Arvostelu Onko vuoden paras Netflix-elokuva tässä? Uusi toimintatrilleri Rebel Ridge erottuu liukuhihnaroskasta selvästi
Green Room -kauhuelokuvasta tutun Jeremy Saulnierin ohjaama Rebel Ridge on kaikkea muuta kuin aivotonta toimintaa. Aaron Pierre ja Don Johnson loistavat kantaa ottavan toimintatrillerin pääosissa.
Ensi-ilta: 06.9.2024
Alkuperäisnimi: Rebel Ridge
Ohjaus: Jeremy Saulnier
Käsikirjoitus: Jeremy Saulnier
Pääosissa: Aaron Pierre, Don Johnson, AnnaSophia Robb, David Denman, Emory Cohen & James Cromwell
Pituus: 131 minuuttia
Ikäraja: K16
Jälleen kerran vaikuttaa siltä, etteivät Netflixin pikkupamput edes katso julkaisemiaan elokuvia. Muun muassa Blue Ruin -elokuvasta ja erinomaisesta Green Room -kauhusta tutun ohjaaja-käsikirjoittaja Jeremy Saulnierin Rebel Ridge -uutuus ei saanut edes maailmalla lyhyttä teatterilevitystä monien muiden Nefflix-nimikkeiden tavoin.
Suoratoistopalvelun markkinointiosasto tekee taas vähimmän mahdollisen. Käynnissä olevien Toronton tai Venetsian festivaalien ohjelmistoista elokuvaa ei löydy. Ainoa traileri puolestaan yrittää kaupata geneerisesti nimetyn Rebel Ridgen jälleen yhtenä liukuhihnamäiskeenä.
Tarjolla on jotain aivan muuta.
Valkokangasjulkaisun ansaitseva uutuus on vuoden parhaita ja jännittävimpiä trillereitä. Vertaukset ensimmäiseen Ramboon eivät ole tuulesta temmattuja. Saulnier kasvattaa tunnelmaa liki sietämättömäksi, eikä turvaudu näyttävään toimintaan vasta kun on aivan pakko.
Rebel Ridge on julmetun viihdyttävä toimintatrilleri ja kaikkea muuta kuin aivotonta viihdettä. Tyypillisen taustamelun sijaan elokuva vaatii keskittymistä, olematta hankalaa katsottavaa muuten kuin piinaavan tunnelmansa puolesta.
Näyttävä ja realistinen
Suurin osa Rebel Ridgen toiminnasta sisältyy jo aidon kuuloiseen dialogiin. Itse väkivallanpurkaukset ovat teknisesti komeita, mutta myös realistisia. Muutamista kliseistä huolimatta korruptoituneiden pikkukaupungin kyttien ja Aaron Pierren esittämän Terry Richmondin yhteenottojen lopputulema näyttää aidolta.
Rebel Ridge menee heti itse asiaan ja saa ensimmäisessä kohtauksessa raivon partaalle niin katsojan kuin päähenkilönsä. Poliisiauto ajaa fillarilla kaikessa rauhassa Iron Maidenia kuunnellen polkevan Terryn tahallaan kumoon Shelby Springsin fiktiivisen pikkukaupungin keskustan ulkopuolella.
Terry on saapunut Louisianan maaseudulle polkupyörällä, koska on myynyt autonsa ja osuutensa omistamastaan ravintolasta. Repussa isokokoisella tummaihoisella miehellä on 36 000 dollaria käteistä, jolla hän aikoo maksaa pilven hallussapidosta pidätetyn serkkunsa takuut.
Kahden valkoihoisen kusipääkytän mukaan Terry on sotkenut heitä pyörällään karkuun kahden mailin matkan pysähtymiskäskyistä huolimatta. Paskaa puhuvat poliisit antavat hänelle vain varoituksen, mutta takavarikoivat rahat. Tekosyyksi donitsinmutustajat kertovat epäilyn mahdollisista huumerahoista.
Näytä, älä kerro
Tästä lähtee käyntiin koko kahden tunnin kestonsa ajan onnistuneesti jännitystä ylläpitävä kertomus, jonka aikana rauhallisen asiallisesti toimiva, fiksu ja osaava Terry tekee kaikkensa saadakseen rahansa takaisin ja vaarassa olevan serkkunsa ulos putkasta.
Rahojen takavarikointi osoittautuu lailliseksi. Terry toimii ensin pykälien mukaan, mutta joutuu turvautumaan erikoistaitoihinsa limanuljaskapolisiipäällikkö Sandy Burnnen ansiosta, jota esittävää Don Johnsonia tekee mieli lyödä saman tien nyrkillä naamaan. Johnson näyttelee Watchmen-sarjan tavoin rasistista kyttää täydessä ACAB-moodissa mainiosti.
Saulnier välttää suurimman osan perinteisen kostotarinan ja toimintatrillerin sudenkuopista näppärällä käsikirjoituksella, jonka ansiosta katsoja on piristävästi koko ajan pihalla siitä mitä Terry tekee seuraavaksi.
Dialogi soljuu autenttisesti, mutta hahmokehitys ja juonenkäänteet paljastetaan suurilta osin vain kuvakerronnan kautta. Kerrankin tarjolla on viihdejännäri, jonka päähenkilöt eivät jankuta koko ajan ideoitaan ja syitään toimintaansa auki.
Teknistä taituruutta
David Gallegon kuvaus ja Saulnierin leikkaus toimivat yhtä tehokkaasti dialogipainotteisissa kohtauksissa kuin toimintamäiskeessä. Kaksikon yhteistyö pelaa niin mainiosti yhteen, että tajusin vasta toisella katsomiskerralla mukana olevan useita pitkiä yhden oton kamera-ajoja. Aivan liian moni moderni toimintaleffa nostaa pitkien ottojen teknisen taituruuden pääosaan. Rebel Ridgessa ne palvelevat itse tarinaa.
Erityisesti elokuvan ensimmäinen tunti pitää katsojan täysin otteessaan.
Alkupuolisko muistuttaa pitkälti länkkäriä. Kantaa ottava kertomus on silti täynnä pieniä nyansseja. Pikkukylän kytät ja erityisesti poliisipäällikkö Burnne ovat liki kliseisiä rasisteja, ja Sandyn erikoistaidot kuin Taken-leffasta. Molemmissa osapuolissa on piristävän paljon realismia. Rebel Ridgen maailma ei ole täysin mustavalkoinen, ja Saulnier tarjoaa jopa osittain ymmärrettävän syyn poliisien toiminnalle. Ohjaaja-käsikirjoittaja tietää, että lopulta mikään ei ole niin tyydyttävää kuin nähdä heidän saavan ansionsa mukaan. Katsoja kihisee raivosta paljon ennen päähenkilöä.
Ohjaaja esittelee myös kiitettävän syvällisesti sivuhahmonsa, joista vain oikeustalon konttoristina työskentelevän Summer McBriden (AnnaSophia Robb) taustatarinaan tuhlataan liikaa aikaa. Terryä jeesaavan naisen traaginen menneisyys ei tuo elokuvaan juurikaan lisäsyvyyttä.
Vaativan fyysinen rooli
Rebel Ridgen pääosaan oli alun perin kiinnitetty John Boyega, joka joutui jättämään pestin pandemian myötä.
Boeyga on osaava näyttelijä, mutta elokuvan pääosaan on hankala kuvitella ketään muuta kuin upeaa työtä tekevä Aaron Pierre. Muun muassa M. Night Shyamalanin Old-elokuvasta ja Barry Jenkinsin mestarillisesta The Underground Railroad -sarjasta tuttu Pierre voisi olla kokonsa puolesta perinteinen toimintatähti, mutta Terryn rooli vaatii näyttelijältä paljon.
Täysin rauhallisesti asioitaan hoitavan miehen silmistä näkee kiehuvan raivon. Terrylla ei silti keitä yli edes siinä vaiheessa, kun hänen on pakko turvautua erikoistaitoihinsa, fyysiseen voimaan ja laittomuuksiin. Miehen metodimaisten itsepuolustustaitojen taustatarinaan liittyy osittain koominen kevennys, jonka ansiosta kyseessä ei ole vain kliseinen toimintasankari.
Vaikka leffa kumartaakin ensimmäisen Rambon suuntaan, niin se on silti erittäin moderni kertomus. Siitä huolimatta Saulnier ei näytä toimintakohtauksissaan paljoakaan lähikuvia, vaan kuvaa hieman kauempaa. Mäiskeestä saa todella hyvin selvää, ja asiaa auttaa entisestään rauhallinen leikkaustahti kuvasta toiseen.
Kantaa ottavaa viihdettä
Rebel Ridge ottaa kantaa syvälle juurtuneisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, mutta pitää huomion koko ajan pelkästään päähenkilön henkilökohtaisesssa kertomuksessa. Rasismin ja korruption laajuus tulee esille kuin huomaamatta sivuosahahmojen kautta. Poliisin täysin tuomittavan toiminnan mahdollistavat joko heitä avoimesti avustavat tai silmänsä ongelmilta sulkevat pikkukaupungin sivustakatsojat.
Jeremy Saulnier pitää jännitystä yllä loppuun asti ja tekee samalla Aaron Pierresta leffastaran. Piinan lopulta purkautuessa väkivaltana ohjaaja ei kaihda näyttää myöskään sen seurauksia.
Rebel Ridge on toimintatrilleri joka ei aliarvioi katsojiaan. Liki sietämättömän jännittävä parituntinen on helposti tähän mennessä Netflixin tämän vuoden paras viihde-elokuva.
REBEL RIDGE
”Ohjaaja-käsikirjoittaja Jeremy Saulnier on piinaavan tunnelman mestari, jonka Rebel Ridge olisi ansainnut tulla nähdyksi valkokankaalta.”