Arvostelu Netflixin komedia The Bubble enimmäkseen haaskaa hyvän idean ja loistavat näyttelijät
The Bubble on mainiolla idealla ja hauskoilla näyttelijöillä varustettu Hollywood-irvailu, joka ei missään vaiheessa oikein nouse siivilleen. Mitenkuten ohjattu komedia on liian usein vaisu ja tylsä, vaikka kaikki ainekset ovat kasassa.
Ensi-ilta: 1.4.2022
Alkuperäisnimi: The Bubble
Ohjaus: Judd Apatow
Käsikirjoitus: Judd Apatow, Pam Brady
Pääosissa: Karen Gillan, Pedro Pascal, Leslie Mann, David Duchovny, Iris Apatow, Keegan-Michael Key
Pituus: 126 minuuttia
Ikäraja: K16
Judd Apatown uusi komedia sijoittuu aivan koronapandemian alkuun, kun koko maailma sulkeutui, eikä kukaan tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Keväällä 2020 joukko näyttelijöitä sulkeutuu omaan ”kuplaansa” kuvaamaan kuudetta osaa suosittuun Cliff Beasts -leffasarjaan. Luvassa on karanteeneja, räjähtäviä näyttelijäegoja ja irvailua Hollywoodin kustannuksella.
Netflixin uutuuskomediassa The Bubble on riemastuttava idea, eikä näyttelijäkaartissa ole säästelty.
Karen Gillan on elokuvatähti Carolin roolissa jonkunmoinen päähenkilö, mutta pikemminkin The Bubble tuntuu ensemble-leffalta. Pedro Pascal, Leslie Mann, David Duchovny, Keegan-Michael Key ja Guz Khan ovat kaikki Cliff Beasts 6:n näyttelijöitä, omilla tavoillaan tärkeileviä, egokeskeisiä ja lellittyjä. Pääjoukkoa täydentävät esimerkiksi SNL-tähti Fred Armisen ja mainio brittikoomikko Peter Serafinowicz. Keskusroolissa on lisäksi Apatown tytär Iris Apatow, joka on vakuuttanut jo nuorempana muun muassa pätevässä Love-sarjassa (2016-2018).
Erinomaisia näyttelijöitä piisaa, mutta silti The Bubblen kupla puhkeaa nopeasti. Kokonaisuus on lopulta jopa vähemmän kuin osiensa summa.
Varoitusmerkit ovat ilmassa heti kättelyssä, kun The Bubble alkaa parilla lattealla, toisiinsa huonosti liittyvällä kohtauksella. On vaikea sanoa mitä tyyliä Apatow on ohjauksellaan hakenut, mutta ensiminuuttien ajan elokuva näyttää irrallisilta kohtauksilta.
Homma lähtee lopulta rullaamaan jotakuinkin omalla painollaan, mutta esimerkiksi sellaiset elokuvakerronnan perusasiat kuin hahmojen esittelyt jäävät puolivillaisiksi. Ylipäätään Apatown ja South Park -tuottaja Pam Bradyn käsikirjoitus toimii paremmin kuin lopullinen ohjaustyö. Apatow käyttää aivan liikaa aikaa joihinkin kohtauksiin ja unohtaa pitää tarinallista jännitettä yllä.
Aineksia on ehkä liikaakin, sillä osa elokuvan tähdistä tuntuu lähinnä hortoilevan geneeristen kohtaustensa läpi. David Duchovny on ehkä pahin esimerkki tästä, Fred Armisen pystyy hänkin paljon parempaan, eikä myöskään sivuroolissa nähtävä Kate McKinnon joudu parastaan antamaan. Jotenkin jopa Karen Gillan on loppupeleissä hauskempi Marvel-leffojen melko vakavassa roolissaan kuin tämän komedian päätähtenä. Leslie Mann, Iris Apatow ja Pedro Pascal sen sijaan hoitavat homman kotiin.
Hauskimmillaan The Bubble on irvaillessaan Hollywoodin rahantekokoneiston kustannuksella, ja tietysti kohtauksissa, jossa näyttelijät oikeasti kuvaavat Cliff Beastsia. Elokuvasta irtoaa kyllä useammat naurut, ja sivuroolien näyttelijät kuten persoonallinen Harry Trevaldwyn ja jäyhääkin jäyhempi Ross Lee tekevät omalla sarallaan hauskat roolit. Ja yksityiskohtia spoilimatta myös muutamat cameot elokuvassa ovat aivan kultaa.
The Bubblea katsoessa tulee väistämättä mieleen, olisiko idea toiminut paremmin mokumenttina. Tätä ajatusta pohjustetaankin, ja Bliff Beasts 6:n making of -dokkaria jopa tehdään muutamassa kohtauksessa, mistä irtoaa pari hauskaa vitsiä. Jos koko elokuvan olisikin toteuttanut tästä näkökulmasta, kaikki osat olisivat voineet toimia paremmin.
Lopputulemassa harmittaakin, että The Bubble olisi voinut olla niin paljon enemmän. Se ei missään vaiheessa tavoita sellaista Hollywood-satiiria ja toisaalta absurdia älyttömyyttä kuin vaikkapa Tropic Thunder (2008), jonka kanssa The Bubblella on paperilla aika paljon yhteistä.
Komediaa olisi siis saanut monin paikoin hioa vielä terävämmäksi, ja kaikkein eniten häiritsee hajanainen kokonaisuus. Samaa vikaa on kyllä muissakin Judd Apatown elokuvissa, Funny People (2009) ja This is 40 (2012) tulevat ensimmäisinä mieleen. Vaikuttavammalla ohjauksella ja leikkaamalla elokuvasta suosiolla heikointa materiaalia, jopa kokonaisia sivujuonia, olisi The Bubble voinut olla paljon napakampi komedia. Nyt se tuntuu lopulta ylipitkältä ja vähän vaisulta, vaikka välillä naurattaakin oikeasti.
THE BUBBLE
”The Bubble on sellaista Netflixin perustauhkaa, jonka katselee kerran, mutta josta ei vuoden perästä muista enää mitään.”
