Arvostelu: Netflixin The Legend of Cocaine Island -kokkelidokkarin hahmot ovat aivan hillittömän hauskoja pölvästejä
Netflixin The Legend of Cocaine Island -dokumentin älytön tarina ei olisi ollenkaan uskottava fiktiona.
Netflixin The Legend of Cocaine Island -dokumenttielokuva kertoo tarinansa kuin Simpsons-sarjan isoisä, aloittaen suunnilleen lapsuudestaan ja jaaritellen loputtomiin. Se on kertomus floridalaisesta Rodney Hydenista, joka on kuullut tuntemaltaan Julien-hipiltä monta kertaa saman tarinan.
Julienin stoorissa hän on Puerto Ricossa kuvankauniilla rannalla, johon aallot tuovat ulapalta ison laukun. Sen sisältä löytyy hyvin pakattuna vähintään kahden miljoonan taalan arvosta kokaiinia. Hippi ei uskalla yrittää salakuljettaa kamaa Yhdysvaltoihin tai viedä roinaa paikalliselle korruptoituneelle poliisille, jotka taatusti syyttäisivät häntä huumekauppiaaksi ja heittäisivät linnaan. Niinpä Julien päättää haudata aarteen, jossa se on ollut jemmassa jo 15 vuotta.
Ohjaaja Theo Love on änkenyt tosirikosdokumenttiinsa tahallaan niin paljon genren kliseitä kuin mahdollista. Yltiödramaattinen musiikki pauhaa jatkuvasti, puhuvat päät toistavat samat asiat useaan otteseen ja vähintään joka toinen dramatisoitujen kohtausten lähikuva on hidastettu. Tyyli on perusteltu, sillä The Legend of Cocaine Island on niin uskomaton kertomus täystolloine hahmoineen, ettei sille voi kuin nauraa.
Päähenkilö Hayden on menestyvä urakoitsija, joka on saavuttanut oman amerikkalaisen unelmansa. Sitten iskee finanssikriisi ja mies menettää melkein koko omaisuutensa. Koska hänen vaimonsa ja tyttärensä ansaitsevat parempaa, eli mahdollisimman paljon rahaa ja maallista omaisuutta, niin Hayden päättää lähteä etsimään huumekassia.
Miehellä ei tietenkään ole mitään hajua siitä kuinka tuoda doupit maahan tai miten muuttaa ne rahaksi. ”Onneksi” hänen entinen työntekijänsä Andy Culpepper päihderiippuvaisena tuntee tyypin, joka tuntee tyypin, joka tuntee tyypin. Pian Hayden löytää itsensä sopimasta diiliä Carlos-nimisen huumeparonin kanssa, jonka hän kuvailee olevan kuin Al Pacinon gangsteri Scarface-elokuvassa.
Kaiken tämän Hayden kertoo kameralle nauraen ja matkien Pacinon aksenttia, ollen selvästi edelleen innoissaan seikkailuistaan huumeiden maailmassa. Ohjaaja Love on tehnyt loistavan ratkaisun, sillä Hayden ei ole vain yksi dokumentin puhuvista päistä, vaan hän myös näyttelee itseään dramatisoiduissa kohtauksissa.
The Legend of Cocaine Island on täynnä melkoisia hahmoja, kunnon säätäjiä. Vaikka hömelöt naurattavat katsojaa, niin nauru ei ole ivallista, vaan katsoja päätyy nauramaan varsinkin Haydenin kanssa. Hän tietää, ettei huumemaailman aarteenetsintä kuulunut osaamisalueeseensa, vaikka on selvästi valmis tekemään kaiken uudestaan.
Muista hahmoista toisenlaisen vaikutuksen tekee narkkarikaveri Culpepper, joka oli säätämisen lisäksi mukana aarteenetsintäreissulla. Aurinkolasit päässään sisällä istuva mies on haastiksissa niin kuoseissa, että tahtoo tipahtaa tuolilta useamman kerran. Vastaavat höhöttävät, aivonsa sulattaneet äkkipikaiset hahmot ovat tosielämässä lähinnä rasittavia, mutta tv-ruudulla tämä päihdeongelmainen yksilö on hauska. Kasvotusten miehen puheliripulia ei jaksaisi kukaan kuunnella, ainakaan selvinpäin.
Dokkarin juonta ja kertomusta en ala avata tämän enempää, sillä vajaan puolentoistatunnin mittaisen elokuvan tarinan voisi tiivistää kokonaan pariin virkkeeseen. Jopa tämä koko keissin spoilaava GQ:n taitavasti kirjoitettu juttu vuodelta 2017 on aivan liian pitkä, mutta jos pidät dokkarista, niin suosittelen lukemaan artikkelin elokuvan katsottuasi.
The Legend of Cocaine Island yrittää olla jonkin sortin tosielämän Fargo ja onnistuukin siinä ainakin osittain. Liian pitkäksi venyttäminen on tällä kertaa toimiva tehokeino. Tällaisenaan dokkari päätyy nauramaan sekä itselleen että muille aivan liian pitkille Netflix-dokkareille.
Ainakaan ohjaaja Love ei moralisoi, eikä esitä omia mielipiteitään tapauksesta. Jos hänen tarkoituksenaan on kritisoida amerikkalaista elämäntapaa, maallisen omaisuuden määrää onnellisuuden mittarina, niin siinä dokumentti ei oikein onnistu.
The Legend of Cocaine Island on silti vallan viihdyttävää katsottavaa. Todennäköisesti melkein jokainen meistä olisi valmis etsimään kahden miljoonan arvoista huumelaukkua ja monet taatusti toistaisivat Haydenin virheet. Vaikka hänen touhunsa naurattavat ääneen, niin miestä käy lopulta myös vähän sääliksi.
The Legend of Cocaine Island -dokumentti sai ensi-iltansa Netflixissä 29. maaliskuuta.
