Arvostelu: Kingsman-tähden uusi Robin Hood on suuruutensa tukehtuva turhake, joka ei toivottavasti koskaan saa jatkoa

28.11.2018 20:17 | Helinä Laajalahti


Uusi Robin Hood tekee legendaariselle lainsuojattomalle saman kuin Guy Ritchie teki viime vuonna kuningas Arthurille. Räjähtävää toimintaa sisältävä seikkailuelokuva on vakavaotteinen tyylien sekasotku ja käsikirjoituksensa osalta vailla logiikkaa.


Ensi-ilta: 30.11.2018 / Alkuperäisnimi: Robin Hood / Ohjaus: Otto Bathurst / Käsikirjoitus: Ben Chandler, David James Kelly / Pääosissa: Taron Egerton, Jamie Foxx, Eve Hewson, Ben Mendelsohn & Jamie Dornan / Pituus: 117 minuuttia / Ikäraja: 12


Kun yritetään väkisin vääntää klassikkoseikkailusta jotain todella uutta ja isoa, siinä harvemmin onnistutaan. Tämä nähtiin viimeksi viime vuonna Guy Ritchien ohjaaman King Arthur: Legend of the Swordin tapauksessa, sillä franchiseksi alun perin suunniteltu King Arthur ei onnistunut keräämään lippuluukuilla tuloja edes budjettinsa verran. Otto Bathurstin ohjaama, isolla budjetilla tehty Robin Hood on samaan muottiin valettu ja suorastaan huutaa taloudellista katastrofia.

Ensikertalaisten Ben Chandlerin ja David James Kellyn käsikirjoitusversiossa legendaarisesta lainsuojattomasta Taron Egertonin esittämä Robin on Loxleyn lordi, joka lähetetään ristiretkelle Arabiaan. Palattuaan vuosien päästä sodasta hän löytää kartanonsa tuhottuna, omaisuutensa takavarikoituna ja rakastettunsa Marionin (Eve Hewson) toisen miehen kainalosta. Kostonjanossaan Robin lähtee henkilökohtaiselle ristiretkelle tienoota orjuuttavaa Nottinghamin sheriffiä (Ben Mendelsohn) vastaan.

Jamie Foxxin esittämä John saa houkuteltua Robinin laajentamaan kostoajatustaan koskemaan myös kurimuksessa kärsivien kansalaisten pelastamista tyrannilta. Niin lordista tulee naamioitu Hood, joka ottaa rikkailta ja antaa köyhille.

Elokuvan suuri budjetti näkyy näyttävinä, suurikokoisina toimintakohtauksina. Lähes sadan miljoonan dollarin budjetista olisi kuitenkin voinut käyttää myös pienen osan käsikirjoituksen viilaamiseen, ja joko tehdä klassikkoseikkailu kokonaan modernilla tyylillä á la Baz Luhrman (Romeo + Julia vuodelta 1996), tai vastaavasti tyytyä hieman pienempään mittakaavaan ja jouhevampaan tarinankerrontaan.

Robin Hoodista puuttuu kunnollinen sisäinen logiikka: valittu tyyli ja juonenkäänteet eivät kertakaikkiaan vain tunnu sopivan toisiinsa. Elokuvassa nähdään kansainvälistä politikointia, kaivoksiin orjuutettu kansa, kansaa diktaattorimaisesti hallitseva sheriffi ja Arrow’n tapaan nuolia läjäpäin ampuva lainsuojaton sankari. Tarinan liitokset natisevat ja rutisevat niistä kohdin, mistä edes ovat keskenään yhteydessä. Asiat myös tapahtuvat usein ilman perusteita.

Elokuvan tyyli on erikoinen sekoitus modernia ja perinteistä, ja ihmisten käyttämien vaatteiden perusteella myös keskiaikaisessa Britanniassa on ollut H&M. Ristiretkellä nähdyt kohtaukset näyttävät raunioissa hiippailuissaan olevan kuin suoraan nykyaikaisista, Irakin sodasta kertovista sotaelokuvista – paitsi että näissä konetuliaseiden sijaan kädessä on jousipyssy. Konetuliaseitakin kyllä on mahdutettu mukaan. Ne ampuvat sarjassa räjähtäviä nuolia tavalla, mikä nyt ei vaan elokuvallisesti tunnu toimivalta ratkaisulta.

Robin Hood on niitä elokuvia, joiden tekijäkaarti ilmeisesti on ajatellut kohdeyleisön kaipaavan ehdottomasti suuria räjähdyksiä ja epäuskottavia toimintakohtauksia – sellaisissakin tapauksissa, missä ampumiseen käytetään jousipyssyjä ja takaa-ajoihin hevosvaunuja. Kaikessa käsikirjoituksellisessa pöljyydessään Robin Hood voisi kuulua elokuviin, jotka ovat niin huonoja, että niistä tulee hyviä. Elokuva on kuitenkin tehty niin vakavasti, ettei tämä onnistu. Tuloksena on pelkästään huono elokuva.

Vai mitä sanotte kohtauksesta, missä ajetaan hevosvaunuilla paksun puuportin läpi, eikä hevosille käy kuinkaan? Yleensä toimintaelokuvissa vastaaviin kohtauksiin käytetään raskasta kalustoa kuten tankkeja. Ratkaisu on yksinkertaisesti tyhmä yritys sisällyttää jälleen yksi visuaalisesti näyttävä toimintakohtaus niitä muutenkin pursuavaan elokuvaan.

Karismaattinen Targon Egerton pelastaa sen mitä pelastettavissa on. Hänen Kingsmanista tuttu, poikamainen charminsa puree, mutta kaikki muut näyttelijät tuntuvat olevan väärässä paikassa. Mendelsohn toistaa yksitahoista pahiksen rooliaan Star Warsista tuttuun tyyliin, Hewson on suoraan meikkauspöydän äärestä kohtauksiinsa heitetty, tarinan ainoa naishahmo ja Foxx näyttää tylsistyneeltä alikäytetyssä roolissaan. Jamie Dornanin esittämän Willin luonne puolestaan muuttuu kuin sormia napsauttamalla useammin kuin kerran elokuvan aikana.

Lopuksi elokuvalle pedataan jatko-osaa, jota tuskin koskaan tehdään.

ROBIN HOOD

2/5

”Jatko-osaa petaava, ison budjetin seikkailuelokuva epäonnistuu nimekkäästä näyttelijäkaartistaan huolimatta lähes joka osa-alueellaan.”