Uusimmat

Arvostelu: Netflixin Everything Sucks! -sarja tarjoaa yliannostuksen ysärinostalgiaa

18.02.2018 10:50 Aki Lehti

Everything Sucks! on hauska ja koskettava draamakomedia, jonka nostalgia menee välillä turhan överiksi.

Netflixin Eveything Sucks! -sarjassa on omituisella tavalla jotain samanlaista kuin Stranger Thingsissä, vaikka uutuudessa ei ole lainkaan yliluonnollisia elementtejä, fantasiaa tai hirviöitä. Fiilis johtunee siitä, että draamakomedia alleviivaa aikakautta johon se sijoittuu yhtä överisti kuin striimauspalvelun kasarihitti. Tällä kertaa ollaan vain 1990-luvulla.

Vuoteen 1996 sijoittuvan sarjan tapahtumapaikkana on ihan oikea Boring-nimellä siunattu amerikkalainen pikkukaupunki. Nimi antaa tietysti osviittaa siitä, millaisena paikkakunnan high school -ikäiset teinit elämänsä kokevat. Juonenkäänteitä ja ihmissuhdedraamaa riittää kuitenkin kymmenen noin 20 minuutin mittaisen jakson aikana niin paljon, ettei yhdelläkään hahmoista vaikuta varsinaisesti olevan kovinkaan tylsää.

Everything Sucks! -keskittyy Boringin high schoolin audio-videokerhon jäseniin, nörttikaveruksiin Lukeen (Jahi  Di’Allo Winston), Tyleriin (Quinn Liebling) ja McQuaidiin (Rio Mangini). Kantavana juonena on av-kerhon ja vanhemmista oppilaista koostuvan teatteriporukan yhteinen scifi-elokuva, jonka ohjaajana ja pääpäsmärinä Luke toimii. Pääpaino on kuitenkin ihmissuhteissa, ja tärkeimmässä osassa on Luken ja Katen (Peyton Kennedy) välinen alkava seurustelusuhde, joka osoittautuu ongelmalliseksi.

Kate on lesbo, joka ei ole tullut kaapista ulos.

Nuoret näyttelijät Winston ja Kennedy loistavat pääosissa ja tuntuvat oikeilta ihmisiltä. Valitettavasti sarjan luojat Ben York Jones ja Michael Mohan eivät ole nähneet tarpeeksi vaivaa sivuosahahmoihin, joista melkein jokainen on jonkin sortin koominen sidekick. Esimerkiksi Katen isää ja koulun rehtoria esittävän Patch Darraghin hahmo on kirjoitettu niin tolloksi möläyttelijäksi, ettei moista miestä olisi päästetty high schooliin töihin edes huonoimmissa 1990-luvun tv-sarjoissa.

Jaksojen pituudesta huolimatta Everything Sucks! ei ole ääneen naurattava sitcom, vaan enemmänkin helposti hymyilemään saama draama ja kasvutarina, joka hautautuu turhan usein ysärinostalgian alle. Omia teinivuosiaan kyseisen vuosikymmenen alkupuolella eläneellekin liian isot flanellipaidat, onnettoman hitaat nettiyhteydet, Pulp Fiction -sitaatit, VHS-nauhat, viittaukset Beavis & Butt-Headiin tai Star Wars -leffojen uusiin versioihin menevät vähän överiksi. Silti joka jakson lopussa soiva eri ysärihitti lämmittää mieltä. Everything Sucks! on paikoittain turhan epätasainen sarja, joka parhaimmillaan yltää kuitenkin esimerkiksi Dawson’s Creekin ensimmäisten kausien melodraaman tasolle.

Parin ensimmäisen jakson jälkeen tekijät ovat onneksi tajunneet tekeleensä olevan Katen kasvutarina, vaikka aikaa tuhlataankin myös tylsiin sivujuoniin, kuten pääosakaksikon vanhempien väliseen suhteeseen. Kennedyn taitavasti esittämän Katen oman seksuaalisen suuntautumisensa hyväksyminen onnistutaan esittämään tavalla, joka ei todellakaan ylistä ysäriä, aikakautta jolloin homo oli yleinen haukkumasana.

Everything Sucks! on hyväntahtoinen ja tarpeeksi realistinen uutuussarja, joka käsittelee yleismaailmallisia ongelmia onnistuneesti, kunhan sen hahmot vain malttavat laittaa tamagotchinsa hetkeksi taskuun.

Everything Sucks! tuli tarjolle Netflixiin 16. helmikuuta.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat