UUSIMMAT

Arvostelu: Netflixin Black Summer -zombisarja on The Walking Deadin täydellinen vastakohta

22.04.2019 10:59 | Aki Lehti

Simppelissä Black Summer -sarjassa ei tehdä muuta kuin paetaan, taistellaan ja yritetään selvitä hengissä kaikkialla vaanivien elävien kuolleiden keskellä

Tunnustettakoon heti alkuun, ettei Netflixin Black Summer -sarja vaikuttanut ennakkotietojen perusteella kovinkaan kiinnostavalta. Sen kerrottiin olevan SyFy-kanavan kammottavan Z Nation -zombisarjan esiosa ja spinoff. Onneksi Black Summerilla ei ole mitään tekemistä Z Nationin kanssa, joka tulee selville jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Black Summer on vain termi, jota Z Nationin hahmot käyttävät puhuessaan zombi-apokalypsin alkuajoista.

Myös Black Summer on The Asylum -tuotantoyhtiön tekele ja sen ovat luoneet Z Nationin pääpäsmäri Karl Schaefer yhdessä John Hyamsin kanssa. Hyamns on käsikirjoittanut ja ohjannut Black Summerin kaikki kahdeksan jaksoa. 20-40 minuutin mittaisista pätkistä on oikeastaan edes turha puhua jaksoina, sillä kyseessä on kokonaisuus, joka on vain pilkottu osiin.

Moni on taatusti saanut zombeista tarpeekseen viime vuosien aikana, joten uuteen elävistä kuolleista kertovaan sarjaan on syytä keksiä jokin omaperäinen idea. Black Summer onnistuu siinä ainakin jollain tasolla, vaikkei tarjoakaan juuri mitään ennennäkemätöntä.

Katsoja pudotetaan keskelle Denverin lähiötä, jossa Jaime Kingin esittämä Rose pakenee miehensä ja pienen tyttärensä kanssa eläviä kuolleita, yrittäen päästä jalkapallostadionille, josta armeija kuljettaa ihmisiä helikoptereilla turvaan. Ei niin yllättäen tyttö pääsee armeijan rekan kyytiin, mutta vanhemmat eivät. Ensimmäinen jakso hieman huijaa, sillä Rose ei ole sarjan päähenkilö. Tekijät ovat tietysti nostaneet hänet aluksi keskiöön, koska King on sarjan tunnetuin näyttelijä.

Black Summerin juoni on niin yksinkertainen kuin olla ja voi. Rosen lisäksi lukuisat muut ihmiset yrittävät selvitä hengissä matkalla paikasta A paikkaan B. Henkilöhahmoja on mukana melkoinen määrä, ja kertomus aukeaa useiden eri ihmisten näkökulmasta. Hahmoja tulee ja menee, välillä heidän tiensä risteävät ja sama tilanne saatetaan näyttää useamman kerran eri henkilöiden silmin.

Hahmoja ei oikeastaan esitellä sen kummemmin, sillä sarja keskittyy pelkästään heidän yrityksiinsä paeta ja selvitä hengissä. Black Summer on siis niin kaukana esimerkiksi The Walking Deadista kuin olla ja voi. Tarjolla ei ole saippuaoopperaa, pohdintaa ihmisyydestä tai siitä mikä on moraalisesti oikein. Hahmot vain hiippailevat, juoksevat, taistelevat ja kuolevat.

Vaikka sarja ei kerrokaan hahmojensa taustoista juuri mitään, niin se onnistuu silti saamaan katsojan kiintymään näppärästi eri henkilöihin. Jotkut heistä yrittävät edelleen auttaa toisia selviämään hengissä ja toiset ovat totaalisia kusipäitä, jotka eivät välitä kuin itsestään.

Sarja vetää maton useaan otteeseen katsojan alta, sillä kuka tahansa voi kuolla hetkenä minä hyvänsä. Hengestään pääsevät monet hahmoista, joilla aluksi vaikuttaa olevan parhaat mahdollisuudet selvitä.

Jaksoista paras taitaa olla ensimmäinen, joka esittelee sarjan tyylin. Monet kohtauksista on toteutettu pitkillä kamera-ajoilla, joissa ei leikata kuvasta toiseen kertaakaan. Tietysti simppeli selviytymistarina alkaa toistaa itseään ja uhkaa muuttua puuduttavaksi muutaman jakson jälkeen. Tekijät ovat onneksi tajunneet jakaa ja pilkkoa jaksot vielä pienempiin osiin, vähän kuin kirjan eri lukuihin.

Eri hahmojen välillä ei loikita supernopeudella, vaan näkökulman vaihtuminen tarjoaa katsojalle hengähdystauon. Ensimmäisten jaksojen aikana ruudulle lävähtää aina muutaman sekunnin ajaksi seuraavaksi seurattavan hahmon nimi, ja tarinan edetessä pienet tauot kertovat esimerkiksi paikan tai tilanteen johon siirrytään.

Ihmisten tekemien päätösten ja ratkaisujen kyseenalaistaminen on varma keino kyllästyä melko äkkiä, sillä monet heistä toimivat täysin idioottimaisesti. Itse hyydyin viiden jakson jälkeen, koska pohdin liikaa heidän typeriä tekojaan. Jatkaessani katsomista parin päivän jälkeen annoin tyyppien vain tehdä mitä huvittaa, miettimättä lainkaan heidän valintojaan. Näin kolme viimeistä jaksoa tuntuivatkin huomattavasti paremmilta kuin pari edellistä.

Black Summeria voi suositella zombifanien lisäksi kaikille jotka haluavat vain nollata aivonsa. Sarja on silkkaa viihdettä, joka ei esitä isoja kysymyksiä tai haasta analysoimaan ihmisten oikeuksia tehdä kamalia tekoja kamalissa tilanteissa.

Black Summer tuli tarjolle Netflixiin 11. huhtikuuta.

Keskustelu

Ihmisten tekemien päätösten ja ratkaisujen kyseenalaistaminen on varma keino kyllästyä melko äkkiä, sillä monet heistä toimivat täysin idioottimaisesti.

Valitettavasti ihmiset tuntuvat varsinkin pienimmänkin paineen tai alkoholiannoksen vaikutuksen alla ja usein ihan normaaleissa tilanteissakin toimivan täysin randomaattisesti vailla logiikan tai itsesuojelun häivääkään ja kun heille esittää tilanteen muuttujat ja kysyy "miksi", niin harvoin itsekään osaavat vastata.

Tästä syystä olen tehnyt saman johtopäätöksen ja kyllästynyt ympärillä sekoileviin ihmisiin, mielummin antaen heidän tehdä mitä lystää ja keskittyen vain omiin asioihini…

Muropaketin uusimmat