Uusimmat

Arvostelu Ridley Scottin Raised by Wolves -sarja on kiehtovan kunnianhimoinen ja rohkea tieteistarina

15.12.2020 19:55 Aki Lehti

HBO Nordicin esittämä Raised by Wolves ei ole kovin omaperäinen scifisarja, mutta se vaatii katsojalta mukavan paljon.

Onneksi HBO Nordic ja kaikki muutkin Euroopassa toimivat HBO-suoratoistopalvelut muuttuvat ensi vuoden loppupuolella HBO Max -palveluksi, joka aloitti Yhdysvalloissa viime toukokuussa. Warnerin vuoden 2021 ensi-iltaelokuvista meillä tuskin päästään nauttimaan muutoksesta huolimatta, mutta ainakin HBO Maxin alkuperäissarjat ja -elokuvat saadaan katsottavaksi tuoreeltaan.

Denis Villeneuve’n Prisoners-elokuvan käsikirjoittajana tunnetun Aaron Guzikowskin luoma ja Ridley Scottin tuottama Raised by Wolves -scifi-sarjakin alkoi Jenkeissä HBO Maxissa jo 3. syyskuuta, mutta saapuu Suomeen vasta huomenna 16. joulukuuta. Onneksi HBO Nordic ei sentään näytä sarjaa jakso per viikko -tahdilla, vaan kaikki kymmenen episodia tulevat tarjolle kerralla.

Vaikkei Raised by Wolves esitäkään kovin omaperäisiä kysymyksiä, niin sitä ei silti kannata tuijottaa putkeen vain päivän tai parin aikana. Käsiteltäviä aiheita on verrattain paljon ja niitä avataan useasta eri kulmasta, joten kertomukselle kannattaa antaa aikaa. Teemat jäävät pyörimään päähän, ja parin-kolmen jakson päivävauhti tuntui sopivalta tuijotustahdilta.

Raised by Wolvesia promotaan luonnollisesti Ridley Scottin nimellä, vaikka hän ei ole ohjannut kuin kaksi ensimmäistä jaksoa. Konkarin lisäkseen ohjaajia ovat Ridleyn poika Luke Scott, usein Steven Spielbergin apulaisohjaajana toiminut Sergio Mimica-Gezzan, Alex Gabassi ja James Hawes. Ohjaajasta riippumatta jaksot näyttävät hienoilta, mutta parasta jälkeä tekevät silti isä ja poika Scott.

Vaikka sarjan pääpäsmäri onkin Aaron Guzikowski, niin koko tuotantokausi voisi olla vanhemman Scottin tekele, sillä niin paljon hänen aiemmasta tuotantostaan tuttuja teemoja siinä on mukana. Guzikowski on myös käsikirjoittanut kuusi jaksoa, jotka ovat kauden parhaita. Muiden rustaamat neljä jaksoa sarjan puolivälin tienoilla sisältävät eniten tyhjäkäyntiä.

Perusidealtaan Raised by Wolves on melko simppeli, mutta rönsyilee lukuisiin eri suuntiin. Mietittävää riittää ainakin muutamaksi päiväksi finaalijakson jälkeenkin. Valmiiksipureksittuja vastauksia pohdintoihinsa sarja ei tarjoa.

Tieteiskertomuksen keskiössä on kaksi androidia, Isä (Abubakar Salim) ja Äiti (Amanda Collin), jotka on lähetetty kasvattamaan lapsia mystiselle Kepler-22b -planeetalle, jossa ei asu muita ihmisiä. Maapallolla yhteiskunta on revennyt uskonnollisten erimielisyyksien takia kahtia. Androidit on alun perin tarkoitettu johonkin aivan muuhun kuin vanhemmiksi ja ne on lähettänyt matkaan tieteeseen uskova ihmisjoukko.

