Uusimmat

Arvostelu: Norjalaisjumalat nykyhetkeen tuova Ragnarök-fantasiasarja on taattua Netflix-köntsää

02.02.2020 10:08 Aki Lehti

Norjalainen Ragnarök-sarja on nimestään huolimatta lähinnä rasittavaa teinidraamaa.

Netflixin Ragnarök-sarjan mainokset saivat sen vaikuttamaan kiinnostavalta sekoitukselta skandinaavista mytologiaa ja yliluonnollista fantasiaseikkailua. Borgen-sarjan luoja Adam Pricen olettaisi saavan sekoitettua muinaismyytit nykyhetkeen komeissa norjalaismaisemissa helposti. Kasassa on periaatteessa kaikki ainekset mahtipontiseen seikkailuun, jossa ilmastonmuutos on osa juonittelevien jumalien aikaansaannosta ja Ragnarök, eli maailmanloppu on jo alkanut.

Tarjolla on kuitenkin jotain aivan muuta. Sarja on pääosin teineille tarkoitettua kehnoa saippuaoopperaa, jossa keskitytään lähinnä kahteen kolmiodraamaan ja muutamaan mysteeriin. Mukaan ängetty norjalaismytologia tuntuu täysin päälleliimatuilta.

Jo ensimmäisestä jaksosta tulee täysin selväksi mikä on homman nimi. Simppelissä tarinassa teini-ikäiset veljekset Magne (David Stakston) ja nuorempi Laurits (Jonas Strand Gravli) muuttavat takaisin Eddan pikkukaupunkiin, jossa he ovat asuneet pikkulapsina siihen asti kunnes heidän isänsä kuoli. Perheen äiti on saanut töitä Jutul Industries -firmasta, jonka voi jo nimestä päätellä olevan sarjan pahisten pyörittämä.

Hiljainen, omissa oloissaan viihtyvä ja dysleksiasta kärsivä Magne alkaa muuttua saman tien kun perhe palaa Eddaan. Hänestä tulee yliluonnollisen vahva, eikä teini tarvitsee enää esimerkiksi silmälaseja. Lisäksi hän pystyy aistimaan muutokset säässä ennalta. Eddan sää onkin omituinen ja ilmasto vaikuttaa lämpenevän siellä varsin nopeasti, jolla on jotain tekemistä ilkeän Jutul-firman kanssa.

Ensimmäisen jakson lopussa Magne nakkaa isänsä vanhan vasaran taivaisiin, jossa alkaa salamoida. Tekijät yrittävät tietenkin saada skandinaavisen mytologian lähinnä Marvel-sarjakuvien elokuvaversioista tuntevat katsojat kuvittelemaan Magnen olevan Tor. Näin ei tietenkään ole, kuten Magnen nimestä voi suoraan päätellä.

Loput sarjan kuudesta jaksosta ovat rasittavaa teinidraamaa, johon on sotkettu mukaan sivujuoni Jutulin perheestä myyteistä tuttuina pahiksina. Jotuni-jääjättiläiset nähdään tässä tapauksessa siis ihmismuodossa, joista ykkösilkiö on perheen isä Vidar.

Ragnarök-sarjasta ei löydy oikeastaan muuta kehuttavaa kuin oikein komeat norjalaismaiset vuorine ja vuonoineen. Sarja on rasittavan korni ja sen juonenkääntet kuin suoraan jostain 1990-teinisaippuoopperasta. Sen hahmot ovat päähenkilö Magne mukaanluettuina aivan paperia. Kömpelön oloinen kaveri näyttää siltä ettei satuttaisi kärpästäkään, mutta sarjan mukaan hänellä on silti taipumus raivokohtauksiin ja väkivaltaan. Tämän katsoja tietää vain siksi, että koulun rehtori kertoo sen hänen äidilleen. Teiniä ei näytetä riehumassa oikeastaan koko kauden aikana.

Jutulin perhe sarjan pahiksina on lähinnä naurettava. Aikuiset ovat kaukaisia ja kylmiä nipottajia ja jälkikasvu cooliudessaan pelkkää campia. Kaikki muutkin Eddan asukkaat on taidettu kuvailla kässärissä yhdellä ranskalaisella viivalla Magnen ja Lauritsin äiti mukaanluettuna. Se on melko omituista, sillä Adam Pricen Borgen-sarjan hahmot olivat nimenomaan kaikkea muuta.

Netflix lähetti Ragnarökistä viisi jaksoa katsottavaksi ennakkoon, mutta vilkaisin myös viimeisen jakson tapeltuani moisen läjän väkisin läpi. Eipä olisi kannattanut, sillä tämän tekstin olisi voinut rustata jo pari-kolme jaksoa katsottuaan, sillä meno ei muutu mihinkään ensimmäisen jakson jälkeen. Lopussa nähdään muutaman minuutin mittainen taistelukohtaus, ja tietysti koko köntsä loppuu cliffhangeriin. Mysteeriksi jää myös se, miksi kukaan haluaisi katsoa sarjan kakkoskauden. Ragnarök on taas tuttua ja turvallista, aivan kamalaa Netflix-kuonaa.

Ragnarök-sarjan ensimmäinen kausi sai ensi-iltansa Netflixissä toissa päivänä 31. tammikuuta.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat