Uusimmat

Arvostelu Possessor on upea sekoitus oksettavaa body horroria ja fiksua scifiä

01.08.2021 10:16 Aki Lehti

Brandon Cronenberg osoittaa Possessor-tieteiskauhuelokuvallaan olevansa omaperäinen ohjaaja, eikä vain David Cronenbergin poika.


Ensi-ilta: 24.07.2021. (Viaplay)
Alkuperäisnimi: Possessor
Ohjaus: Brandon Cronenberg
Käsikirjoitus: Brandon Cronenberg
Pääosissa: Andrea Riseborough, Christopher Abbott, Christopher Jacot, Daniel Park, Gabrielle Graham, Jennifer Jason Leigh
Pituus: 99 minuuttia
Ikäraja: K18


Brandon Cronenbergin toinen täyspitkä elokuva saapui vihdoinkin myös Suomeen. Maailmanensi-iltansa jo tammikuussa 2020 Sundancen elokuvajuhlilla saanut Possessor pyörähti Yhdysvalloissa pikaisesti teattereissa viime syksynä ja julkaistiin useassa maassa Blu-rayna jo alkuvuodesta.

Possessor-elokuvaa ei voi olla vertaamatta ohjaaja-käsikirjoittajan isän David Cronenbergin uraauurtaviin töihin. Leffassa on samoja teemoja ja runsaasti rujoa body horroria kuten vanhemmankin Cronenbergin elokuvissa. Vuoden 2012 lupaavan Antiviralin jälkeen Brandon Cronenberg löytää Possessorilla oman äänensä, vaikka vaikutteet paistavat yhä osittain läpi.

Isänsä lisäksi Cronenberg ammentaa esimerkiksi Dario Argenton ja David Lynchin kuvastosta. Lopputulos on ultratyylitelty sekoitus brutaalia väkivaltaa ja misantropiaa, jonka häiriintyneintä antia ovat kuitenkin surrealistiset body horror -houreet. Possessor jakanee katsojat kahteen leiriin, sillä pelkällä olankohautuksella sitä on hankala ohittaa. K18- leima on todellakin ansaittu, sillä gore ja sairaat väkivallanteot saattavat olla liikaa jopa genre-elokuvan faneille.

Mässäily ei silti ole itseisarvo, vaan sekopäinen tieteistarina pakottaa pohtimaan näkemäänsä.

Elokuva sijoittuu rumankylmään lähitulevaisuuteen, jossa digitaalinen tarkkailu on arkipäivää ja maailmaa pyörittävät jättiyhtiöt. Vakoilun ja urkkimisen vie pisimmälle firma, joka on erikoistunut palkkamurhiin. Andrea Riseborough esittää ammattitappaja Tasya Vosia, jonka tietoisuus siirretään toiseen kehoon.

Ennen operaatiota palkkamurhaaja opettelee kaiken mahdollisen kohteestaan – kehonkielen, puhetyylin ja tavat tehdä asioita. Vos suorittaa verityön ollessaan siirrettynä toiseen kehoon, jonka jälkeen hän tappaa itsensä, voidakseen siirtyä takaisin omaan kroppaansa.

Täydellisten rikosten myötä Vosin oma mieli ja identiteetti on alkanut pirstaloitua. Ottaessaan vastaan erityisen haastavan toimeksiannon murhaajan mieli jää vieraan kehon vangiksi sen alkaessa taistella vastaan. Possessorin oikea maailma on karmeudessaan pysäyttävä paikka, mutta sen näyttävintä antia ovat huuruiset kohtaukset, joissa identiteetit kietoutuvat toisiinsa.

Ilahduttavasti scifikauhun maailma ja sen julmat väkivallankuvaukset on toteutettu pitkälti ilman tietokonetehosteita. Gore on perinteisillä efekteillä toteutettuna tehokkaan oksettavaa, jonka rinnalla nykyelokuvan digiveriroiskeet näyttävät auttamattoman feikeiltä. Elokuvan Blu-ray:lta löytyvä lyhyt The Joy of Practical -dokumentti saa arvostamaan elokuvan ”oikeita” tehosteita entisestään.

Täysin överiksi vedetty kuvasto on oikea ratkaisu, sillä tällaisenaan elokuvan jokainen murha ja tappo on hätkähdyttävä. Vaikka ihmisten tappaminen on päähenkilön työ, niin elokuvan kaikilla alle kymmenellä surmatyöllä on merkitystä niin hänelle kuin katsojalle.

Andrea Riseborough loistaa pääosassa, vaikka jääkin hieman harmillisesti, mutta pakosta taka-alalle elokuvan edetessä. Korkean konseptin tarina vaatii toimiakseen toisen osaavan näyttelijän Vosin rooliin hänen juuttuessaan vieraaseen kehoon. Christopher Abbot suoriutuu roolistaan kiitettävästi, niin isäntäkehon oikeana omistajana kuin Vosinakin, ollen vähintään yhtä hämillään kuin katsoja kahden eri mielen taistellessa hänen päänsä sisällä.

Mielipuolisen komeiden tehosteiden lisäksi vaikutuksen tekee elokuvan tyylitelty värimaailma, jossa minimalistinen kaupunki kylpee verenpunaisen lisäksi hetkittäin kylmissä neonväreissä. Kuumehoureista tunnelmaa korostaa entisestään Jim Williamsin ahdistava score.

Brandon Cronenberg tekee jo toisella elokuvallaan selväksi sen, että hän on paljon muutakin kuin vain isänsä poika. Possessor on aivot nyrjäyttävä kokemus, joka jättää reippaasti tulkinnanvaraa. Se esittää kiinnostavia kysymyksiä identiteetistä ja teknologiasta, pohtiessaan mikä tai mitä minuus oikeastaan on ja voiko kuka tahansa olla joku toinen teknologian ottaessa harppauksia eteenpäin.

Possessor on vuoden parhaita kauhuelokuvia tähän mennessä ja jää pyörimään mieleen viikkokausiksi. Se on katsottavissa Suomessa ainakin tällä hetkellä vain Elisa Viihde Viaplayssa kuukausimaksua vastaan.

EDIT: Huomasin vasta tekstin melkein valmiiksi kirjoitettuani, että Viaplaysta löytyvä versio on harmi kyllä muutaman minuutin teatteriversiota lyhyempi, leikattu versio. Pois on pätkitty muun muassa kuvia erektiossa olevista peniksistä, joista erityisesti toisen näyttäminen on juonen kannalta erittäin tärkeää. Lisäksi väkivallanteoista uupuu useita lähikuvia. Sensuroitu versio on pikatsekkauksen perusteella myös erittäin rankka, mutta täysin överi gore on niin olennainen osa leffaa, että sen siistiminen on täysin järjetöntä. Vika ei ole Viaplayn, sillä saksittu versio on tarkoitettu jenkkiläisiä suoratoistopalveluja varten, joista useimmista tosin löytyy pikaisella vilkaisulla myös alkuperäisversio. Myös Blu-ray sisältää leikkaamattoman version. Se ostettavissa kotimaisistakin nettikaupoista, mutta vain kalliina brittiversiona. Suomi-Blu-rayta elokuvasta ei ole julkaistu.

POSSESSOR

”Possessor on aivot nyrjäyttävää scifi-kauhua, joka jää pyörimään mieleen pitkäksi aikaa.”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat