Arvostelu: Mads Mikkelsenin Polar on mahtavan mautonta väkivaltamässäilyä
Dark Horse -kustantamon saman nimiseen sarjakuvaan perustuva Polar-elokuva yrittää tehdä mauttomuuden maailmanennätyksen.
Kuten on tullut todettua lukuisia kertoja aiemminkin, niin suurin osa Netflixin alkuperäissarjoista ja -elokuvista on korkeintaan keskinkertaista viihdettä, suurimman osan ollessa täyttä roskaa. Mukaan mahtuu tietysti poikkeuksiakin, kuten Private Life -elokuva tai juuri useamman Oscar-ehdokkuuden saanut Roma sekä hillittömän hauska American Vandal -sarja.
Nyt suoratoistopalvelu lykkää pihalle Victor Santosin saman nimiseen sarjakuvaan perustuvan Polar-leffan, joka on vähän erilainen tapaus. Se ei ole millään tasolla hyvä leffa, päinvastoin. Tahallinen b-luokan pläjäys on kuitenkin täysin tietoinen kehnoudestaan ja vetää tyylitellyn väkivallan niin överiksi, että teos onnistuu viihdyttämään ja naurattamaan.
Polar taitaa olla väkivaltaisin Netflixin julkaisema tuotos, jonkin sortin turboahdettu John Wick, jossa juonella ei ole oikeastaan mitään väliä.
Pääosassa nähdään yleensä aivan erilaisia rooleja tekevä Mads Mikkelsen palkkamurhaaja Duncan Vizlana, eli Black Kaiserina, joka on jäämässä parin viikon kuluttua eläkkeelle. Organisaatio jolle hän työskentelee päästää tappajansa eläkkeelle jo 50-vuotiaina huiman rahasumman kera. Valitettavasti turhan moni murhaajista täyttää pyöreitä lyhyen ajan sisään, joten hämäräoperaatiota pyörittävä Mr. Blut (Matt Lucas) päättää mielummin listiä työntekijöitään kuin tuhlata mielettömän suuria summia.
Vizla lähetetään Valko-Venäjälle viimeiselle keikalleen, mutta hän tajuaa tietysti heti että kohde onkin hän itse. Tästä alkaa vähän turhan pitkä räiskintä ja ajojahti, joka onnistuu ainakin tietyllä tasolla siirtämään sarjakuvan tunnelman tv-ruudulle.
Santosin sarjis oli ylityylitelty teos, jonka piirrosjäljessä käytettiin vain mustaa, valkoista ja oranssia. Dialogia ei ollut lainkaan, mutta sitäkin enemmän gorea ja taistelukohtauksia. Elokuva perustuu ensimmäiseen sarjakuva-albumiin nimeltään Polar: Came from the Cold.
Ohjaaja Jonas Åkerlundin jälki on myös tyyliteltyä, mutta aivan eri tapaan kuin sarjakuvassa. Hän käyttää yltiökirkkaita värejä, joiden kontrasti sattuu silmiin. Mukana on mukavan mauttomia kollaaseja, jotka esittelevät uusia hahmoja lätkäisemälle heidän nimensä ruudulle aivan hiton ruman näköisellä goottifontilla.
Palkkamurhaajalla on tietysti myös herkempi puolensa, joten mukana on myös naishahmo jota kohtaan hänellä on tunteita. Onneksi pääpaino on kuitenkin mauttomuuksissa. Elokuva näyttää esimerkiksi aivan liian pitkän seksikohtauksen, jossa saamme ihastella varsin hyvässä fyysisessä kondiksessa olevan Mikkelsenin paljasta persettä. Akti kuitenkin keskeytyy kollegoiden yrittäessä listiä Vizlan, joka ei tietenkään vaivaudu laittamaan edes kalsareita jalkaan, vaan lähtee juoksemaan alasti pakkaseen listien jengiä lumisissa maisemissa minkä ehtii.
Meno on muutenkin niin päätöntä, että välillä täytyy ihmetellä miksi Mikkelsen on edes lähtenyt leffaan mukaan. Eräässä kohtauksessa hän päätyy opettamaan ala-asteen oppitunnille miten ihminen saadaan helpoiten tapettua veitsellä. Varmaankin lähemmäs kymmenen minuuttia pitkässä käytävään sijoittuvassa taistelukohtauksessa jengiä listitään muun muassa palosammuttimilla. Yököttävintä katsottavaa taitaa kuitenkin olla kidutuskohtaus, jossa Vizlania itseään rääkätään mitä mielikuvituksemmilla tavoilla, näyttäen kaikki karmeudet yksityiskohtaisesti.
Polarin kohtauksista melkein jokainen päättyy jonkun kuolemaan. Ohjaaja Åkerlund tuo mukaan koko ajan lisää jengiä, joiden ainoa funktio on vain kuolla toinen toistaan väkivaltaisimmilla tavoilla. Tappamisen taustalla pauhaa touhuun vallan passelisti sopiva Deadmau5-soundtrack
Polar on kahden tunnin mittainen sikailu, joka on tietysti ainakin puoli tuntia liian pitkä. Elokuva on kuitenkin ylpeästi täyttä roskaa, ääriväkivaltaista mässäilyä ja omassa genressään harvinaisen hyvin toimivaa köntsää, oikein oivaa aivotonta viihdettä vaikka näin sunnuntaina hieman huonovointisena katsottavaksi.
Polar tuli tarjolle Netflixiin toissa päivänä 25. tammikuuta.
