Arvostelu: Kursk yrittää olla erilainen sukellusvene-elokuva

12.12.2018 19:44 | Aki Lehti

Tositapahtumiin perustuva Kursk on osittain rankka sukellusvenetrilleri, jonka parissa meinaa väkisinkin nukahtaa.


Ensi-ilta: 14.12.2018. / Alkuperäisnimi: Kursk / Ohjaus: Thomas Vinterberg / Käsikirjoitus: Robert Rodat / Pääosissa: Colin Firth, Léa Seydoux, Matthias Schoenaerts, Max von Sydow, Michael Nyqvist / Pituus: 117 minuuttia / Ikäraja: K16


Heti alkuun tunnustus: muistin kyllä ennen elokuvan katsomista uutisoinnin venäläisen Kursk-sukellusveneen uppoamisesta kesällä 2000, mutten lainkaan yksityiskohtia, joten tanskalaisen Thomas Vinterbergin ohjaus aiheesta oli juonenkäänteiltään osittain hyvinkin yllättävä, onnistuen hätkähdyttämään lopussa. Sukellusveneleffat ovat periaatteessa oma genrensä, johon Vinterberg yrittää tuoda jotain uutta, onnistuen vain muutamaan otteeseen.

Robert Rodat’n (Pelastakaa sotamies Ryan) käsikirjoittama ja Luc Bessonin (Lucy, Leon, The Fifth Element) tuottama Kursk kertoo maailman suurimman ydinsukellusveneen karusta kohtalosta, ollen tarkoitettu kunnianosoitukseksi kaikille onnettomuudessa kuolleille ja heidän omaisilleen.

Pääosissa on taitavia näytteljöitä kuten Colin Firth, Léa Seydoux, Matthias Schoenaerts, Max von Sydow ja Michael Nyqvist, mutta he eivät elokuvaa pelasta, sillä teoksesta huokuu omituinen välinpitämättömyys koko aihetta kohtaan.

Kurskia on hankala uskoa saman miehen tekeleeksi joka aikoinaan loi yhdessä Lars von Trierin kanssa Dogma 95 -säännöt ja on ohjannut myöhemmin urallaan muun muassa Jahdin kaltaisia mestariteoksia. Rodat’n käsikirjoitus ei siloittele tosielämän tapahtumia, mutta suurelta osin se on tuskastuttavan kaavamainen.

Sukellusveneen miehistö on kuin yhtä suurta perhettä, johon kuuluvat myös samassa naapurustossa asuvat vaimot ja lapset, joiden tehtävänä on vain odottaa puhelimen ääressä tietoja onnettomuuspaikalta. Laivaston ja Venäjän valtaapitävät vetoavat sääntöihin ja byrokratiaan, eikä ulkomaalainen apu kelpaa heille, vaikka pelastusoperaatio onnistuisi saman tien Iso-Britannian avulla. Kuten oikeastikin tapahtui, niin venäläiset eivät tietenkään voi näyttää maailmalle miten karussa kunnossa heidän laivastonsa on.

Tapahtumista on saatu aikaan elokuva, josta ei saa oikein mitenkään kiinni.

Asiaa ei ainakaan auta se, että Vinterbergilla ei tunnu olevan minkäänlaista henkilökohtaista sidettä elokuvaan saati sen hahmoihin. Kursk ei ole taiteilija Vinterbergin ohjaus, vaan miehen jonka ammatti nyt vain sattuu olemaan elokuvaohjaaja. Eurooppalaiselta trilleridraamalta on lupa odottaa paljon enemmän, mutta melkeinpä kuka tahansa Hollywoodin peruspuurtaja olisi aivan taatusti saanut aikaan vastaavaa tai jopa parempaa jälkeä.

Myöskään katsojan on hankala välittää elokuvan hahmoista, koska leffalle itselleen tuntuu olevan aivan sama mitä heille tapahtuu. Kursk vain näyttää tilanteita ja tapahtumia, vaikka sen olisi tarkoitus kommentoida tragediaa ja esittää mielipiteitä. Se yrittää esimerkiksi arvostella Venäjän armeijaa ja byrokratian hitautta, mutta tyytyy oikeastaan vain toteamaan että näin nyt pääsi tapahtumaan ja minkäs mahdat.

Yhden hienon oivalluksen Kursk sisältää. Se kikkaillee näppärästi kuvasuhteilla, alkaen laatikkomaisella Academy Ratio -kuvasuhteella, joka leviää 2.35 : 1 -laajakuvaksi vain kun Kursk-sukellusvene on aaltojen alla.

Kursk yrittää olla faktoja kaunistelematta erilainen sukellusvene-elokuva. Lopputulos on kuitenkin totaalisen puuduttava kaksituntinen, jonka viimeiset 40 minuuttia tuntuvat loputtoman pitkiltä. Onnettomuuden Wikipedia-artikkelikin onnistuu herättämään enemmän tunteita kuin tämä täysin vailla intohimoa oleva läpiluenta.

KURSK

”Kursk on täynnä suuria tunteita, jotka eivät kuitenkaan tunnu yhtään miltään.”