Uusimmat

Arvostelu Sacha Baron Cohenin toinen Borat-elokuva saa nauramaan vedet silmissä, mutta lähellekään vuoden 2006 komedian tasoa se ei yllä

21.10.2020 20:00 Aki Lehti

Sacha Baron Cohenin Borat-hahmon Amazon Prime Videossa nähtävä Borat: Subsequent Moviefilm -mokumentti olisi toiminut paljon paremmin korkeintaan puolen tunnin mittaisena tv-sarjan-jaksona.


Ensi-ilta: 23.10.2020.
Alkuperäisnimi: Borat Subsequent Moviefilm
Ohjaus: Jason Woliner
Käsikirjoitus: Sacha Baron Cohen, Anthonyt Hines, Dan Swimer, Peter Baynhman, Erica Rivinoja, Dan Mazer, Jena Friedman & Lee Kern
Pääosissa: Sacha Baron Cohen & Irina Nowak
Pituus: 96 minuuttia
Ikäraja: K16


Sacha Baron Cohen kertoi jo vuosia sitten, ettei vuoden 2006 Borat-hittielokuvalle ole luvassa jatkoa, sillä sen tekeminen on mahdotonta, koska suunnilleen kaikki tunnistavat hahmon. Muutama kuukausi sitten Baron Cohen kuitenkin bongattiin Los Angelesissa kuvaamassa kohtausta Boratiksi pukeutuneena.

Vähän myöhemmin hän pääsi kertomansa mukaan melkein hengestään trollatessaan amerikkalaisia äärioikeistolaisia heidän kokoontumisessaan. Kunnon punaniskafarmariksi pukeutunut Baron Cohen sai köörin laulamaan umpirasistisia biisejä, kunnes joku lopulta tunnisti hänet.

Koomikko-näyttelijä onnistui silti tekemään Borat: Subsequent Moviefilm -jatko-osan melkein valmiiksi ennen kuin asia vuoti julkisuuteen. Miksi Baron Cohen päätti aiemmista lausunnoistaan poiketen tehdä toisen Borat-mokumentin selviää jo elokuvan ensimmäisen 10 minuutin aikana.

Tietysti Sacha Baron Cohen haluaa edelleen naurattaa, mutta uudella leffalla on selvä agenda – näyttää pähkähulluja syitä siitä miksi Donald Trumpia ei kannata äänestää parin viikon kuluttua järjestettävissä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.

Sketsikomediat ovat usein sitä parempia, mitä enemmän niissä on käsikirjoittajia, kuten Monty Python todisti jo 51 vuotta sitten. Valitettavasti Borat Subsequent Moviefilmissa tekotapa ei toimi. Kässäriä on ollut rustaamassa kahdeksan ihmistä, mutta Borat-jatko tuntuu paljon puolentoista tunnin kestoaan pidemmältä, jääden hetkittäin jumittamaan samaa vitsiä kyllästymiseen asti.

Amazon pyysi (määräsi), ettei arvosteluissa spoilattaisi leffaa tai paljastettaisi Baron Cohenin parhaita ja kahjoimpia tempauksia. Moista emme tekisi muutenkaan, mutta jättifirman mahtikäsky olla mainitsematta elokuvassa nähtävien oikeiden ihmisten nimiä tekee tämän tekstin rustaamisesta hieman hankalaa. Juonentapaisesta on puolestaan turha kirjoittaa mitään, sillä se on raavittu kasaan vain yhdistämään irralliset sketsit toisiinsa. Keskiössä on tällä kertaa amerikkalaisen kulttuurin ja presidentinvaalien lisäksi luonnollisesti koronavirus, rasismi ja tasa-arvo.

Borat: Subsequent Moviefilmin paras idea on nostaa Irina Nowakin esittämä Boratin tytär toiseen pääosaan, sillä hänen kauttaan kuvitteellisen Kazakstanin tavoista ja kulttuurista saadaan revittyä ensimmäistä elokuvaa enemmän ronskia huumoria, joka liittyy lähinnä naisten asemaan ja kohteluun.

Kohtaukset ovat elokuvan täysin käsikirjoitetusta materiaalista hauskimpia.

Nowakin ansiota on myös leffan paras jäynä, joka loksauttaa leuat auki taatusti jokaiselta katsojalta, hänen haastatellessaan yhtä Amerikan vaikutusvaltaisimmista miehistä. Ja kyseessä ei ole jo trailerissa nähty varapresidentti Mike Pence.

HBO Nordic esitti kaksi vuotta sitten Baron Cohenin Who is America? -sarjan. Se koostui sketseistä, joita ei oltu yritetty turhaan nivoa toisiinsa. Uusi Borat olisi toiminut taatusti paremmin vastaavassa muodossa. Sacha Baron Cohen on muutenkin maskeerattu eri hahmoksi melkein jokaisessa leffan sketsissä ja käpäytyksessä.

Boratin ja hänen tyttärensä täysfiktiivinen tarina junnaa harmittavasti paikoillaan ja on pääosin todella tylsää katsottavaa. Tällä kertaa Baron Cohen ei myöskään jekuta kovinkaan monta oikeaa ihmistä. Suurin osa kohtauksista on aivan selvästi loppuun asti suunniteltuja ja kuvattu ammattinäyttelijöiden kanssa.

Borat oli jo ensimmäisessä elokuvassa antisemitistinen hahmo, mutta tällä kertaa juutalaisten hermostuminen jo ennen ensi-iltaa on ymmärrettävää. Mukana on taas todella hurttia huumoria holokaustista ja äärimmäisen kärjistettyjä karikatyyrejä uskontokunnan edustajista.

Baron Cohen menee melkein liian pitkälle jekuttaessaan holokaustista selvinnyttä vanhaa rouvaa, nyt jo edesmennyttä Judith Dim Evansia. Kohtaus naurattaa, mutta on samalla myös todella vaikeaa katsottavaa. Koomikko kertoi jo kuitenkin poikkeuksellisesti paljastaneensa Evansille olevansa itsekin juutalainen ja vain esittävänsä hahmoa, joka ei tiedä holokaustista mitään.

Borat: Subsequent Moviefilm saa nauramaan ääneen vedet silmissä useaan kertaan, mutta ei aiheuta läheskään samanlaista hysterian ja myötähäpeän sekoitusta kuin ensimmäinen elokuva. Mokumentti pilkkaa edelleen suunnilleen kaikkia, mutta esimerkiksi demokraatit eivät saa tässä leffassa yhtä paljon kuraa niskaansa kuin Who is America? -sarjassa.

Viihdyttämisen lisäksi leffan toinen funktio on näyttää, miten vaarallista autoritaarisuuteen luisuminen on. Teos onnistuu huomattavasti paremmin jälkimmäisessä, vaikka sen parhaat kohtaukset ovat ehdottomasti viiden tähden arvoista sekoilua.

Elokuvana Subsequent Moviefilm ei toimi juuri lainkaan ja jää todella kauas ensimmäisen mukadokkarin nerokkuudesta. Tästä komediasta ei voi silti todeta, että parhaat kohtaukset löytyvät jo trailerista, sillä se sisältää reippaasti materiaalia, jota ei valmiissa elokuvassa nähdä.

Borat Subsequent Moviefilm saa ensi-iltansa ylihuomenna perjantaina 23. lokakuuta Amazonin Prime Video -palvelussa.

BORAT: SUBSEQUENT MOVIEFILM

”Sacha Baron Cohenin paluu Boratiksi naurattaa, mutta elokuvana tai mokumenttina Borat: Subsequent Moviefilm ei ole kovin kummoinen.”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat