Arvostelu: Raju, mutta lattea Red Sparrow luottaa liikaa Jennifer Lawrencen karismaan
Red Sparrow on Nälkäpeli-elokuvien Lawrence-kaksikon (näyttelijä Jennifer ja ohjaaja Francis) väkivaltainen, mutta pituutensa vuoksi latteaksi läsähtävä jännäri.
Ensi-ilta: 2.3.2018 / Alkuperäisnimi: Red Sparrow / Ohjaus: Francis Lawrence / Käsikirjoitus: Justin Haythe, perustuu Jason Matthewsin romaaniin / Pääosissa: Jennifer Lawrence, Joel Edgerton, Matthias Schoenaerts, Jeremy Irons & Charlotte Rampling / Pituus: 141 min / Ikäraja: 16
Red Sparrow kertoo nuoresta, armottomaksi vakoojaksi koulutettavasta venäläisnaisesta. Elokuvaa on ennätetty verrata Marvelin Black Widow -hahmon syntytarinaan, mutta sillä ei lopulta ole keskeistä teemaansa lukuunottamatta mitään tekemistä sarjakuvajätin kanssa.
Red Sparrow perustuu entisen CIA-agentin, Jason Matthewsin kirjoittamaan, palkittuun romaaniin, jonka elokuvakäsikirjoitukseksi on kääntänyt Justin Haythe (Revolutionary Road).
Jennifer Lawrencen esittämä Dominika Egorova on Bolshoi-teatterissa tanssiva ballerina, joka loukkaantuu vakavasti kesken esityksen ja hänen tanssijanuransa päättyy siihen. Sairasta äitiään (Joely Richardson) hoitava Dominika joutuu tienhaaraan, jossa toisessa häämöttää äidin laittaminen köyhäin hoitokotiin, toisessa työskentely Vanja-sedälle (Matthias Schoenaerts) Venäjän salaisessa palvelussa.
Dominika päätyy armottomaan vakoojakouluun, jota johtaa Charlotte Ramplingin esittämä emäntä. Siellä nuorista koulutetaan “varpusia”, seksiä hyväkseen käyttäviä, vietteleviä vakoojia, jotka opetetaan tekemään mitä tahansa saadakseen tehtävänsä suoritettua.
Ensimmäiseksi tehtäväkseen Dominika joutuu ottamaan selvää Joel Edgertonin esittämästä CIA-agentista, jolla epäillään olevan yhteyshenkilö, myyrä, Venäjän tiedustelupalvelussa. Pian hän huomaa olevansa kahden vallan välissä, panoksena niin omansa kuin läheistensäkin henki. Suurvaltojen politiikan keskellä Dominikalla on kuitenkin myös oma agendansa.
Heti elokuvan aluksi huomio kiinnittyy siihen, että kaikkia venäläisiä hahmoja esittää länsimainen näyttelijä, joka puhuu englantia. Lisäksi puhe vaihtelee satunnaisesti paksusta venäläisaksentista selkeään englantiin. Viime aikoina myös Hollywood-elokuvissa on alettu siirtyä siihen suuntaan, että tarinan hahmot puhuvat edes osan aikaa omalla kielellään, minkä vuoksi täysin englanninkielinen lähtökohta tuntuu lähes vanhanaikaiselta.
Lisäksi mielessä käy kysymys, miksei edes osaa hahmoista olisi voinut palkata esittämään venäläistä näyttelijää. Nyt tiedustelupalvelun johdossa nähdään belgialaisen Schoenaertsin lisäksi brittinäyttelijät Jeremy Irons ja Ciarán Hinds.
Francis Lawrence on aiemminkin (kolmessa viimeisessä Nälkäpeli-elokuvassa) ohjannut pääosassa nähtävää Jennifer Lawrencea. Red Sparrowsta näkee kuinka ohjaaja luottaa tähtensä valovoimaan, sillä karismaattinen ja lahjakas näyttelijä on kuvassa lähes koko ajan. Elokuvan kesto on reilusti yli kaksi tuntia ja kameran keskittyminen Lawrencen kauniisiin/kärsiviin kasvoihin alkaa jossain vaiheessa kääntyä itseään vastaan.
Väkivaltaisessa Red Sparrowssa raiskataan, hakataan, kidutetaan, häväistään ja viitataan insestiin. Tästäkin huolimatta elokuvan ohjaus on trilleriksi kummallisen lattea ja ponneton.
Käsikirjoituksen käänteet ovat keskimäärin oivallisia, mutta niistä puuttuu intohimo kertoa jännittävää vakoojatarinaa. Red Sparrow näyttää nuoren ja viattoman tytön kasvutarinan monenlaisen ruumillisen kidutuksen kautta voimakkaaksi ja omat sääntönsä sanelevaksi aikuiseksi, mutta jännärinä elokuvan ote katsojasta lipsuu pahasti.
RED SPARROW
”Venäläisestä vakoojasta kertova jännäri on graafisen väkivaltainen, mutta ohjaukseltaan kummallisen intohimoton.”
