Uusimmat

Arvostelu M.O.D.O.K. on Marvel-sarjaksi yllättävän härski ja sekopäinen – ”Koko kausi tekee mieli ahmia heti”

22.05.2021 09:30 Aki Lehti

Stop motion -animaationa toteutettu Marvel’s M.O.D.O.K. -sarja on syystäkin kielletty perheen nuorimmilta.

Disney Plus -palvelu on tehnyt hieman omituisen päätöksen eilen perjantaina 21. toukokuuta alkaneen Marvel’s M.O.D.O.K. -sarjan kohdalla. Aikuisille suunnattua animaatiota esittää Yhdysvalloissa Hulu-suoratoistopalvelu, joka julkaisi jo sarjan ensimmäisen kauden kaikki 10 jaksoa. Suomessa ja muualla maailmassa sekoilua esitetään kuitenkin Disney Plussan Star-osiossa jakso per viikko -tahdilla.

Disney ei myöskään lähettänyt sarjasta arvostelua varten kuin kaksi jaksoa. Jenkkikollega kertoi ilmeisen innoissaan saaneensa koko ensimmäisen kauden katsottavaksi ennakkoon. Parin episodin perusteella ei sarjasta tietenkään voi antaa lopullista tuomiota, mutta ainakin alku vaikuttaa varsin hyvältä. Alle puolen tunnin mittaisia jaksoja olisi oikein mieluusti katsonut useamman putkeen.

M.O.D.O.K. eli Mental Organism Designed Only for Killing on sarjakuvissakin yksi Marvelin hönöimmistä hahmoista, josta ei vuonna 2021 kannata edes yrittää lähteä tekemään vakavaa tv-versiota. C-luokan isopääpahiksen sarja onkin jotain aivan muuta kuin normaali Marvel-tuotos.

Stop motion -animaationa toteutettu uutuussarja on toimiva sekoitus sitcomia, supersankarikliseitä ja vähän varttuneemmille suunnattua komediaa. Kielenkäyttö ja väkivalta ovat sitä luokkaa, että M.O.D.O.K. on saanut R-leiman, joka vastaa suunnilleen Suomen K16-ikärjaa.

Sarjan ovat luoneet Jordan Blum ja Patton Oswalt, joka toimii myös päähenkilön ääninäyttelijänä. MODOKin huumorissa on paljonkin samaa kuin Oswaltin stand-upissa. Hahmo on aivan älytön ilmestys, jonka ei pitäisi toimia minkään järjen mukaan edes komediassa. Suureksi osaksi Oswaltin ansiosta M.O.D.O.K. on kuitenkin juuri sopivan ärsyttävä, mutta onnistuu olemaan myös sympaattinen.

Myöskään sarjan maailmassa M.O.D.O.K. ei ole pahiksena kovinkaan suuri uhka. Esimerkiksi ensimmäisessä jaksossa hän ottaa yhteen Iron Manin (Jon Hamm) kanssa, joka katsoo taistelun aikana kokkaussarjaa kypäränsä sisällä.

M.O.D.O.K.in suurimmat vastoinkäymiset liittyvät kuitenkin isopään henkilökohtaiseen elämään ja keski-iän kriisiin.

Vaimo Jodie (Aimee Garcia) haluaa erota ja lapset Lou (Ben Schwartz) sekä Melissa (Melissa Fumero) kipuilevat tahallisen perinteisten sitcom-teinien ongelmien parissa. Superpahiksen lapsen elo ei ole kovin helppoa, ei ainakaan Melissalle, joka on ulkomuodoltaan isänsä kaltainen jättipää.

Maailmanvalloitusilkiöintiä vaikeutta myös se, että M.O.D.O.K.in A.I.M. (Advanced Idea Mechanics) -firman ostaa GRUMBL-pulju, jota pyörittää ällölimainen Austin Van Der Sleet, jonka ääninäyttelijänä Beck Bennett on juuri oikeassa roolissa.

Ensimmäinen jakso on vähän turhan vauhdikasta kohellusta, mutta jo kakkosepisodissa painetaan sopivasti jarrua. M.O.D.O.K. yrittää korjata välejään vaimoonsa viemällä tämän heidän aikoinaan missaamalleen Third Eye Blindin (!) keikalle. Aikamatkalla pahis kohtaa nuoren version itsestään, joka luonnollisesti vihaa keski-ikäistä epäonnistujaa.

Sarjan animaatiotyyli sopii outoiluhölmöilyyn mainiosti. Kaikkien jaksojen ohjaajina toimii parivaljakko Eric Towner ja Alex Kramer, joiden käsissä sarja ensimmäinen kausi ilmeisesti kantaa loppuun asti. Tai ainakin näin ymmärsin kaiki jaksot nähneen kollegan puheista, joka ehti innostuneena melkein spoilata koko kauden.

M.O.D.O.K. on parin episodin perusteella omaperäisempi kuin liikaa yrittänyt ja lopussa perinteiseksi Marvel-tuotokseksi laantunut WandaVision. Kahden jakson jälkeen tekee mieli kikkailla Hulu-käyttöön ja ahmia koko kausi kerralla.

MAINOS | Marvelia, Star Warsia ja paljon muuta – Tilaa Disney+ hintaan 8,99 € / kuukausi tai 89,90 € / vuosi

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat