Uusimmat

Arvostelu: Netflixin 6 Balloons on rankan realistinen elokuva huumeriippuvuudesta

08.04.2018 11:14 Aki Lehti

Netflixin 6 Balloons näyttää kuinka päihderiippuvuus vaikuttaa addiktin läheisiin.

Netflix tekee palveluksen yhdysvaltalaisen indie-elokuvan faneille tuomalla tarjolle Marja-Lewis Ryanin 6 Balloons -debyyttielokuvan, joka nousi esiin ja ihastutti jo kuukausi sitten massiivisessa SXSW-tapahtumassa. Teksasissa järjestettävä useisiin populaarikulttuurin osa-alueisiin keskittyvä megatapahtuma on käsittääkseni paisunut niin suureksi, että massasta on todella hankala erottua ellei tarjolla oleva teos ole oikeasti erinomainen. Kansainvälisen lehdistön hehkutuksesta huolimatta 6 Balloons tuskin olisi koskaan päässyt Suomessa elokuvateatterilevitykseen, mutta pieni indie-helmi toimii oikein hyvin tv-ruudultakin tuijotettuna.

Elokuva perustuu sen tuottaja Samantha Housmanin omiin kokemuksiin, joiden pohjalta ohjaaja Ryan on rustannut käsikirjoituksen. 6 Balloons on huumekuvaus, joka kyllä näyttää päihteiden vaikutuksen addiktiinkin, mutta keskittyy itse huumekoukussa olevaa enemmän siihen, miten päihderiippuvuus vaikuttaa hänen läheisiinsä.

Abbi Jacobsonin esittämä Katie on järjestämässä yllätysjuhlia poikaystävälleen. Perheenjäsenet ja ystävät ovat jo saapuneet paikalle, mutta Katien veli Seth (Dave Franco) uupuu, eikä vastaa puhelimeen. Katie keksii tekosyyn poistua paikalta ja lähtee veljensä asunnolle, vaikka tietää jo tässä vaiheessa mitä on tapahtunut.

Seth on heroniiaddikti, joka on jälleen retkahtanut.

Kämpiltään neljävuotiaan Ella-tyttärensä (Charlotte ja Madeline Carel) kanssa löytyvä veli suostuu lähtemään katkaisuhoitoon, mutta häntä ei huolita sisään, sillä hänen sairasvakuutuksensa ei kelpaa.

6 Balloons näyttää vain yhden illan tapahtumat kolmikon ajaessa ympäri Los Angelesia, ahdistuksen kasvaessa samaa tahtia kuin Sethin vieroitusoireet pahenevat. Elokuva lepää täysin pääosanesittäjiensä harteilla, joista molemmat ovat loistavia. Francon vieroitusoireet näyttävät pelottavan aidoilta, ja koko tilanteen kamaluutta lisää se, että pikkutyttö todistaa kaiken auton takapenkiltä.

Jacobsonin ei tarvitsisi välttämättä sanoa roolissaan sanaakaan, sillä hän onnistuu tuomaan Katien tunteet esiin pelkällä kehonkielellään. Roolisuoritus on hieno, sillä näyttelijän kasvoilta näkyy Katien sisäinen dilemma – hän rakastaa veljeään ja haluaa auttaa tätä, mutta tietää samalla mahdollistavansa tämän huumeidenkäytön. Samassa tilanteessa ollaan oltu useita kertoja aiemminkin, mutta sitä elokuvan ei tarvitse edes kertoa katsojalle ääneen.

Katie ei ole kuitenkaan vielä siinä vaiheessa, että yrittäisi auttaa veljeään esimerkiksi katkaisemalla välit tämän kanssa kokonaan. Kun katkaisuhoitoon ei pääse, niin hän suostuu ostamaan veljelleen lisää huumeita pitkässä kohtauksessa Los Angelesin kodittomien kansoittamilta kaduilta, jonka aikana elokuva tuntuu enemmän trilleriltä kuin draamalta.

Katien kuuntelema self-help-podcast vaikuttaa aluksi kornilta, mutta mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä paremmin se toimii. Ryan ottaa todellisen riskin leikkaamalla muuten realistisen elokuvan kohtausten väliin kuvia, joissa Katie kuvittelee elämäntaito-ääniraidan käyttämien metaforien muuttuvan todeksi. Naurettavan rajamailla käyvät välähdykset parivaljakosta hukkumassa veden täyttämään autoon asettuvat kuitenkin luontevaksi osaksi narratiivia.

Vain 84 minuuttia pitkän elokuvan toivoisi olevan vähän pidempi, mutta ohjaaja-käsikirjoittaja Ryan haluaa näyttää vain yhden toistuvan tapahtuman läheisensä addiktiosta kärsivän ihmisen elämässä. Elokuva toteaa hieman kuin itsestäänselvyytenä, että Seth on jäänyt ensin kipulääkekoukkuun ja siirtynyt sen jälkeen heroiniin, kuten lukemattomat muutkin Yhdysvalloissa.

6 Balloons onnistuu esittämään upeasti, kuinka hankalaa addiktin rakastaminen on. Heroiinin tilalla voisi olla mikä tahansa muukin kova huume, alkoholi tai lääkkeet.

6 Balloons sai ensi-iltansa Netflixissä 6. huhtikuuta.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat