Arvostelu | Odotettu Wonder Woman 1984 on luokatonta roskaa, jossa ei toimi yhtikäs mikään

28.12.2020 19:54 | ALEX LAPPALAINEN

Wonder Woman -jatko-osa on aivan käsittämätön supersankarisekasotku, jota ei todellakaan tarvitse nähdä valkokankaalta.


Ensi-ilta: 15.01.2021
Alkuperäisnimi: Wonder Woman 1984
Ohjaus: Patty Jenkins
Käsikirjoitus: Geoff Johns, Patty Jenkins, Dave Callaham
Pääosissa: Gal Gadot, Kristen Wiig, Chris Pine, Pedro Pascal, Connie Nielsen, Robin Wright
Pituus: 151 minuuttia
Ikäraja: K12


Syy miksi Warner Bros -studio valitsi juuri Wonder Woman 1984:n ensimmäiseksi yhdysvaltalaisessa HBO Max -suoratoistopalvelussa ensi-iltansa saavaksi teokseksi koronalimboon juuttuneista suuren budjetin leffoista tulee selville viimeistään noin vartin jälkeen.

Ensimmäinen Patty Jenkinsin ohjaama ja Gal Gadotin tähdittämä Wonder Woman ei ollut mestariteos, mutta DC:n supersankaripätkäksi ihan viihdyttävää hömppää. Noin vuodella myöhästynyt jatko-osa puolestaan on aivan käsittämätön sekasotku, jossa ei toimi oikeastaan yhtikäs mikään. Wonder Woman 1984 on vähintäänkin yhtä kehno supersankariseikkailu kuin Josh Trankin vuoden 2015 Fantastic Four. Ihmenelosilla oli armollisesti mittaa vain noin 90 minuutin verran, mutta Jenkins kiduttaa katsojaa yli kahden ja puolen tunnin ajan.

Tämä teksti olisi ehkä jäänyt kokonaan kirjoittamatta jos olisin HBO Maxin sijaan katsonut elokuvan teatterissa. En ole muistaakseni kävellyt kertaakaan pihalle leffateatterista kesken elokuvan, mutta työkomennuksesta huolimatta Wonder Woman -jatkon kohdalla näin olisi voinut hyvinkin tapahtua.

Wonder Woman 1984:ssa ei ole päätä eikä häntää. Sen käsikirjoitus on kuin kännissä kirjoitettu viritelmä, jota kukaan ei ole vaivautunut editoimaan ja muokkaamaan. Mukaan on isketty kaikki mahdolliset ideat, joista ainutkaan ei toimi yksinään saati sitten koherenttina kokonaisuutena. Leffassa on tasan yksi hienosti toimiva kohtaus, jonka Warner ehti jo julkaista mainosmateriaalina, eli aivan alussa nähtävä kisailu, johon osallistuessaan Diana eli Wonder Woman on vielä pikkutyttö.

Mukavan yliampuva fantasiamaailma näyttää melko kehnoista erikoistehosteista huolimatta uskottavalta ja kiinnostavalta paikalta, mutta siellä viihdytään vain muutaman minuutin verran.

Ensimmäinen Wonder Woman -leffa sijoittui ensimmäisen maailmansodan aikaan, mutta nyt ollaan nimen mukaisesti vuodessa 1984. Kasarimaailmasta voisi saada irti vaikka mitä, mutta nyt leffa tyytyy nauramaan kuolleista heräävän Steve Trevorin (Chris Pine) asuvalinnoille ja muiden olkatoppauksille. 1980-luku näyttää täysin feikiltä, lähinnä sietämättömän ruman värimäärittelyn takia, joka on yksi syy miksi leffasta uupuu kaikki lämpö ja sitä kautta myös inhimillisyys.

Jatko-osa yrittää ilmeisesti vetää yhtäläisyysviivoja Ronald Reaganin ajan ja Donald Trumpin välille, mutta ei todellakaan onnistu sanomaan tai kommentoimaan nykyhetkeä tai mennyttä juppiaikakauden alkua millään tapaa. Leffassa on liikaa kaikkea, mutta siitä huolimatta se laahaa, jumittaa ja hyppii töksähdellen kohtauksesta toiseen.

Juonentapaisen avaamisessa ei ole juuri mitään pointtia, kuten ei itse juonessakaan. Kerrotaan nyt silti jotain.

Elokuvassa kaikki haluavat jotain mitä eivät voi saada. Diana haaveilee nuoruudestaan Themyscirassa kaltaistensa parissa sekä kaipaa edelleen vuosikymmeniä sitten kuollutta Steve Trevoria. Epäonnistunut mainosmies ja yrittäjä Maxwell Lord (Pedro Pascal) tahtoo rikkauksia, valtaa ja muiden kunnioitusta. Dr. Barbara Minerva (Kristen Wiig) haluaisi tulla huomatuksi. Kuinka ollakaan kaikkien toiveet käyvät toteen taikaesineen avulla, joka kuitenkin saa aikaan huomattavasti enemmän pahaa kuin hyvää. Mahdottomuuksilla on hintansa.

Muutamassa kohdassa Wonder Woman -jatko on niin kökkö, että se melkein lipsahtaa kunnon kalkkunan puolelle, kuten esimerkiksi Steven herätessä henkiin. Supersankarielokuvien kertomukset voivat olla ihan niin päättömiä kuin mahdollista, kunhan katsoja saadaan uskomaan niihin edes jollain tasolla. Fantasian ja yliluonnollisen sadun maailmassa on oltava omat sääntönsä, mutta Wonder Woman rikkoo tai muuttaa niitä jatkuvasti, jonka johdosta leffassa ei ole ollenkaan tolkkua.

Pölhöydestään huolimatta teoksesta olisi saanut tehtyä viihdyttävän hömppäelokuvan, joka olisi voinut olla jotain mukavan kevyttä ja hauskaa paskavuoden 2020 lopuksi. Wonder Woman 1984 on omituisen kyyninen teos, josta tulee vain perhanan pahalle tuulelle.

Ensimmäisen leffan kemia Gadotin ja Pinen väliltä on kokonaan kadoksissa. Pascal puolestaan antaa itsestään aivan liikaa, onnistumatta pelastamaan leffaa lainkaan limanuljaskahahmollaan. Näyttelijöistä vain Kristen Wiig saa Barbaba Minerva / Cheetah -hahmoonsa edes vähän eloa, kunhan pysyy ihmismuodossaan. Erikoistehosteena toteutettuna hukassa oleva pahis on aivan järkyttävän näköinen, kuten suunnilleen kaikki muukin elokuvan CGI-puuro.

Jos leffa jossain onnistuu, niin esittelemään yhtä ummehtuneita arvoja ja maailmankuvaa kuin useat 1980-luvun alun elokuvat. Leffa apinoi tahallaan menneiden vuosikymmenten supersankarielokuvia, yrittäen tällä tavoin kritisoida niitä. Tämäkin idea epäonnistuu totaalisesti. Wonder Womanin pitäisi kai ensimmäisen osan tapaan olla naiseuden ylistys ja feministinen elokuva, mutta Jenkinsin yhdessä Geoff Johnsin ja Dave Callahamin kanssa kirjoittama kässäri on kuin jonkun menneille vuosikymmenille juuttuneen äijänkäppänän tekele.

Jos Wonder Woman 1984 ei saavu Suomessa teattereihin vielä 15. tammikuuta, niin ette missaa yhtikäs mitään. Jos ihme tapahtuu ja teatterit ovatkin auki reilun kahden viikon kuluttua, niin tämän köntsän takia ei kannata mennä hommaamaan itselleen koronatartuntaa istumalla suljetussa tilassa 151 minuutin ajan.

En jaksa uskoa Warnerin hautovan elokuvaa loputtomiin Suomessakaan, vaan sen tulevan hyvinkin pian vuokrattavaksi ylihintaan, jota siitä ei myöskään ole mitään järkeä maksaa.

Melko mystistä on myös se, ettei kenellekään ole tullut mieleen leffan hapantuessa Warnerin holvissa kuukausikaupalla, että tekele saattaisi olla edes hieman parempi reippaasti lyhyemmäksi leikattuna. Lopullisen version on taatusti nähnyt ennakkoon huomattavasti suurempi kööri kuin normiolosuhteissa. Voisi kuvitella edes jonkun tästä porukasta – joko leffan teossa mukana olleista tai Warnerin, HBO Maxin tai molemmat omistavan AT&T:n palveluksessa olevien kertoneen rehellisen mielipiteensä.

Todennäköisesti näin on käynytkin, mutta koska WW 1984 kuvittelee olevansa tietysti myös massiivinen spektaakkeli, niin mielipiteet lienevät kaikuneet kuuroille korville. Loputon venyttäminen ei tee elokuvasta mahtipontista, vaikka tekijät niin kuvittelevatkin.

Suoratoistopalvelujen megabudjettileffojen joulukisan voittajasta ei ole epäilystäkään – Disney Plus vie HBO Maxia Soul-elokuvallaan aivan 6-0. Wonder Woman 1984:n tekijät sietäisivät hävetä, tekeleensä ollessa aivan ja vain ihan sitä itseään.

WONDER WOMAN 1984

”Wonder Woman 1984 on aivan luokatonta kuraa, jota on hankala uskoa saman ohjaajan tekeleeksi kuin ensimmäinen elokuva.”