Uusimmat

Arvostelu Nightmare Alley muistuttaa Guillermo del Toron elokuvista eniten Crimson Peakia, eikä se ole kovin hyvä asia

27.01.2022 12:15 Helinä Laajalahti

Nightmare Alley on visuaalisesti komeista fantasiaelokuvistaan tunnetun Guillermo del Toron ohjaama, noir-henkinen rikosdraama. Sirkustemppujen maailmaan sijoittuvan elokuvan pääosaa esittää Bradley Cooper.


Nightmare AlleyEnsi-ilta: 28. tammikuuta 2022
Alkuperäisnimi: Nightmare Alley
Ohjaus: Guillermo del Toro
Käsikirjoitus: Guillermo del Toro & Kim Morgan, pohjautuu William Lindsay Greshamin romaaniin
Pääosissa: Bradley Cooper, Rooney Mara, Cate Blanchett, Toni Collette & Willem Dafoe
Pituus: 139 minuuttia
Ikäraja: K16


Guillermo del Toro tunnetaan kauhuelementtejä soveltavista fantasiaelokuvistaan, kuten moninkertaisesti palkitusta Pan’s Labyrinthista (2006), sekä vuoden 2018 Oscareissa parhaana elokuvana palkitusta sadusta The Shape of Water. Nightmare Alley jatkaa muuten samantyyppisellä linjalla, mutta jättää varsinaisen fantasian pois ja lisää soppaan rikosdraamaa ja noir-elementtejä.

Nightmare Alley pohjautuu William Lindsay Greshamin vuonna 1946 julkaistuun romaaniin, joka on filmatisoitu kerran aiemminkin, vuonna 1947 Edmund Gouldingin ohjaamana ja Tyrone Powerin tähdittämänä. Del Toron version kerrotaan olevan remaken sijaan suora adaptaatio romaanista, eikä se esimerkiksi pehmennä tarinan loppua samaan tapaan kuin 40-luvun elokuva.

Elokuva sijoittuu vuoteen 1939, missä elämän laitapuolta kulkeva Stanton Carlisle (Bradley Cooper) päätyy tekemään hanttihommia sirkukseen. Erityisen vaikutuksen häneen tekee sirkuksen kummajainen, eläviä kanoja häkissään syövä mies. Pian utelias ja kunnianhimoinen Stan ryhtyy yhteistyöhön Toni Colletten esittämän meedion ja tämän aviomiehen (David Strathairn) kanssa, joiden myötä hän kiinnostuu selvännäkemisessä käytettävistä tempuista.

Nightmare Alley / Rooney Mara, Bradley Cooper

Yhdessä sirkuksessa esiintyvän, herttaisen Mollyn (Rooney Mara) kanssa Stan päätyy uusine taitoineen New Yorkin seurapiireihin, missä hän ryhtyy huijaamaan sydänsuruista kärsiviä raharikkaita. Huijarin maailma saa kuitenkin uuden käänteen Cate Blanchettin esittämän, jääkylmän psykiatrin astuessa hunajaa tihkuen hänen elämäänsä.

Nightmare Alleyssa on mukana kaikki del Toron elokuville tyypilliset elementit: synkkä, sumuinen tunnelma, visuaalisesti monipuolinen ja yksityiskohtainen kuvakieli sekä oudot tapahtumat ja kummalliset hahmot. Rikosdraaman myötä kokonaisuuteen sekoitellaan nyt myös noir-elementtejä, joista keskeisimpänä esille nousee Blanchettin femme fatale punaisiksi maalattuine huulineen ja viettelevine äänineen.

Elokuvan käsikirjoitus kattaa tylyksi jätetyn tarinan kaaren, josta ei löydy kovinkaan monta ilon pilkahdusta tai edes pidettäviä hahmoja. Se on paikoin varsin hyytävä kuvaus ihmismielen nurjemmasta puolesta ja pyrkii uppoamaan mielen perukoille kummittelemaan elokuvan jälkeenkin.

Nightmare Alley

Elokuvan suurin ongelma on kuitenkin siinä, ettei se yllätä tarinallisesti paljoakaan. Vinkit tulevasta heitetään katsojan naamalle välillä vähän liiankin silmiinpistävästi ja rautalangasta vääntäen, sillä ainakin itse jäin kaipaamaan melkoisen järkyttäväksi kirjoitettuun tarinaan enemmän yllättävyyttä.

Nightmare Alleyssa on teknisesti paljon samaa kuin ohjaajan vuonna 2015 ohjaamassa elokuvassa Crimson Peak. Molemmat näyttävät lavastuksensa ja puvustuksensa osalta upealta gootti/sirkusmaailmoissaan ja niissä on erinomainen näyttelijäkaarti, mutta käsikirjoitus ja lopullinen toteutus jää jokseenkin veteläksi. Tuota tunnetta vielä korostaa se, ettei haparoiva Cooper tunnu olevan keskeisen roolinsa kanssa aivan sinut.

Mukana on verisiä gore-elementtejä, joiden näyttäminen kameralle ei varsinaisesti tuo elokuvaan mitään lisäarvoa. Niitä siivittävät ääniefektit tarjoavat mielikuvitukselle jo aivan tarpeeksi kuvastoa.

Kiehtovinta Nightmare Alleyssa on se, että se päästää tutustumaan selvännäkemiseen kulissien takana. Sirkusmeedioiden vakuuttavuus ja psykologinen kohteensa lukeminen on toteutettu mielenkiintoisesti ja uskottavasti. Tähän oman lisänsä kantaa vielä Blanchettin kivikasvoinen psykiatri omine metodeineen.

Kaikki näyttää del Toron tapaan synkältä ja rähjäisen kauniilta, minkä vuoksi Nightmare Alleyn katsoo kertaalleen mielellään. Kaikessa tarinallisessa häiriinnyttävyydessäänkään se ei kuitenkaan herätä samanlaisia tunteita kuin vaikkapa Pan’s Labyrinth.

NIGHTMARE ALLEY

3
”Nightmare Alley on tarinallisesti karu, mutta samalla yllätyksetön, Guillermo del Torolle tyypilliseen tapaan tyylikkyys edellä etenevä noir-henkinen elokuva.”

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat