Arvostelu: Netflixin The Defenders toistaa aiempien Marvel-sarjojen pahimmat virheet

Supersankareiden yhteisseikkailu luottaa tuttuun kaavaan niin hyvässä kuin pahassa.

Marvel ja Netflix ovat ottaneet aiempien sarjojensa saamaan kritiikin ilmeisen tosissaan, mutta onnistuvat silti tekemään täsmälleen samat virheet kuin kaikissa aiemmissakin katutason supersankareiden seikkailuissaan. Daredevilin, Jessica Jonesin, Luke Cagen ja Iron Fistin soolosarjat olivat kaikki aivan liian pitkiä ja junnasivat paikoillaan esitellen turhanpäiväisiä sivujuonia. Parasta antia tähän mennessä ovat olleet sarjojen pahikset ja konnaosasto on kohdillaan tälläkin kertaa. Vaikka The Defenders ei sisällä kuin kahdeksan jaksoa, niin se on pahimmillaan täsmälleen yhtä puuduttava kuin edeltäneet sarjat, jotka kaikki koostuivat 13 jaksosta. Striimauspalvelu lähetti arvosteltavaksi The Defendersin jaksoista neljä, joiden tapahtumat olisi saanut tiivistettyä helposti yhteen tunnin mittaiseen jaksoon.

Parhaiten The Defenders toimii keskittyessään vain yhteen hahmoon kerrallaan, jatkaen heidän omia tarinoitaan. Kaksi ensimmäistä jaksoa ovat kuin epilogeja. Luke Cage (Mike Colter) päätyy taas hengaamaan Harlemiin hip hop -soundtrackin tahtiin. Jessica Jonesin (Krysten Ritter) stoori ei ole aivan niin ahdistava kuin aiemmin, koska David Tennantin esittämä hyväksikäyttäjä ja raiskaaja Killgrave ei ole mukana, mutta muuten yksityisetsivä on aivan sama koppavan näsäviisas viinaa kiskova rääväsuu.

Daredevilia (Charlie Cox) ahdistaa jälleen, eikä hän halua enää pukea supersankariasuaan päälleen, vaan taistella pahiksia vastaan Matt Murdockina oikeussalin puolella. Eniten The Defenders taitaakin muistuttaa visuaalisesti Daredevilin kakkoskautta, mutta se johtunee siitä, että molempien showrunnerina toimii Marco Ramirez.

Iron Fist (Finn Jones) on sama koliikkiaikuinen kuin omassa sarjassaan, jonka saamaa kritiikkiä on käsikirjoitettu Jessica Jonesin ja Luke Cagen vuorosanoiksi. Valkoisen miljonäärimiehen dumaaminen onnistuu naurattamaan muutaman kerran, mutta valitettavasti Jones on roolissaan aivan yhtä kamala kuin aiemminkin, vaikka tällä kertaa hänen olemattomat taistelutaitonsa on onnistuttu piilottamaan vähän paremmin. Silti hahmo ei tunnu miltään muuta kuin riippakiveltä, jonka ontuva dialogi alkaa rasittaa välittömästi, mutta valitettavasti Iron Fistin stoori on tärkeä kokonaisuuden kannalta.

Parasta koko sarjassa on Sigourney Weaverin The Hand -ninjajärjestön kanssa yhteistyötä tekevä Alexandra-pahis, jonka kohtaukset muihin verrattuna ovat kuin aivan eri sarjasta. Päähenkilöillä kestää kolmen jakson verran saada tiiminsä kasaan, mutta voimansa yhdistävillä supersankareilla ei ole oikeastaan minkäänlaista kemiaa Jessica Jonesia ja Luke Cagea lukuun ottamatta, jotka tietysti tuntevat toisensa jo ennestään. Heillä oli omissa ohjelmissaan kiinnostavat taustatarinat, mutta nyt kaikista tehdään vain geneerisiä nyrkinheiluttajia ja päähänpotkijoita.

Taistelukohtaukset ovat parhaimmillaan hienoja, mutta paljon muuta kehuttavaa niiden ja Weaverin roolisuorituksen lisäksi tästä on hankala löytää. Maailmasta vaikuttaa löytyvän Marvel-faneja, joille pelkkä lempisarjakuvahahmojensa näkeminen mäiskimässä tv-ruudulla riittää, mutta tämä firman sarjakuvia kohta 35 vuotta lukenut diggari kaipaa kaavoihinsa kangistuneisiin, huonosta rytmityksestä kärsiviin seikkailuihin jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Loistavaa lähdemateriaalia on olemassa tuhansia ja tuhansia sivuja, mutta silti Netflix tyytyy tekemään periaatteessa samaa stooria yhä uudestaan ja uudestaan, yhden idean ihmeitä, joista ei löydy supersankareiden parhaiden sarjiskertomusten tunnelmaa kuin hetkittäin.

Netflixin Marvel-sarjoista kehnoin on edelleen hävettävän huono Iron Fist, mutta The Defenders on melkein saman tason kammotus. Striimauspalvelu tilasi kaikki viisi sarjaa jo ennen kuin ensimmäistäkään kuvaa oli kuvattu. Nyt neljä vuotta myöhemmin tuntuu siltä, ettei The Defendersin tekijöillä itselläkään ole ollut minkään sortin ambitioita tehdä mitään muuta kuin valmiiksipureskeltua bulkkia. Liukuhihna on käynnissä ja pysyy, koska ilmeisesti keskinkertaisuus riittää katsojille, vaikka Netflix ei heidän määräänsä suostukaan paljastamaan.

The Defenders on kuin tv-versio cross-over-sarjakuvasta, jotka lähtökohtaisesti tuppaavat olemaan totaalisia sekasotkuja. Kyllä tämän loputkin neljä jaksoa tulee katsottua, mutta vain pysyäkseen kärryillä seuraavaa sarjaa varten.

The Defendersin koko kausi tulee tarjolle Netflixiin perjantaina 18. elokuuta.