Arvostelu: Michael Bay trollaa sekä katsojia että Netflixiä Ryan Reynoldsin tähdittämällä 6 Underground -toimintaelokuvallaan

16.12.2019 19:57 | Aki Lehti

Netflix antoi Michael Baylle 150 miljoonaa dollaria ja täysin vapaat kädet. Lopputuloksena on 6 Underground -epäelokuva, josta on vaikea sanoa onko Bay enää edes tosissaan toimintamäiskeensä kanssa.

Heti alkuun pahoittelut: kirjoitimme viime perjantaina 13. joulukuuta Netflixiin tarjolle tulleesta 6 Underground -elokuvasta, ettei sen katsomiseen tarvita aivoja. Tämä on räikeä vale, sillä ainakin päättelykykyä katsojalta nimenomaan tarvitaan, sillä Michael Bayn 150 miljoonan dollarin budjetilla tehdyn elokuvan perässä ei tahdo pysyä mitenkään.

Aivoton mäiske on aina välillä paikallaan, ja mainoskampanjan perusteella odotin 6 Undergroundin olevan parasta Bayta pitkään aikaan, ehkä jopa yhtä hyvä kuin vaikkapa ensimmäinen Transformers tai Bad Boys. 6 Underground vaikutti viihdyttävältä toiminnalta, varsinkin koska käsikirjoituksesta vastaavat muun muassa Deadpool-elokuvista tutut Paul Wernick ja Rhett Reese.

Sillä ei kuitenkaan vaikuta olevan mitään merkitystä kuka Bayn ohjaaman elokuvan käsikirjoittaa tai keitä siinä esiintyy, sillä lopputulos on aina samaa säksätysleikkausta ja turboahdettua ryskettä, jossa räjäytetään suunnilleen koko maailma. Luulin ettei vuoden 2014 Transformers-elokuvaa enempää voi enää räjäyttää, mutta taisin olla väärässä. 6 Undergroundissa Bay vetää homman niin överiksi, että koko touhu tuntuu sekä katsojan että Netflixin trollaamiselta. Harmi vain että hassuttelu tuskin naurattaa ketään muuta kuin ohjaajaa itseään, joka todennäköisesti on kuitenkin aivan tosissaan elokuvansa kanssa.

Teknisesti Bay ei missään tapauksessa ole huono ohjaaja, vaan hallitsee normaalisti oman tuhat leikkausta minuutissa / hidastettu herkuttelu -tyylinsä vallan hyvin. Nyt jo valitettavasti lopettanut Every Frame a Painting -YouTube-kanava julkaisi muutama vuosi sitten loistavan videoesseen, joka keskittyi Bayhemiin:

6 Undergoundissa ohjaaja ja leikkaaja Roger Barton ovat kuitenkin unohtaneet suurimmaksi osaksi elokuvanteon säännöt kokonaan.

Leikkaus on tällä kertaa niin nopeaa, että minä en ainakaan pysynyt lainkaan leffan tapahtumien perässä. Toimintakohtaukset ovat oikein komeita niinä harvoina hetkinä kun Bay malttaa olla leikkaamatta uuteen kuvaan vähintään viisi kertaa sekunnissa. Suurimman osan ajasta tapahtumista ei saa mitään selvää – missä mennään, mihin suuntaan liikutaan, kuka hahmoista on kohtauksessa missäkin paikassa, mistä tuo ja tuo ajoneuvo / ihminen / mikä tahansa ilmestyi tai mitä hittoa ylipäätänsä edes tapahtuu.

Kriitikoiden väitetään usein kehuvan lähinnä vaikeaselkoisia ja haastavia elokuvia, eli periaatteessa minun pitäisi siis kai hehkuttaa 6 Underground maasta taivaisiin, koska en tajunnut siitä yhdellä katselukerralla juuri mitään.

Kärjistetysti vaikkapa melkein mikä tahansa David Lynchin ohjaustyö, Charlie Kaufmanin Synecdoche, New York tai Stan Brakhagen avantgarde-elokuvatkin aukeavat helpommin kuin Bayn pelleily. 6 Undergound näyttää lähinnä siltä kuin kuvattu materiaali olisi leikattu täysin randomisti kasaan. Myönnän totta kai, että vika saattaa olla myös minussa. Tosin vähän päälle nelikymppisen aivojen pitäisi kai edelleen toimia ainakin joten kuten. Jos muilla katsojilla ei ole mitään ongelmia pysyä Bayn taideteoksen tapahtumien perässä, niin lupaan mennä mahdollisimman pian lääkäriin.

Elokuvan juonta on ehkä turha käydä sen kummemmin avaamaan. Todetaan vain, että Ryan Reynoldsin esittämä miljardööri lavastaa oman kuolemansa, jotta voi lähteä jahtaamaan maailman suurimpia pahiksia yhdessä kasaamansa köörin kanssa. Käytännössä 6 Undergound on kuin tyhmempi versio Mission: Impossible -elokuvista, jossa eri alojen ekspertit ravaavat ympäri palloa toimintakohtauksesta toiseen. Siitä Bay ansaitsee kiitokset, että antaa Reynoldsin kertojaäänen selittää välillä syitä ja seurauksia, vaikka mies lateleekin lähinnä masentavia latteuksia.

Reynolds on ensimmäisestä Deadpoolista lähtien esittänyt samaa rääväsuuta suunnilleen jokaisessa roolissaan. Tällä menolla mies ei kohta edes saa erilaisia rooleja. Hänen kannattaisi lopettaa ajoissa, koska Reynolds on halutessaan aivan pätevä näyttelijä, kuten vaikkapa hienossa Voices-elokuvassa, sairaan kipeässä mustassa komediassa. 6 Undergroundissa hänen replansa ovat lähinnä todella paskoja vitsejä, joita on vaikea uskoa Wernickin ja Reesen rustaamiksi.

6 Undergroundissa on mukana enemmän ääriväkivaltaa kuin yhdessäkään aiemmassa Bay-elokuvassa, joka on periaatteessa positiivinen asia. Mässäilykään ei valitettavasti saa oikein minkäänlaista reaktiota aikaan, koska gore ja veriroiskeet vilahtavat ohi niin vauhdilla, etteivät ne ehdi huvittaa tai ällöttää. Leffa ei myöskään osaa oikein päättää haluaako se naurattaa tahallaan, sillä komedialliset kohtaukset ovat lähinnä vaivaannuttavia.

Jos Bay vie tyylinsä vielä yhtään pidemmälle, niin seuraavassa elokuvassa ei tarvita näyttelijöitä tai juonentapaista lainkaan. Hän voi näyttää vain kaksi tuntia pelkkiä räjähdyksiä ja romuksi meneviä autoja, irtaimistoa ja niin edelleen. Itse asiassa moista katsoisi mielummin kuin tätä epäelokuvaa, josta saa lähinnä päänsäryn ja silmät kipeiksi.

6 Undergoundissa olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. Lopputulos on mitä on ilmeisesti siksi, ettei mukana ole ollut ketään joka olisi sanonut Baylle ei tai kyseenalaistanut hänen päätöksiään. Sääli, sillä Netflixin kassa tuntuu olevan pohjaton, mutta suoratoistopalvelu näyttää antavan kaikille elokuvantekijöille turhan vapaat kädet tehdä ihan mitä huvittaa.

Viime viikon perjantaina 13. joulukuuta Netflixiin tarjolle tullut 6 Underground on joko maailman rasittavin toimintaelokuva tai täydellinen käpäytys Baylta, joka nauraa sekä katsojille että Netflixille matkalla pankkiin.