Uusimmat

Arvostelu: Latteassa Detective Pikachu -elokuvassa hyvää on vain Ryan Reynoldsin esittämä Pokémon

08.05.2019 12:01 Helinä Laajalahti

Detective Pikachu on ensimmäinen oikeilla näyttelijöillä tehty Pokémon-elokuva. Pikachua esittävä Ryan Reynolds heittelee nokkeluuksia Deadpoolin tapaan – tosin koko perheen elokuvalle sovitetulla dialogilla.


Ensi-ilta: 10.5.2019
Alkuperäisnimi: Pokémon Detective Pikachu
Ohjaus: Rob Letterman
Käsikirjoitus: Nicole Perlman & Rob Letterman
Pääosissa: Ryan Reynolds, Justice Smith, Suki Waterhouse, Kathryn Newton, Bill Nighy & Ken Watanabe
Pituus: 105 minuuttia
Ikäraja: K12


Ryan Reynolds. Siinä on nimi, jota nykyisin voi lähes pitää hauskan ja sarkastisen ulosannin synonyymina. Deadpool-elokuvien myötä imagoaan sanavalmiina mustan huumorin kannattajana kasvattanut Reynolds on se, joka kannattelee myös Pokémon: Detective Pikachu -elokuvaa, vaikka kyseessä on pelkkä äänirooli oikeiden näyttelijöiden keskellä.

Pokémon-elokuvassa Reynolds esittää suloisen pörröistä Pikachua, joka kittaa kahvia, laukoo omaperäisyyksiään ja pitää elokuvan vauhdissa. Elokuvan nimen mukaisesti ja Suomessakin julkaistua videopeliä mukaillen Pikachu on etsivä, joka päätyy tutkimaan entisen työparinsa katoamista tai mahdollista kuolemaa. Apuna hänellä on työparin poika, Justice Smithin esittämä Tim Goodman.

Virallisen synopsiksen mukaan kai pitäisi sanoa niin päin, että Tim saa isänsä kohtalon selvittämiseen apua Pikachulta.

Rob Lettermanin ohjaamassa seikkailussa ihmiset ja Pokémon-hahmot elävät rinta rinnan. Erityisesti tämä tasavertaisuus korostuu Ryme Cityssä, Bill Nighyn esittämän Howard Cliffordin luomassa, futuristisessa kaupungissa. Ihmisillä ja Pokémoneilla ei kuitenkaan ole yhteistä kieltä, minkä vuoksi onkin yllättävää, kun Tim kohdatessaan Pikachun pystyykin kommunikoimaan tämän kanssa.

Yhdessä kaksikko alkaa selvittää Timin isän hämäräperäistä, kuolemaksi väitettyä katoamista. Etsiväntyö johtaa heidät Pokémon-taisteluiden kautta kohti – kuten tämän tyyppisissä tarinoissa tapaa olla – Isoa ja Pahaa Suunnitelmaa.

Ei tarvitse olla minkään asteinen Pokémon-fani tai -tietäjä voidakseen nauttia Detective Pikachusta. Sen tarina on kuin minkä tahansa seikkailuelokuvan tarina, jossa selvitetään rikosta ja paljastetaan rikollisia. Tätä kuorrutetaan suloisilla ja monimuotoisilla Pokémon-hahmoilla, joista ei kuitenkaan irroteta paljoakaan potentiaalia. Pikachua lukuunottamatta ne pääasiassa jäävät taustalla hengaileviksi söpöläisiksi.

Pokémon: Detective Pikachu on viihdyttävä ja paikoin hauska seikkailuelokuva, mutta se on tarinaltaan niin perinteisen lattea, että yksityiskohdat unohtuvat jo lopputekstien aikana. Ihmishahmoista keskeisimpänä nähtävä Tim jää täysin keltaisen karvapallon varjoon, sillä Smith ei saa puhallettua hahmoonsa samanlaista eloa kuin Reynolds pelkällä äänellään.

Pokémon-elokuva lepääkin täysin Reynoldsin harteilla ja hänen äänensä yhdessä söpön animaatiohahmon kanssa kannattelee koko elokuvaa. Mikäli roolissa olisi joku muu, arvostelusta tipahtaisi varmasti yksi tähti pois.

Elokuva ei loista edes tekniseltä laadultaan, sillä ainoa todella elävän näköinen hahmo on Pikachu, johon ymmärrettävästi on ladattu eniten teknisen osaston ammattitaitoa. Pikachu on punaposkineen äärimmäisen söpö tapaus, minkä vuoksi onkin helpompi antaa anteeksi elokuvan muut puutteet. Suuri osa elokuvasta jää nimittäin visuaaliselta ilmeeltään keskinkertaisen animaatioelokuvan tasolle.

Pieniä positiivisiakin yllätyksiä matkan varrelle osuu. Koskaan aiemmin ei ole taidettu elokuvassa nähdä miimikon kuulustelua, joka hoidetaan pantomiimin avulla.

POKÉMON: DETECTIVE PIKACHU

2/5

”Ensimmäinen oikeilla näyttelijöillä toteutettu Pokémon-elokuva onnistuu yllättämään iloisesti ainoastaan Pikachun äänenä toimivan Ryan Reynoldsin myötä. Detective Pikachu kulkee niin perinteisen kaavan mukaan, että tarina unohtuu jo lopputekstien aikana.”

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat