Arvostelu | Love, Death & Robotsin toinen tuotantokausi toimii niin hyvin, että scifi-sarja tuntuu loppuvan pahasti kesken

17.05.2021 20:05 | Aki Lehti

Love, Death & Robots -antologiasarja on pituudestaan huolimatta ensimmäistä parempi. Kakkoskaudesta on karsittu tyhjäkäynti ja turha alastomuus. 

David Fincherin ja Deadpool-ohjaajana tunnetun Tim Millerin reilut pari vuotta sitten ilmestynyt ja pääosin scifiin keskittynyt Love, Death & Robots -antologiasarja oli oikein mainio kokeilu. Siinä oli mukana jonkin verran turhaa täytettä ja aivan liikaa teinipoikamaisia seksifantasioita. 18 jaksoon mahtui monta upeaa jaksoa, mutta myös keskinkertaista kamaa.

Nyt Netflixissä nähtävä animaatiosarjan kakkoskausi koostuu vain kahdeksasta jaksosta, eikä mukana ole lainkaan tyhjäkäntiä. Myös väkivallalla mässäily vain sen itsensä takia on siivottu melkein kokonaan pois, eikä naisvartaloilla hekumoida ensimmäisen kauden tyyliin. Kaikki kahdeksan jaksoa ovat silti täysin syystä K18-kamaa.

Kakkoskausi tuntuu huomattavasti ensimmäistä aikuisemmalta, sukeltaen syvemmälle ihmisyyteen ja sen tutkimiseen scifin ja kauhun kautta. Aikuismaisempi ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö mukana olisi aivan tarpeeksi korkealentoisia, kahjoja ja mukavan päättömiä ideoita. Jaksojen tunnelmat vaihtelevat mustan komedian ja ahdistavan tieteiskauhun välillä.

Kung Fu Panda -elokuvien ohjaajana tunnettu Jennifer Yuh Nelson toimii kakkoskauden vastaavana ohjaajana. Vaikka kaikki kahdeksan lyhäriä ovatkin eri animaatiotiimien tekemiä, lienee Nelsonia kiittäminen siitä, ettei mukana ole enää rasittavaa naisten esineellistämistä. Nyt pääosassa ovat itse kertomukset ja niiden kiehtovat ideat.

Lyhytelokuvien animaatiotyylit vaihtelevat taas fotorealistisesta sarjakuvamaiseen ilmaisuun sekä esimerkiksi täysin nyrjähtäneeltä Pixar-animaatiolta näyttävään kamaan.

Jaksoilla on mittaa noin 7-18 minuuttia. Koko kauden kesto on alle puolitoista tuntia, joka tuntuu turhan lyhyeltä. Suosittelen samaa kuin sarjan ensimmäisenkin kauden kohdalla: jaksoja ei kannata ahmia putkeen. Viisainta on pitää vähintään lyhyt tauko jokaisen jälkeen, ja pohtia teosten esittämiä kysymyksiä ja ideoita.

Yksikään Love, Death & Robotsin uusista jaksoista ei ole huono, mutta muutama toistaa hieman liikaa kaikille tuttujen kertomusten ideoita. Esimerkiksi Pop Squad -tieteisnoir on aivan täyttä Blade Runneria, ollen silti koskettava tarina, jossa kuolemattomuudella on hurja hintansa.

Life Hutch on ahdistava avaruuskauhu, jossa esiintyy Michael B. Jordan. Harlan Ellisonin novelliin perustuva tarina ei tarvitsisi tunnetun näyttelijän fotorealistista digiversiota pääosaansa. Tutut kasvot itse asiassa vain vähentävät jakson uhkaavaa tunnelmaa.

Fotorealistista animaatiotyyliä käyttävistä jaksoista parempi on Snow in the Desert, vaikka sen päähenkilölle kasvonsa ja äänensä lainaakin Peter Franzén. Miestä ei kuitenkaan tunnista saman tien satoja vuosia vanhaksi erakoksi.

Humoristisempaa osastoa edustaa Automated Customer Service -jakso, jonka kantava idea on oikeastaan sama kuin Life Hutchissa. Tässä tapauksessa murhanhimoinen robotti on kuitenkin kaikkea muuta kuin pelottava. Laatikkomainen imuri yrittää saada omistajansa hengiltä, mutta vanha rouva pörröisine puudeleineen ei olekaan kovin helppo listittävä.

Humoristisista jaksoista paremmin toimii All Through the House. Siinä pikkulapset tapaavat oikean joulupukin, joka on ulkomuodoltaan lähempänä Alienia kuin ylipainoista vanhaa miestä. Vain noin viiden minuutin mittainen lyhäri naurattaa ääneen ja jättää fiksusti vastaamatta kysymykseen siitä, mitä tuhmille lapsille tapahtuu.

Kakkoskauden ehkä paras episodi eroaa tyyliltään eniten muista. J.G. Ballardin novelliin perustuva The Drowned Giant näyttää nimensä mukaisesti kuolleen jättiläisen, joka rantautuu rannalle mätänemään. Jalkapallokentän kokoinen jamppa jaksaa kiinnostaa ihmisiä vain sen aikaa kun se muistuttaa heitä itseään. Yhä rujompaan kuntoon muuttuvan ruumiin ympärille kasatun tarinan pohdinta on sarjan syvällisintä.

Parasta Love, Death & Robots -sarjassa on se, että antologia esittelee lyhytelokuvia, joiden pariin suuri osa katsojista tuskin muuten eksyisi. Sarja on genrekamaa, jota normaalisti esitetään lähinnä leffafestareilla tai jemmattuna muutaman euron hintaan jonnekin Vimeon syvyyksiin. Vaikka animaatiot saavatkin Netflixin kautta huiman määrän katsojia, niiden tekijät eivät kosiskele yleisöä.

Love, Death & Robotsia on onneksi luvassa lisää ensi vuoden puolella. Sarjan kakkoskausi tuli tarjolle Netflixiin viime viikon perjantaina 14. toukokuuta.

Muropaketin uusimmat