Uusimmat

Arvostelu Arnold Schwarzeneggeria ei haasteta pätkääkään Netflixin jaarittelevassa Arnold-dokumenttisarjassa

Kuva: © Netflix

08.06.2023 20:00 Aki Lehti

Netflixin kolmiosainen Arnold-dokumentti ei kerro oikeasta ihmisestä juuri mitään. Netflix-sarjan suurin synti on jälleen kerran palvelun tyyli tunkea kaikki nimikkeensä täyteen jonninjoutavaa tyhjäkäyntiä. 

Jos Netflix saisi yksinoikeudet Jeesuksen toiseen tulemiseen, niin siitäkin kertova dokumentti olisi ylipitkä jaarittelu, joka ei paljastaisi kohteestaan juuri mitään uutta, syvällistä saati henkilökohtaista.

Suoratoistopalvelussa keskiviikkona 7. kesäkuuta ensi-iltansa saanut armollisesti ”vain” kolmen tunnin mittainen Arnold Schwarzenegger -dokumentti on pääosin pelkkää brändinkiillotusta.

Arnold-dokkari nappaa mukaan muutaman negatiivisen asian nyt 75-vuotiaan kehonrakentajana, leffastarana ja poliitikkona tunnetun miehen elämästä. Ne kaikki ohitetaan sen syvemmin kaivelematta.

Pari viikkoa sitten ensi-iltansa Netflixissa saaneen FUBAR-toimintakomediaroskan kylkiäiseksi tehty Arnold on dokkarin muotoon naamioitu mainosvideo. Se ei kerro oikeasta ihmisestä juuri mitään – ei ainakaan mitään uutta.

Dokumentin arkistomateriaali on tietysti tarpeellista, vaikka suurin osa siitä on nähty jo aiemmin. Itse kertojaäänenä toimivan Schwarzeneggerin jutustelun taustalle on tuupattu tarpeettoman paljon näyteltyjä kohtauksia.

Kameran eteen marssitetaan melkoinen määrä puhuvia päitä, joiden ainoa funktio on taputella Schwarzeneggeria olalle ja suoltaa vuolaita ylisanoja. ”Arska on ainutlaatuinen ihminen, joka onnistuu kaikessa missä haluaa”.

Tuli selväksi, kiitos.

Suunnilleen sama lause toistuu kolmen tunnin aikana lukuisten eri ihmisten sanomana. Muutaman poikkipuolisen sanan kollegastaan lausuu ainoastaan Sylvester Stallone.

Arnold Schwarzenegger -dokumentti

Schwarzenegger itse hehkuttaa Yhdysvaltoja maailman parhaaksi paikaksi kyllästymiseen asti.

USA loputtomien mahdollisuuksien maana sopii täydellisesti miehen elämäntarinaan, jossa kaikki vain tapahtuu jos uskoo itseensä. Dokkarinkaltainen alkaa tuntua viimeisen politiikkaan keskittyvän jakson aikana propagandalta, vaikka nostaakin esiin Yhdysvaltain rikki olevan demokratian Arskan yhtenä syynä ryhtyä poliitikoksi.

Vanhaa Schwarzenegger-fania laahaava tarina onnistuu silti viihdyttämään. Miestä täysin tuntematon tuskin saa tekeleestä juuri mitään irti.

Hauskin jaksoista on ensimmäinen nimeltään Athlete, vaikka se esitteleekin poikansa fyysisen ja henkisen väkivallan avulla kasvattaneen sotaveteraani-isän. Arnold-kuopus häipyy Itävallasta maailmalle riuhtomaan rautaa ja voittamaan kehonrakennuskisoja heti tilaisuuden tullen.

Vaikka Schwarzenegger on puhunut aiheesta useasti aiemmin, niin dokkari unohtaa mainita sotatraumoista kärsineen isän olleen natsi. Ohjaaja Lesley Chilcott ei haasta haastateltavaansa negatiivisista aiheista lainkaan.

Alkupuolen viihdyttävin materiaali sisältää paljon pätkiä Pumping Iron -dokumentista.

Arnold-dokumentti

Actor-jaksossa Schwarzenegger kertoo, ettei halunnut leffastaraksi rahan takia. Hänestä tuli miljonääri jo bodausuransa aikana kiinteistökaupoilla. Näyttelijänurasta kertova episodi ei etene täysin kronologisesti, vaan hyppii sopivasti sinne tänne saadakseen matkan tähteyteen vaikuttamaan Schwarzeneggerille kovin helpolta. Vahva aksentti on vain pikkupulma.

