas voi toimia kalkkunana ja naurattaa.”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat