Arvostelu: Netflixin The Ritual on oikeasti pelottavaa brittikauhua

11.02.2018 10:15 | Aki Lehti

The Ritual -kauhuelokuva luottaa ahdistavaan tunnelmaan.

Elokuva, jossa metsään eksyvät kaverukset kohtaavat muinaisen yliluonnollisen pahuuden vertautuu väkisinkin The Blairwitch Projectiin. Adam Nevillin saman nimiseen kirjaan perustuvasta The Ritualista löytyy onneksi pelottavan pusikon, mystisen rapinan ja paukahtelun lisäksi vaikutteita myös Syvä joki -klassikosta ja Evil Dead -elokuvasta, jota maustetaan häiritsevällä psykologisella kauhulla ja nordic noiria muistuttavia kuvilla.

Juoni voi olla lähtöasetelmaltaan turhankin kulunut, mutta ohjaaja David Bruckner löytää käsikirjoituksesta usealla tasolla toimivan kauhuelokuvan, jossa häntä jeesaavat hommansa osaavat näyttelijät ja erityisesti kuvaaja Andrew Shulkind.

The Ritual sai ensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla, jossa se keräsi syystäkin kehuja, vaikkei mikään mestariteos olekaan. Säikyttely olisi toiminut taatusti vielä paremmin teatterissa, mutta se onnistui pelottamaan myös kotisohvalla väijyttynä.

Prologi esittelee yhdessä iltaa istumassa olevat päähenkilöt, viisi päälle 30-vuotiasta kaverusta, jotka miettivät mihin lähteä yhteiselle lomalle, kun moiseen kerrankin tarjoutuu mahdollisuus. Illanvietto loppuu kuitenkin karmealla tavalla, kun Robert (Paul Reid) pääsee hengestään viinakaupan ryöstön yhteydessä. Luke (Rafe Spall) piiloutuu hyllyjen taa, eikä edes yritä auttaa väkivallan kohteeksi joutuvaa kaveriaan. Pelkuruudestaan johtuva syyllisyys nousee tärkeään osaan myöhemmin elokuvassa.

Tästä hypätään puoli vuotta eteenpäin, ja neljä jäljellä olevaa kaverusta ovat patikoimassa Ruotsin ja Norjan rajalla Robertin muistoa kunnioittaen. Luontoretki oli kuolleen kaverin idea, eikä kukaan joukosta tunnu olevan sateessa tarpomisesta kovin innoissaan. Miehen itsensä lisäksi muutkin ovat sitä mieltä, että Luke olisi voinut tehdä enemmän ja pitävät häntä osasyyllisenä Robertin kuolemaan, mutta moista ei tietenkään sanota ääneen.

Kun Dom (Sam Troughton) teloo jalkansa, päättää porukka oikaista synkän metsän läpi Hutchin johdolla (Robert James-Collier), jolla on edes vähän kokemusta luonnossa liikkumisesta. Ainakin viiden metrin korkeudessa puussa roikkuva nyljetty hirvenraato yrittää varoittaa menemästä syvemmälle metsään, mutta matka jatkuu myrskyn uhatessa. Pusikosta löytyy tietysti mökki, jossa jokin yliluonnollinen pääsee valloilleen. Kaikki näkevät todelliselta tuntuvia unia, joissa oikean elämän kauheudet sekoittuvat skandinaavisen muinaisuskon kuvastoon ja okkultistisiin symboleihin. Phil (Arsher Ali) herää alasti yläkerrasta palvomassa pahuutta pakanallisen alttarin edestä ja Hutch on laskenut alleen.

Mökistä ja metsästä on päästävä pois ja vähän äkkiä, mutta se ei olekaan kovin helppoa. Jokin vaanii porukkaa puiden keskellä, ja todellisuus sekoittuu mystisiin näkyihin. Esimerkiksi Luken tuntema syyllisyys manifestoituu metsässä todeksi ja hän palaa yhä uudelleen viinakauppaan, jossa murha tapahtui.

The Ritual ei pelottele väsyneen böö-säikyttelyn avulla, vaan luottaa tunnelmaan. Se ei myöskään tarjoa liikaa gorea, joten verellä ja suolenpätkillä mässäily toimii, koska siitä ei saa yliannostusta. Varsinkin puolenvälin tienoilla jengin alkaessa kuolla elokuva onnistuu pelottamaan oikein kunnolla useaan otteeseen.

Lopussa meno yltyy monen kauhuelokuvan tyyliin vähän hönöksi, kun metsässä asuvan pahuuden oikea ulkomuoto paljastetaan. Miehiä vainoava muinainen hirvitys on omaperäisen näköinen ja tyylillä tehty, mutta ei niin pelottava kuin pysyessään piilossa ja katsojan omassa mielikuvituksessa. Leffa muuttuu hiemen liikaa psykologisesta ja sairaan häiriintyneestä kauhusta monsteripelotteluksi.

Brittinäyttelijät suoriutuvat urakastaan oikein hyvin ja hieman kliseinen tarinakin on vallan passeli. Bruckner ja kuvaajansa Andrew Shulkind tekevät jo pelkästä metsästäkin pelottavan entiteetin, ja se on tärkein syy siihen, miksi elokuva toimii näinkin hyvin.

Kuvissa nähdään loputon määrä puita, jotka sulkevat miehet sisäänsä. Niiden latvoja tai juuria ei juuri esitellä, josta syntyy vaikutelma kuin koko ryteikkö olisi käymässä heidän kimppuunsa. Heiluvaa kameraa ei onneksi käytetä, sillä se olisi taatusti pilannut fiiliksen. Hitaasti liikkuvat kuvat ovat paljon ahdistavampia kuin sekasotku, josta ei saa mitään selvää.

The Ritual ei ole mestariteos, mutta kauhuelokuvaa voi pitää onnistuneena, jos se onnistuu pelottamaan. Onneksi leffa tuli väijyttyä turvallisesti kaupunkikämpässä. Metsän keskellä sijatsevassa talossa en olisi suostunut tätä katsomaan, ainakaan yksin.

The Ritual tuli tarjolle Netflixiin perjantaina 9. helmikuuta.