Mies korostaa joka käänteessä sitä, että kyseessä oli vain asia jonka hän halusi saavuttaa. Puhuvista päistä esimerkiksi James Cameronilla on jotain sanottavaakin. Hän kertoo, ettei Schwarzenegger suinkaan halunnut olla näyttelijä, vaan filmitähti.

Danny DeVito, Linda Hamilton ja Jamie Lee Curtis puolestaan puhuvat miehestä ylisanoin. Vain pariin kertaan ruudussa vilahtava Stallone sentään sanoo suht’ suoraan, ettei voinut 1980-luvulla sietää itseään täynnä olevaa Schwarzeneggeria. Kaksikon ja Bruce Willisin tarina Planet Hollywood -ravintolaketjun keulakuvina jätetään kertomatta.

Jaksoista kiinnostavin on poliitikkaan keskittyvä American. Se esittelee eniten Kalifornian kuvernööriksi kahdeksan vuoden ajaksi päätyneen Schwarzeneggerin tekemiä virheitä.

Republikaanikuvernöörin korostetaan kyllä halunneen tehdä yhteistyötä myös demokraattien kanssa. Tavallisen tallaajan elämää vaikeuttaneet päätökset lakaistaan melkeinpä maton alle. Toisella kaudellaan Schwarzenegger sai aikaan hyviäkin muutoksia.

Arnold-dokumentti

Schwarzeneggerin ex-vaimo Maria Shriver ei ymmärrettävästi alun perin halunnut miehensä lähtevän mukaan politiikkaan. Kaikki tietävät Shriverin kuuluvan Kennedyjen klaaniin ja JFK:n olleen hänen enonsa.

Töppäilyistään Schwarzenegger mainitsee vaimonsa pettämisen, sen seurauksena alkunsa saaneen poikansa ja naistenkourimisskandaalinsa. Erityisesti viimeisen kohdalla ohjaaja Chilcottin pitäisi nyhtää kohteestaan enemmän irti. Arska kuittaa kourimiset parin lauseen anteeksipyynnöllä. Tai oikeastaan vain toteamalla tehneensä väärin.

Kesy lähestymistapa on avannut ohjaajalle ovet Schwarzeneggerin kartanoihin, joiden  pihamailla kirmaa eläimiä aaseista koiriin.

Staran ympäripyöreä höpinä on oikein viihdyttävää, vaikka kuulostaakin runsaita kirosanoja lukuun ottamatta kuin pr-firman rustaamalta. Schwarzenegger vakavoituu vain pariin otteeseen, esimerkiksi vieraillessaan lapsuudenkodissaan ja puhuessaan vanhempiensa kuolemista.

Arnold Schwarzenegger

Miljonääri vaikuttaa osaavan nauttia elämästään 75-vuotiaana ajelemalla ympäriinsä tankilla ja jättiautoilla, iloiten kuin pikkulapsi.

Hän kertoo kuitenkin koko vitsiä vääntävän hyvän jätkän julkisuuskuvansa olevan samaa bullshittiä ja roolia, jota hän on esittänyt koko elämänsä. Mies käyttää saksan sanaa Schmäh, joka käsittääkseni kääntyisi tässä kontekstissa paskapuheen sijaan paremminkin hassuttelevaksi huijariksi.

Lopussa Chilcott nostaa vielä keskiöön Schwarzeneggerin viime vuosien ihailtavan suorapuheiset kommentit liittyen esimerkiksi Ukrainan sotaan, tammikuun 6. päivän kongressitalon valtaukseeen ja antisemitismiin.

Ihminen muuttuu, mutta Charles Flemingin vuoden 1992 Spy Magazinen artikkeli on ja pysyy netissä. Se kertoo Schwarzeneggerin antaneen aikoinaan ihmisille lahjoiksi äänitteitä Hitlerin puheista.

Vaikka sarja päästä nykyään hyvien puolella olevan kohteensa aivan liian helpolla, niin Arnold-dokumentin suurin vika on silti Netflixin kerta toisensa jälkeen käyttämä elämänilon tappava jaarittelurakenne. Sarja on kevyttä viihdettä ja pintaraapaisu, mutta sen putkeenhotkiminen on hankalaa kovallekin Schwarzenegger-fanille.

Arnold-dokumentti

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat