Arvostelu Noomi Rapacen tähdittämässä Black Crab -toimintaleffassa sota on vain tekosyy räiskiä ihmisiä hengiltä
Noomi Rapacen tähdittämä sotatrilleri julkaistaan mahdollisimman huonoon aikaan.
Ensi-ilta: 18.3.2022
Alkuperäisnimi: Svart krabba
Ohjaus: Adam Berg
Käsikirjoitus: Adam Berg, Pelle Rådström
Pääosissa: Noomi Rapace, Jakob Oftebro, Erik Enge, Dar Salim, Ardalan Esmaili, Aliette Opheim
Pituus: 110 minuuttia
Ikäraja: K16
Netflixin Black Crab -leffaa mainostetaan post-apocalyptisenä toimintaelokuvana, joka on hieman omituista. Ruotsiin sijoittuvassa leffassa maailmanloppu on ehkä nurkan takana, mutta mikään ei viittaa järisyttävään tapahtumaan, joka olisi esimerkiksi tappanut suuren osan maailman väestöstä. Black Crab on omaperäistä, mutta pöhköä alkuasetelmaansa lukuun ottamatta turhan perinteinen sotaleffa.
Viiden vuoden päässä tulevaisuudessa Ruotsissa riehuu sota. Syitä ja maan geopoliittista tilannetta ei avata katsojalle sen tarkemmin ja yksityiskohdat jätetään tahallaan hämärän peittoon. Leffan avaavassa takaumassa radiossa puhutaan mellakoista, toisiaan syyttävistä osapuolista ja sisällissodasta. Elokuva ei kerro kuka, ketkä tai mitkä ideologiat Ruotsissa ottavat yhteen.
Yhteiskunta on melkein kokonaan tuhoutunut konfliktissa, jonka toista osapuolta kutsutaan vain viholliseksi.
Tilanteen yksityiskohtien selittämättä jättäminen vaikuttaa ensin hyvältä ratkaisulta, joka alleviivaa sodan järjettömyyttä ja turhuutta. Elokuva perustuu Jerker Virdborgin saman nimiseen tieteiskirjaan, jota en ole lukenut. Leffaversiossa asioiden pimentoon jättäminen tuntuu lopulta vain käsikirjoittajien laiskuudelta, aivan kuin talvisessa Ruotsissa tapahtuvaan räiskintään ei olisi viitsitty keksiä sen kummempaa syytä.
Black Crab on ohjaaja-käsikirjoittaja Adam Bergin debyyttiohjaus, joka näkyy sekä vaikeuksissa pitää paketti kasassa että osittaisessa yliyrittämisessä. Lopputuloksena on hetkittäin komea ja jopa unenomaisen kaunis sotaelokuva, jonka juoni on kuitenkin kliseistä perushöttöä.
Alun takauma näyttää liikenneruuhkassa autossa tyttärensä kanssa istuvan Noomi Rapacen esittämän Caroline Edhin. Pian alkaa ammunta ja sotilaat vievät tytön mukanaan.
Tästä hypätään muutama vuosi eteenpäin ja Edhistä on tullut taitava sotilas. Hänet määrätään osaksi Black Crab -operaatiota, jossa joukko sotilaita lähetetään luistelemaan jäässä olevaa merta pitkin vihollisen alueelle. Tarkoitus on kuljettaa sinne kaksi mysteeripakettia, jotka komentajan mukaan ovat avain koko sodan voittoon. Jää ei ole tarpeeksi paksu kannatellakseen ajoneuvoja, joten ainoa mahdollisuus on luistella ”kuin mustat ravut yön pimeydessä.”.
Ohjaaja Berg paljastaa jo melko aikaisessa vaiheessa mitä paketit oikeasti sisältävät, joka saa sotilaat miettimään ovatko he hyviksiä lainkaan. Edhiä asia ei kiinnosta, sillä hänelle kerrotaan siepatun tyttären olevan yhä elossa. Tehtävän suorittamalla Edh pääsee tämän luokse.
Black Crabin ainoa omaperäinen idea on laittaa sotilasjoukko luistelemaan merenjäälle, joka on suurelle osalle katsojista täysin käsittämätön konsepti.
Luistelua esitellään komeissa ilmakuvissa, joissa kiiltävä lumeton jää pitää juuri oikeanlaista aavemaista ääntä. Hämärään talviseen iltapäivään ja yöhön sijoittuvat luistelukohtaukset ovat kauniita ympäröivän maailman kauheuksista huolimatta. Jää on tietysti petollinen. Elokuvan ahdistavimmassa kohtauksessa sotilaat kirjaimellisesti kompastuvat kuolleisiin, törmätessään satoihin veteen osittain näkyviin jäätyneisiin ihmisiin.
Muilta osin Black Crab on väsyneen geneerinen sotajännäri ja toimintaelokuva.
Muut sotilaat ovat mukana kertomuksessa vain tykinruokana. Ohjaaja yrittää tehdä heistä oikeita ihmisiä yhdessä kohtauksessa, laittamalla köörin kertomaan toisille haaveistaan ja unelmistaan nuotion äärellä. Kohtaus on väärässä paikassa, aivan liian alussa elokuvaa. Hahmot eivät ole olleet siinä vaiheessa tekemisissä toistensa kanssa kuin hetken aikaa, mutta höpisevät keskenään kuin vanhat kaverit. Katsoja hädin tuskin erottaa sotilaita toisistaan.
Mukana on kaikki korkealentoisen sotatrillerin pakolliset juonenkäänteet, joita on ehkä turha tässä luetella, koska osa niistä spoilaa ennalta-arvattavan juonikuvion kokonaan.
Black Crab ilmestyy mahdollisimman huonoon aikaan sodan riehuessa Ukrainassa. Se ei tietenkään ole elokuvantekijöiden vika. Maan tasalle pommitettujen talojen rauniot, ruumiit ja pakolaisleirit ovat kuin suoraan uutisista.
Elokuvassa sodan taustoja ei avata lainkaan. Se on vain tekosyy laittaa hahmot tappamaan toisiaan, koska niin sodassa tehdään. Black Crab yrittää olla vakava sotaelokuva. Se näyttää karmealta, komealta ja kauniiltakin, mutta kumisee tyhjyyttään, sanomatta mistään mitään syvällisempää.
Jos haluat katsoa aavemaisen kauniita retkiluisteluvideoita, niin Netflixin sijaan kannattaa avata YouTube, josta niitä löytyy vaikka kuinka paljon. Noomi Rapacen tuoreista elokuvista suosittelen Black Crabin sijaan upea islantilaista Lamb-kauhuleffaa, joka saapunee pian Suomenkin VOD-palveluihin.
BLACK CRAB
”Black Crab -tusinatoimitaleffassa on käynnissä sota vain siksi, että se oikeuttaa ampumaan ihmisiä”