Koneet on ohjelmoitu kasvattamaan lapsista ateisteja, mutta ne saavat huomata pian, että ihminen hakee helposti maailmanselitystä yliluonnollisesta. Naperot alkavat kehittää uskomuksia jo muutaman vuoden iässä.

Sarjassa maapallo ei ole muuttunut elinkelvottomaksi niinkään ilmastonmuutoksen kuin uskovaisten ja ateistien välisten sotien johdosta.

Raised by Wolvesin maailma ei onneksi ole mustavalkoinen, vaikka se aluksi esittääkin uskovaiset tarinan pahiksina. Kakaroiden kasvattaminen karulla planeetalla ei ole helppoa ja vielä vaikeammaksi se muuttuu muutaman vuoden jälkeen. Kiertoradalle ilmestyy Sol-nimistä entiteettiä palvovien Mithraic-uskovaisten avaruusalus, joka on kuin jättimäinen Nooan arkki. Se ei ole sattumaa, että Mithraic-lahkolaiset ovat pukeutuneet kuin meidän maailmamme ristiretkeläiset.

Monimutkaista juonta useine hahmoineen en halua spoilata enempää. Todetaan vain, että sarja näyttää maailmansa myös toisen osapuolen silmin ja avaa syitä ymmärtää heidänkin näkemyksiään. Lisäsyvyyttä kertomukseen tuovat lukuisat takaumat.

Äiti-androidia esittävä Collin on roolissaan loistava. Vaikka hän / se haluaa lapsilleen vain hyvää, niin hahmossa on myös jotain puistattavan karmivaa. Käytökseltään ja eleiltään Äiti on erilainen, mutta Collinin tyylissä näytellä hahmoa on jotain samaa kuin Alicia Vikanderin androidissa Ex Machina -leffassa.

Isää esittävän Salimin rooli on ainakin aluksi helpompi, sillä elämänviisauksien lisäksi hän kasvattaa lapsia lähinnä kertomalla tahallisen huonoja dad joke -vitsejä. Muutaman jakson jälkeen ja varsinkin loppua kohden Isään tulee paljon enemmän syvyyttä.

Mithraic-porukan avaruusaluksen mukana tarinaan liittyy olennaisena osana myös alun perin ateistien puolella taistellut ihmispariskunta, joka on tärkeässä roolissa sarjan vanhemmuuden ja sen tuoman vastuun pohdinnassa. Myöskään heidän tai muiden hahmojen tarinoita on turha avata liikaa, sillä Raised by Wolves toimii sitä paremmin, mitä vähemmän siitä tietää ennakkoon. Alla oleva trailerikin kertoo jo liikaa.

Sarja vaatii katsojalta mukavan paljon. Sen toisiinsa kietoutuvat kertomukset sekä pohdinnat ihmisyydestä, uskonnosta, vanhemmuudesta ja vanhemman roolista alkavat avautua kunnolla vasta kolmannen jakson aikana. Sen jälkeen Raised by Wolves lähtee kunnolla käyntiin ja sisältää vähän liikaakin ideoita. Sarja ei ole vaikeaa katsottavaa, mutta en silti suosittele tätä kuin scifi-faneille.

Raised by Wolves jakanee mielipiteet, mutta ainakaan kunnianhimon puutteesta sitä ei voi syyttää. Loppua kohden kertomus lähtee todella häröön suuntaan, mutta ei uskalla mennä aivan loppuun asti valitsemallaan tiellä. Ehkäpä se jatkaa kyseiseen suuntaan kakkoskaudella, joka on jo varmistunut.

Vuoden paras tieteissarja on edelleen tyyliltään aivan erilainen, hypnoottisen kaunis Devs. Raised by Wolves jää kauas sen omaperäisyydestä, mutta näin komean näköistä, isolla rahalla tehtyä ja itsensä vakavasti ottavaa scifiä katsoo silti todella mieluusti. Sarjan kaikki 10 jaksoa tulevat tarjolle HBO Nordiciin huomenna 16. joulukuuta.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat