Arvostelu: Spider-Man: Into the Spider-Verse on yksi vuoden 2018 parhaista elokuvista

13.12.2018 08:36 | Tatu Junni

Spider-Man-elokuvia on nähty 2000-luvulla ehkä vähän liikaakin, mutta Spider-Man: Into the Spider-Verse palauttaa uskon siihen, että Hämis kuuluu valkokankaalle jatkossakin.


Ensi-ilta: 14.12.2018 / Alkuperäisnimi: Spider-Man: Into the Spider-Verse / Ohjaus: Bob Persichetti, Peter Ramsey & Rodney Rothman / Pääosissa: Shameik Moore, Jake Johnson, Hailee Steinfeld, Mahershala Ali, Brian Tyree, Henry Lily, Tomlin Luna, Lauren Velez, John Mulaney, Nicolas Cage & Liev Schreiber / Pituus: 117 minuuttia / Ikäraja: K12


Hämähäkkimiehen elokuvat eivät ole tuntuneet enää vuosiin järin mielenkiintoisilta. Toki Spider-Man: Homecoming (2017) oli pätevää supersankariviihdettä, mutta edes se ei räjäyttänyt tajuntaa tai jättänyt janoamaan jatkoa. Tietty tympeys lienee vääjäämätön hinta siitä, että sama supersankari on seikkaillut valkokankaalla peräti kahdeksassa elokuvassa 16 viime vuoden aikana. Perjantaina ensi-iltansa saava Spider-Man: Into the Spider-Verse pakottaa kuitenkin päivittämään suhtautumisen Spider-Man-elokuviin. Bob Persichettin, Peter Ramseyn ja Rodney Rothmanin ohjaama animaatio on puskista ponnistanut piristysruiske, joka herättää Hämähäkkimiehen eloon aivan uudella tavalla.

Muropaketin ensituntumissa julistin kiihkoissani Spider-Man: Into the Spider-Versen parhaaksi Hämähäkkimiehestä tehdyksi elokuvaksi. Nyt muutamaa päivää myöhemmin – olen yhä samaa mieltä. Into the Spider-Verse palauttaa kesän 2002 tunnelmiin ja saa muistamaan, millaista oli olla joskus ihan oikeasti innoissaan Spider-Man-elokuvasta. Ja oikeastaan vielä parempaa: Into the Spider-Verse palauttaa 1980-luvulle ja niihin vuosiin, kun seittisinko oli pelkästään hahmona jotain uutta, jännittävää ja ihmeellistä. Juuri sitä myös uusi elokuva on. Siitä pitää huolen jo alkuasetelma. Spider-Man: Into the Spider-Versessa nuori Miles Morales (sarjakuvissa ”Ultimate Spider-Man”) saa sattuman kaupalla hämähäkkivoimat ja kohtaa sen jälkeen muiden universumien Spider-”Manit”. Yksi niistä on possu, toinen Peter Parkerin kuollut tyttöystävä ja kolmas mustavalkoinen Nicolas Cage. Kuten sanottua: luvassa on jotain uutta.

Vaihtoehtoisten Hämähäkkimiesten kohtaaminen on toki ajatuksena tuttu useammastakin Marvel-sarjakuvasta, mutta valkokankaalla ei ole nähty mitään tällaista koskaan ennen. Vain kolme eri Peter Parkeria, ja tämän kaavan rikkominen onkin ollut Sony Picturesilta todella järkevä päätös. Toki Peter Parker on mukana myös uudessa elokuvassa ankkuroimassa tarinaa, mutta tällä kertaa hänestä nähdään aikaisempaa aikuisempi versio. Tuskinpa olen ainoa perheenisä, jonka suosikiksi on noussut nimenomaan tämä keski-ikäinen ja keskivartalolihava vaihtoehto elokuvan useista Hämiksistä. Samaistumiskohteensa kullakin…

Energinen, yksityiskohtia vilisevä ja urbaani Spider-Man: Into the Spider-Verse ahtaa samaan elokuvaan kuusi kasvukertomusta, erilaisia animaatiotyylejä, tietoista toistoa, villin äänimaailman – ja silti homma toimii, hillittömänä ja hallittuna pakettina. Käsikirjoittaja Phil Lord osaa selvästi hommansa, ja samaa ensiluokkaista työtä on tehty kaikilla muillakin osa-alueilla aina ääninäyttelystä hahmodesigniin saakka. Spider-Man: Into the Spider-Verse näyttää ja kuulostaa aivan hillittömän hyvältä. Elokuva toimii erilaisten easter egg –viittauksien, useiden Spider-hahmojen ja itseironisen asenteensa ansiosta eräänlaisena koko Spider-Man-ilmiön postmodernina summaajana. Lähdemateriaalille ja edeltäjille kumarretaan pitkään ja syvään, leikkisästi ja lainaillen. Kas, tuolla on Erik Larsenin piirtämä kansikuva, tuossa piruillaan Spider-Man 3:n emo-Parkerille, tuolla komeilee klassinen Spider-Mobile – ja kylläpä Kingpinin ulkoasuun on selvästi haettu innoitusta Bill Sienkiewiczin kuvituksista!

Kaikesta paistaa läpi, että tekijät ovat ymmärtäneet kuka ja mikä Hämähäkkimies on – ja halunneet tehdä hahmolle kunniaa. Ennen kaikkea Spider-Man: Into the Spider-Verse onkin elämää ja valkokangasta suurempi rakkauskirje yhdelle kaikkien aikojen parhaista supersankareista. Siinä sivussa se on yksi kaikkien aikojen parhaista supersankarielokuvista ja yksi vuoden 2018 parhaista viihde-elokuvista. Mitä pidempään on Spider-Mania fanittanut, sitä paremmin elokuva toimii. Lopputuloksesta voivat kuitenkin nauttia ongelmitta myös ne, jotka tietävät Hämiksen vain ulkoasulta.

Jos jotain saisin muuttaa, olisi Spider-Man: Into the Spider-Versessa hieman vähemmän kaavamainen perusjuoni, eikä muutamia klassisia hahmoja olisi pakotettu mukaan vain seisoskelemaan kuvan reunamilla. Joku olisi voinut keksiä parempaa tekemistä myös osalle sankareista. Nyt Peter Parker, Miles Morales, Spider-Gwen ja Spider-Man Noir saavat monta tilaisuutta loistaa, mutta anime-henkinen Peni Parker ja animaatiopossu Spider-Ham jäävät toistuvasti heidän varjoonsa. Elokuvassa on kuitenkin niin paljon hyvää ja yllättävää alusta loppuun, etteivät sen selkeät, mutta silti aika mitättömät epäkohdat ehdi muodostua liian suuriksi ongelmiksi. Samasta syystä Spider-Man: Into the Spider-Verse on elokuva, jonka haluaisi nähdä uudelleen heti sen nähtyään. Ja pitäähän tätä siksi saada lisää, kiitos. Mielellään tietenkin samalla tekijätiimillä. Mukaan sitten ainakin Hämähäkkimies 2099, Spider-Punk, Spider-Woman ja…

SPIDER-MAN: INTO THE SPIDER-VERSE

“Into the Spider-Verse on villi ja viihdyttävä Spider-Man-elokuva – ja sarjassaan paras.”