Uusimmat

Arvostelu: Se mikä ei tapa tekee Millennium-sankari Lisbeth Salanderista uutta Jason Bournea löysällä otteella

06.11.2018 20:00 Helinä Laajalahti


Stieg Larssonin rikosromaaneiden pohjalta ponnistava kolmas yritys on ulkokuoreltaan sähäkkä toimintatrilleri, joka kuitenkin hukkaa mahdollisuutensa erottua massasta.


Ensi-ilta: 9.11.2018 / Alkuperäisnimi: The Girl in the Spider’s Web / Ohjaus: Fede Alvarez / Käsikirjoitus: Steven Knight, Fede Alvarez, Jay Basu, perustuu Stieg Larssonin luomiin hahmoihin ja David Lagercrantzin kirjoittamaan kirjaan / Pääosissa: Claire Foy, Sverrir Gudnason, Sylvia Hoeks, Lakeith Stanfield & Stephen Merchant / Pituus: 116 minuuttia / Ikäraja: 16


Stieg Larssonin kirjoittama Millennium-sarja sai jatkoa kirjailijan kuoleman jälkeen. Larssonin alkuperäisten romaaneiden pohjalta kirjoitti David Lagercrantz jatko-osan Se mikä ei tapa (Det som inte dödar oss), joka englanninkielisessä maailmassa sai nimen The Girl in the Spider’s Web. Tarina jatkaa Millennium-trilogiasta tutun hakkerin, Lisbeth Salanderin tarinaa ja samalla tutustuttaa hänen taustoihinsa.

On hieman outo veto jättää David Fincherin vuonna 2011 ohjaaman, Larssonin ensimmäiseen kirjaan pohjautuvan elokuvan (The Girl with the Dragon Tattoo) jälkeen kaksi alkuperäisen trilogian tarinaa filmatisoimatta ja siirtyä sen sijaan tarinan neljänteen osaan.

Elokuvaversio Lagercrantzin romaanista on kuitenkin selkeästi pyrkimys polkaista käyntiin uusi tuoteperhe, kuten nykyisin vähän kaikessa on elokuvamaailmassa tapana. Se mikä ei tapa on vauhdikas, Jason Bourne -tyyppinen toimintajännäri, jonka keskeisenä toimijana nähdään hahmo, jolta luonnistuu lähes mikä vain. Elokuvan Salander ei ole enää pelkkä tietokoneiden parissa puurtava hakkeri, vaan hänestä on muotoutunut kovapintainen toimintasankari, joka selviää niin takaa-ajoista kuin räjähdyksistäkin.

Lisbeth Salanderin rooliin on Noomi Rapacen (ruotsalainen elokuvatrilogia) ja Rooney Maran (englanninkielinen versio ensimmäisen kirjan pohjalta) esitysten jälkeen kiinnitetty The Crown -tv-sarjasta Golden Globen voittanut ja kovassa uranosteessa oleva Claire Foy. Lahjakas Foy osaa esittää vakuuttavasti niin arvokasta kuningatarta kuin kovanaamaista toimintatähteäkin, ja vaikka roolitus ensin erikoiselta vaikuttikin, ei hänen Lisbethinsä kalpene lainkaan aiemmin nähtyjen rinnalla.

Se mikä ei tapa on Evil Dead -remakesta ja Don’t Breathe -elokuvista tutun Fede Alvarezin ohjaama ja yhdessä Steven Knightin (Locke) ja Jay Basun käsikirjoittama. Tarina sijoittuu Millennium-trilogian jälkeiseen aikaan, missä Tukholmassa edelleen asustava Salander jatkaa “työtään” kostonenkelinä, joka pitää huolta, että naisia hyväkseen käyttävät miehet saavat ansionsa mukaan (tähän aiheeseen ei tosin palata elokuvan alkuminuuttien jälkeen lainkaan). Toimittaja Mikael Blomkvist (jota tällä kertaa esittää ruotsalainen Sverrir Gudnason) ei ole aikoihin saanut yhteyttä Salanderiin.

Uusi uhka nostaa kuitenkin päätään ja saattaa Salanderin ja Blomkvistin työskentelemään jälleen yhdessä. Uhka avaa samalla myös Salanderin menneisyyden haavoja.

Se mikä ei tapa on vauhdikas ja näyttävä toimintatrilleri, mutta samalla kovin sieluton. Salanderin hahmon kuljettaminen James Bondin, Jason Bournen ja Ethan Huntin jalanjäljissä ei sinänsä ole huono asia, mutta samalla meinaa unohtua se, mikä alkujaan teki Salanderista niin mielenkiintoisen. Feministisen ja älykkään hahmon, jolla on traaginen menneisyys, pakottaminen perinteisen toimintasankarin muottiin tuntuu hyvien mahdollisuuksien haaskaamiselta.

Elokuvan käsikirjoitus on suoraviivaisen toimiva, mutta lopulta niin tusinatavaraa, että juonen yksityiskohdat unohtuvat jo ennen kuin ehtii elokuvasalista ulos. Talvisen harmaaseen miljööseen sijoitettu elokuva näyttää kuitenkin hyvältä ja toimintakohtaukset sen myötä tyylikkäiltä. Vaikka visuaalinen suunnittelu värikoodauksen osalta tahtookin mennä elokuvan pahista näyttelevän Sylvia Hoeksin osalta yliampuvaksi, näyttää mustiin pukeutuva Salander ihanan ärhäkältä ja uskottavalta toimintakohtausten sankarina.

Se mikä ei tapa pyrkii kunnioittamaan ruotsalaisia juuriaan sijoittamalla tarinan aiempien tapaan Tukholmaan ja laittamalla näyttelijät puhumaan englantia murtaen. Ratkaisu on kuitenkin ongelmallinen, sillä aksentit tulevat ja menevät, eikä ruotsalaisuudesta lopulta ole jäljellä muuta kuin muutamat Tukholman maisemat.

SE MIKÄ EI TAPA

2/5

”Claire Foy lunastaa paikkansa kovanaamaisen Lisbeth Salanderin roolissa muuten tusinatavaraksi jäävässä toimintajännärissä.”

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat