Arvostelu: Netflixin Stephen Kingin Julma leikki -elokuva on armottoman ahdistava

01.10.2017 13:53 | Aki Lehti | 7212

Mike Flanaganin ohjaus on Se-elokuvan ohella parhaita tuoreita King-filmatisointeja.

Muun muassa Ouija: Origin of Evil-, Hush– ja Before I Wake -elokuvista tutun Mike Flanaganin leffaversio Stephen Kingin Gerald’s Game – Julma leikki -kirjasta on ohjaajan parhaimpia teoksia tähän mennessä, tiukasti otteessaan pitävä psykologinen kauhutrilleri, josta kirjan kovimpien fanienkaan taitaa olla hankalaa löytää valittamisen aihetta. Julma leikki on ainakin tänä vuonna ilmestyneistä Kingin kirjoihin perustuvista leffoista ja sarjoista eniten lähdemateriaalille uskollinen, ja Se-elokuvan ohella parhaita King-filmatisointeja todella pitkään aikaan.

Julma leikki on tarinaltaan varsin simppeli. Se kertoo noin nelikymppisestä Jessie Burlingamesta, jonka suhde ja seksielämä aviomiehensä Gerald Burlingamen kanssa ei ole enää entisensä. Hohto on kadonnut ja Jessie on suht varma lakimiehenä työskentelevän Geraldin pettävän häntä lukuisilla työmatkoillaan.

Pariskunta päättää viettää viikonlopun kahdestaan keskellä ei mitään sijaitsevassa mökissä, saadakseen suhteeseensa uutta jännitystä. Jessie antaa Geraldin kahlita hänet käsiraudoilla vuoteeseen seksileikin yhteydessä, mutta Viagra on liikaa keski-ikäiselle miehelle, joka pumpun pettäessä kaatuu, kopsauttaa kallonsa lattiaan ja kuolee.

Jessie jää kahlituksi sänkyyn ilman käsirautojen avaimia.

Paikalle eksynyt, kuolleella Geraldilla herkutteleva villikoira on Jessien murheista pienimpiä, sillä jano, vedenhukka, kivut ja kipeät lapsuusmuistot alkavat pian piinata vangiksi jäänyttä naista, joka ei pysty enää erottamaan mikä on totta ja mikä ei, mikä harhaa, näkyjä tai todellisia tapahtumia.

Julma leikki on kirjan tapaan enemmän psykologinen trilleri kuin puhdas kauhuelokuva. Se onnistuu olemaan paikoitellen todella ahdistava, varsinkin vanhojen kauheuksien noustessa jostain syvältä alitajunnasta pintaan, yhä enemmän sekaisin menevän Jessien mieleen. Käsittelemättä jääneet lapsuudessa tapahtuneet hyväksikäyttökokemukset ovat pahimmillaan karmivia.

Vaikka Jessien näkemissä harhoissa häntä riivaakin muun muassa juuri kuollut miehensä, niin suurimman osan aikaa naista näyttelevä Carla Gugino on ruudulla yksin, jos Geraldia suihinsa tyytyväisenä popsivaa rakkikoiraa ei lasketa. Gucino tekee taitavaa työtä, onnistuessaan näyttämään fyysisten vaikeuksien ja tuskan lisäksi hahmon pääkopan sisäpuolisen pelon ja ahdistuksen.

Kuolemansa jälkeenkin vaimoaan riivaava Bruce Greenwood on kunnon paskiainen, varsin vastenmielinen hahmo, josta huomaa näyttelijällä olleen hauskaa saadessaan päästellä täysillä ja ollessaan totaalisen kieroutunut kusipää.

Leffan loppupuoli tarjoaa todella ällöttävää herkkua myös gore-faneille, jota ei tässä spoilata sen enempää. Todetaan vain, että eräs kohtauksista on todella hankalaa katsottavaa kovimmallekin splatter-diggarille, johtuen tietysti siitä, että Julma leikki on pohjimmiltaan realistinen elokuva, eikä sisällä kovinkaan paljon Kingin perinteisiä yliluonnollisia kauhuelementtejä.

Ohjaaja Mike Flanagan on onnistunut yhdessä käsikirjoittajakumppaninsa Jeff Howardin kanssa tekemään toimivan elokuvan, jonka parissa vajaa pari tuntia hujahtaa kuin hetkessä, vaikka melkein koko kertomus muutamaa takaumaa lukuun ottamatta tapahtuu yhdessä huonessa. Flanagan saa pidettyä jännityksen yllä koko leffan ajan samalla tavoin kuin myös suljetussa tilassa tapahtuvassa Hush-elokuvassaan, eli varastamalla parhailta. Molemmissa yhteen paikkaan keskittyvissä kertomuksissa on jotain hyvin hitchcockmaista.

Julma leikki -elokuvaa voi suositella varauksetta myös muille kuin Kingin ja kirjojensa faneille.

Julma leikki tuli tarjolla Netflixiin perjantaina 29. syyskuuta. Striimauspalvelun seuraava King-versiointi on 1992-novelliin perustuva saman niminen elokuva, joka saa ensi-iltansa jo 20. lokakuuta. Sen pääosassa nähdään aiemmin jo kolmessa muussakin King-filmatisoinnissa esiintynyt Thomas Jane.