Arvostelu Netflixin uusi Terminator Zero -sarja on parempi kuin useimmat jatko-osat
Terminator Zero on komea, mutta turhan monimutkainen paluu franchisen juurille.
Esimerkiksi The Batman -elokuvan ja sen tulevan jatko-osan käsikirjoittajana toimineen Mattson Tomlinin pääpäsmäröimä Terminator Zero on tarpeellinen piristyruiske Terminator–franchiselle.
Netflixin uutuussarja ottaa huomioon kaikkien toinen toistaan kehnompien jatko-osaelokuvien tapahtumat, mutta palaa myös leffasarjan juurille.
Pääosin vuoden 1997 Tokioon sijoittuva animesarja sisältää kaikkia edeltäviä elokuvia enemmän filosofista pohdintaa niin ihmisyydestä kuin tekoälystä. Tieteistoiminnan ohella se tarjoaa myös eniten kauhuelementtejä sitten ensimmäisen Terminator-elokuvan.
Vaikka mukana on reippaasti ennen näkemätöntä tulevaisuuden tekniikkaa, niin sarja tekee tutusta yksittäisestä ajassa taaksepäin lähetettävästä T-800-sarjan Terminatorista pelottavan tappokoneen. Yksi punasilmäinen peltipurkki tuntuu todellisesta uhalta, jonka pysäyttäminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin ensimmäisessä elokuvassa.
Terminator Zero sisältää reippaasti tuttuja elementtejä, mutta fan service pysyy kerrankin aisoissa. Tarinan sijoittaminen Japaniin on luontevaa, koska kyseessä on 2D-animesarja, jota maustetaan maltillisesti tyylikkäillä 3D-kohtauksilla. Tuomion päivän ja sitä edeltävän ajan esittely muusta kuin amerikkalaisnäkökulmasta on piristävää. Los Angelesin tapahtumat on nähty jo riittävän monta kertaa.
Välillä muualla kuin USA:ssa
Vaikka Terminator Zero tarjoaa reippaasti räiskintää ja toimintaa, niin ainakin aluksi japanilaiskulttuuri ja maan tiukat aselait tuovat sarjaan omalaatuisen tatsin. Yhden T-800-terminatorin pysäyttäminen tuntuu liki mahdottomalta kun tarjolla ei ole USA:n tapaan toinen toistaan järeämpiä aseita.
Myös japanilaisten suhtautuminen teknologiaan pakottaa katsojan miettimään AI:n mahdollisia vaaroja eri kulttuurisessa kontekstissa.
Terminator Zerossa ei ole mukana ennestään tuttuja hahmoja perinteistä Terminatoria lukuun ottamatta, joka sekään ei muistuta kasvonpiirteiltään Arnold Schwarzeneggeria.
Keskiössä on hieman Terminator 2 -elokuvan Miles Dysonia muistuttava Malcolm Lee perheineen. Tiedemies on luonut japanilaisvastineen Skynetille. Kokoro-niminen tekoäly on huomattavasti amerikkalaisvastinettaan inhimillisemmän oloinen. AI näyttäytyy luojalleen kolmena hologrammina, jotka edustavat sielua, ruumista ja mieltä.
Välillä erittäin väkivaltaiseksi yltyvät toimintakohtaukset ovat näyttävän verisiä, mutta sarjan kiinnostavinta antia on Malcolmin ja Kokoron välinen filosofinen pohdinta, keskustelu ja väittely ihmisyydestä. Ainakin aluksi.
Uutta ja vanhaa
Skynetin tulevaisuudesta Malcolmin ja perheensä perään lähettämän Terminatorin lisäksi ajassa matkaa myös tuttuun tyyliin vastarinnan reissuun lähettämä suojelija. Vuodesta 2022 menneeseen lähtee sotilas nimeltään Eriko.
Peruspalikat ovat siis todella tuttuja, mutta kahdeksan noin puolen tunnin mittaisen jakson aikana Terminator Zero esittelee runsaasti myös uusia ideoita. Ei spoilata niitä liikoja, sillä muutama juonenkäänne ja ennen näkemätön teknologia yllättävät aidosti.
Malcolmin ja Kokoron välinen syvällinen keskustelu muuttaa luonnettaan viimeistään siinä vaiheessa kun tekoälyn omat kysymykset alkavat käsitellä sitä onko ihmiskunta pelastamisen arvoinen. Skynetin vastikkeeksi ja vastustajaksi suunnitellun AI:n kytkeminen verkkoon ei ehkä olekaan keino pelastaa ihmiskunta.
Loppua kohden Terminator Zero iskee Lost-vaihteen silmään ja alkaa tarjoilla liikaa monimutkaisia yllätysjuonenkäänteitä. Jos edeltävien elokuvien aikamatkustuksen säännöt ja vaikutukset ovat olleet sekavia, niin Zero selittää ne niin juurta jaksain auki, ettei koko touhussa ole lopulta enää juuri mitään tolkkua.
Liiankin monimutkaista aikahyppelyä
Sarja tuo tarinaan valitettavasti mukaan multiversumi-käsitteen. Sen myötä aikajanojen muokkaamisesta katoaa koko pointti. Terminator Zero selittää aikahyppelyään esimerkiksi niin, että siinä matkaaminen luo yhä uusia aikajanoja, jotka eivät enää vaikuta alkuperäiseen.
Mitä syytä kenelläkään on reissata menneeseen muokkaamaan jo tapahtunutta, jos sen avulla ei voi pelastaa omaa tulevaisuuden todellisuuttaan? Tuhoajat ja suojelijat voisivat aivan yhtä hyvin matkata menneeseen pyörittelemään peukaloitaan. Multiversumi vetäisee pohjan koko konseptilta.
Toimintaa ja kauhua kyllä riittää aivan viimeiseen jaksoon asti, mutta loppupuolella Terminator Zero selittää monimutkaisia ideoitaan aivan liikaa ääneen auki. Dialogia on ängetty mukaan niin paljon, että se alkaa tuntua silkalta täytteeltä, jotta sarja on saatu venytettyä kahdeksan jakson pituiseksi.
Sarjan ennakkokatseluiden loppupään jaksojen tekstitykset olivat poikkeuksellisesti vielä vaiheessa, joten katsoin sarjaa alkuperäiskielen lisäksi myös englanniksi dubattuna, joka toimi jopa yllättävän hyvin.
Esimerkiksi André Hollandin, Rosario Dawsonin ja Timothy Olyphantin äänet sopivat mainiosti japanilaismaisemiin ja ei-amerikkalaisten hahmojen suuhun.
Fanikamaa ilman fan servicea
Terminator Zeron paras idea on unohtaa John Connor, Sarah Connor ja ulospäin Schwarzeneggeria muistuttava Terminator kokonaan. Fanipalveluksen määrä pysyy myös minimissä, eivätkä hahmot toistele tuttuja repliikkejä tai one linereita. Sarja seisoo liki omillaan, vaikka onkin fanikamaa.
Rytmitys alkaa tökkiä erityisesti loppua kohden. Kertomus viettää joko liian kauan tai vähän aikaa yhden juonikuvion ja sen hahmojen parissa. Alussa ihastuttanut Malcolmin ja Kokorin keskustelu päätyy loputtomaksi jaaritteluksi ja pelkäksi ekspositioksi. Miehen ykköprioriteetti on pelastaa perheensä Terminatorilta ja Tuomion päivältä, mutta isää ei nähdä jälkikasvunsa kanssa kuin parissa hassussa yhteisessä kohtauksessa.
Lukuisten hahmojen kohtalosta on hankala välittää sarjan liki unohtaessa heidän olemassaolonsa liian moneen otteeseen.
Reilun neljän tunnin mittainen kokonaisuus olisi todennäköisesti toiminut paremmin puolet lyhyempänä leffana. Parin viimeisen jakson loputon maton vetäisy katsojan jalkojen alta muuttuu väkisinkin puuduttavaksi. Sinne tänne poukkoileva kokonaisuus hukkaa fokuksensa ja päätyy vielä kaiken lisäksi petaamaan yltiömonimutkaisen selittämisensä jälkeen kakkoskautta.
Parempi kuin useimmat jatko-osat
Terminator Zero on toimivaa viihdettä, joka tunkee kiinnostavan premissinsä turhan täyteen. Sarja tarjoaa elokuvia enemmän syvällisen mielenkiintoista pohdintaa, mutta filofiset dilemmat muuttuvat itsetarkoitukselliseksi jaaritteluksi.
Komean näköinen animaatio ja toiminta pelastavat kuitenkin paljon. Actionista ja räiskinnästä tulee hyvällä tavalla mieleen Super Nintendon klassikkopeli Contra III: The Alien Wars, joka puolestaan pölli kaiken Alien -ja Terminator-elokuvilta.
Terminator Zero on lopulta kuitenkin taas vain yksi jatko-osa, joka ei yllä kahden ensimmäisen elokuvan tasolle. Kehnoimmat leffat se pieksee silti helposti.
Sarja tuli tarjolle Netflixiin tänään 29. elokuuta. Arvostelua varten on katsottu kauden kaikki kahdeksan jaksoa.