Arvostelu Näyttävä Alien: Romulus vie tieteiskauhun takaisin juurilleen

Alienin ja Aliensin väliseen aikaan sijoittuva, Fede Alvarezin ohjaama Alien: Romulus on suurimmaksi osaksi omilla jaloillaan seisova elokuva, joka vie tieteiskauhuilun takaisin juurilleen.

Ensi-ilta: 14.08.2024-
Alkuperäisnimi: Alien: Romulus
Ohjaus: Fede Alvarez
Käsikirjoitus: Fede Alvarez & Rodo Sayagues
Pääosissa: Cailee Spaeny, David Jonsson, Archie Renaux, Isabela Merced, Spike Fearn & Aileen Wu
Pituus: 119 minuuttia
Ikäraja: K16 

Alien-franchise laajenee askeleen uuden Alien: Romulus -elokuvan myötä ja palaa samalla tietyllä tapaa juurilleen. Elokuva sijoittuu ajallisesti Ridley Scottin ohjaaman Alienin (1979) ja James Cameronin Aliensin (1986) väliseen aikaan, mutta ei suoranaisesti ole riippuvainen niistä kummastakaan.

Tunnelmallisesti ja tyylillisesti Fede Alvarezin ohjaamassa uutuudessa on enemmän noita elokuvasarjan ensimmäisiä osasia kuin vaikkapa esiosana toimivaa Prometheusta (2012). Elokuva tekee Alien-franchiselle oikeastaan saman kuin The Force Awakens teki Star Warsille. Tilanne on samaan tapaan hieman kaksipiippuinen: askel tuttuun ja turvalliseen (mikäli noita termejä xenomorphien maailmasta nyt voi käyttää) on tavallaan tervetullut, mutta se tuo mukanaan myös mieltä kalvavan tunteen alkuperäisen kopioinnista.

Alien: Romulus nimittäin saa useaan otteeseen ajattelemaan, että kylläpä tämä näyttää hyvältä – ja heti perään ajatuksen, että tämä ihan sama on nähty jo aiemmin Sigourney Weaverin esittämänä.

Uusi elokuva toimiikin parhaiten, mikäli vanhat elokuvat eivät ole kovin tuoreessa muistissa.

Kuva © 20th Century Studios

Ken tästä käy…

Alien: Romulus sijoittuu Weyland-Yutani -korporaation omistamaan kaivoskoloniaan, mihin aurinko ei paista koskaan. Kun nuori Rain (Cailee Spaeny) ei pääsekään työstä toivomaansa vapauteen, hän päättää lähteä veljekseen kutsumansa Andyn (David Jonsson) kanssa kaveriporukan mukana tutkimaan kiertoradalla olevaa avaruusasemaa, josko he sieltä löytyvän teknologian avulla pääsisivät matkalle uuteen elämään.

Kahdesta, Rooman perustajien mukaan Romulukseksi ja Remukseksi nimetystä puoliskosta muodostuva avaruusasema pitää kuitenkin sisällään yllättäviä salaisuuksia. Elokuvan katsojalle nämä kasvoille hyppivät veijarit eivät tietenkään mitään yllätyksiä ole.

Tuttuun Alien-elokuvien tapaan Spaenyn, Jonssonin, Archie Renauxin, Isabela Mercedin, Spike Fearnin ja Aileen Wun muodostamasta joukosta eivät kaikki elävänä loppuun saakka selviä.

Alien: Romulus onnistuukin yllättävän hyvin pitämään yllä jännityksen juuri siitä, ketkä nuorten aikuisten joukosta selviävät hengissä – vai ovatko he mahdollisesti kaikki viimeisellä matkallaan.

Kuva © 20th Century Studios

Aiempia elokuvia nuorempi näyttelijäkaarti

Alien: Romuluksen on ohjannut Fede Alvarez, joka tunnetaan muun muassa yllättävän hyvästä kauhuelokuvastaan Don’t Breathe (2016) sekä vuoden 2013 Evil Dead -remakesta. Alvarez pitää scifikauhun taitavasti näpeissään ja onnistuu luomaan avaruusaluksen käytäville mukavan klaustrofobista tunnelmaa sekä paikoin suorastaan mainion ällöttävää body horroria.

Käsikirjoitus on Alvarezin ja Rodo Sayaguesin yhteistyötä, ja Ridley Scott on toiminut elokuvassa tuottajana. He lainailevat häpeilemättä alkuperäisistä elokuvista dialoginpätkiä myöten. Rain ei ole Ripley, mutta aivan yhtä hyvin hän voisi olla, sillä Spaenyn ja Weaverin hahmoissa on niin paljon samaa.

Viimeksi Civil War– ja Priscilla-elokuvissa vakuuttanut Spaeny myös istuu näyttelijänä päärooliin Weaverin tavoin. Hänen Raininsa on alussa herkän oloinen nuori nainen, josta olosuhteiden pakosta kuoriutuu kovanahkainen sankarihahmo.

Alvarez on kertonut halunneensa tehdä elokuvan aiempia Alien-elokuvia nuoremmalla näyttelijäkaartilla. Alien: Romuluksen hahmot ovat nuoria aikuisia, mutta ihan mihinkään teinimeinkinkiin ei kuitenkaan sorruta. Itse asiassa esimerkiksi 26-vuotias Spaeny on vain neljä vuotta nuorempi kuin mitä Weaver oli Alienin julkaisun aikaan.

Kuva: © 20th Century Studios

Täysiverinen kauhuelokuva

Alien: Romulus pyrkii elokuvana seisomaan omilla jaloillaan, eikä siinä tarinallisesti ole suoraa sidettä aiempiin elokuviin paria teknisempää yksityiskohtaa lukuunottamatta (mistä emme spoilaa tämän enempää). Se myös toimii Alien-elokuvana suorastaan yllättävän hyvin palauttamalla franchisen filosofisemmista pohdinnoista juurilleen vanhan kunnon scifikauhun pariin.

Alien: Romulus on täysiverinen kauhuelokuva, jossa joukko ihmisiä jää loukkoon kauhujen pesään ja joutuu näin taistelemaan hengestään. Hiippailu avaruusaluksen ja -aseman käytävillä, komeasti toteutetut facehuggerit ja xenomorphit sekä limainen body horror lisäävät loukkuun jäämisen painostavaa tunnelmaa.

Esteettisesti elokuvan vanhalta vaikuttava, Alienin Nostromosta inspiraationsa ottava teknologia ja käytännölliset efektit näyttävät todella hyvältä.

Tunnelmaa latistaa hieman vanhan kierrätys ja toisteinen, paikoin jopa ärsyttävyyteen asti alleviivaava dialogi. Keskimäärin Alien: Romulus nousee kuitenkin plussan puolelle helposti katsottavana, viihdyttävän jännittävänä ja hyvältä näyttävänä tieteiskauhuiluna.

ALIEN: ROMULUS

”Alien: Romulus on yllättävän toimivaa scifikauhua – etenkin jos Alienin ja Aliensin katsomisesta on ehtinyt vierähtää jokunen tovi.”