Arvostelu: Spike Leen ohjaama Da 5 Bloods on vuoden tärkein elokuva – ja se julkaistaan Netflixissä juuri oikeaan aikaan

11.06.2020 20:00 | Aki Lehti

Netflixissä perjantaina 12. kesäkuuta julkaistava Da 5 Bloods rönsyilee joka suuntaan ja on aivan liian pitkä, mutta Spike Lee onnistuu silti pitämään pakettinsa kasassa.

Todettakoon aluksi, että Spike Leen uudelle Da 5 Bloods -sotaelokuvalle ei voi antaa lopullista tuomiota nopealla aikataululla ja vain yhden katsomiskerran jälkeen. Teoksessa on niin paljon analysoitavaa, että sitä pitäisi saada pohtia rauhassa reippaasti pidempään. Tällä hetkellä se kuitenkin tuntuu mestarilliselta elokuvalta ja yhdeltä ohjaajan parhaista teoksista.

Leffan ajoitus ei voisi olla juuri parempi ottaen huomioon Yhdysvaltojen viime viikkojen tapahtumat. Spike Lee on Spike Lee, joka edelleen läväyttää mielipiteensä julki vailla minkään sortin filtteriä. Da 5 Bloods on päällisen puolin realistinen kertomus afrikanamerikkalaisten nuorten miesten kokemuksista Vietnamin sodassa ja siitä kuinka se ei jätä heitä rauhaan vuosikymmeniä sodan päättymisen jälkeenkään.

Lee kommentoi kuitenkin jälleen Yhdysvaltoja ja mustan miehen (ja naisen) asemaa maassa aina orjuusvuosista nykyhetkeen saakka. Da 5 Bloods on yli kahden ja puolen tunnin mitassaan aivan liian pitkä sekoitus satiiria, toimintaa, draamaa, mustaa komediaa, melodraamaa, seikkailua ja poliittista paatosta. Kestostaan ja lukemattomista ideoistaan huolimatta se silti pysyy hämmästyttävän hyvin kasassa, jopa hyppiessään genrestä ja tunnelmasta toiseen aivan liian nopeasti.

Elokuvan perusjuoni on simppeli, ehkä jopa korni.

Neljä Vietnamin sodan veteraania lähtee lähes 50 vuoden jälkeen takaisin viidakkoon etsimään taistelussa kaatuneen ryhmänsä johtajan Stormin’ Normanin (Chadwick Boseman) maallisia jäännöksiä ja aarretta. Da 5 Bloods on kaikkea muuta kuin mitä Netflixin sliipattu traileri antaa ymmärtää. Pääosassa ei ole Boseman, vaikka suoratoistopalvelu onkin saanut monet niin uskomaan.

Hahmoja on mukana melkoinen määrä, mutta Da 5 Bloods on neljän konkarinäyttelijän show.

Eddie (Norm Lewis) on menestynyt bisnesmies, Melvin (Isiah Whitlock Jr) naistennaurattaja, Otis (Clarke Peters) opioidikoukussa oleva ryhmän johtaja ja Paul (Delroy Lindo) täynnä vihaa ja katkeruutta oleva mies, jonka elämän sota pilasi. Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä mies näkee menehtyneen Stormin’ Normanin edelleen joka yö painajaisissaan. Herkästi hermostuva mies raivoaa kaikille ja kaikelle, koska ei tiedä mihin kohdistaa oikeutetun vihansa. Hän ärisee matkalle mukaan lähtevälle David-pojalleen (Jonathan Majors), eikä ymmärrä miksi muut ryhmän jäsenet eivät voi tajuta hänen syitään äänestää Donald Trumpia.

Kaikki tietävät mitä mieltä Spike Lee on presidentti Trumpista, mutta ohjaaja tuo inhonsa häntä kohtaan esille taitavasti Paulin surullisen, päähenkilöksi nousevan hahmon kautta. Kaikki on osa samaa jatkumoa – maa joka hylkäsi sotaveteraanin, syyt miksi musta mies on päätynyt äänestämään rasistia presidentiksi, patoutuneen vihan suuntaaminen aivan vääriin asioihin ja miksi hän alkaa menettää pikku hiljaa järkensä.

Paulia esittävä Lindo on aiemmin esiintynyt Leen elokuvissa Clockers, Crooklyn ja Malcolm X. Da 5 Bloodissa hän tekee uskomattoman hienon roolin sankarina, jolta puuttuu periaatteessa kaikki sankarin perinteiset ominaisuudet. Ohjaajan tyyli näyttää hahmojensa ahdistavimpia hetkiä lähikuvissa toimii tällä kertaa hienosti varsinkin Paulin kohdalla. Erityisesti kohtaus, jossa Paul harhailee yksin viidakossa pitäen sekavaa monologia ja tullen yhä lähemmäs ja lähemmäs kameraa on täysin pysäyttävää katsottavaa.

Jos Oscar-gaala ylipäätään järjestetään ensi vuoden puolella, niin Lindon ehdokkuuden parhaaksi miespääosanesittäjäksi pitäisi olla itsestäänselvyys.

Saapuessaan Vietnamiin vuosikymmenien jälkeen päähahmot astuvat ikään kuin toiseen todellisuuteen. Vaikka suurin osa ajasta ollaankin nykyhetkessä, niin Vietnam on ennemminkin se sama kuvitteellinen paikka, jonka olemme oppineet tuntemaan vuosikymmenten saatossa lukemattomista elokuvista ja sarjoista. Vanhat herrat bailaavat yökerhossa, jossa soittavan DJ:n takana on suuri Ilmestyskirja. Nyt -elokuvan logo ja etualalla Budweiser-mainos. Kun miehet pääsevät matkaan kohti syvää viidakkoa, niin Lee näyttää ensimmäisenä komeita ilmakuvia jokea pitkin lipuvasta veneestä, joka on tietysti myös viittaus Francis Ford Coppolan -sotaklassikkoon.

Vaikka ideana onkin esittää millainen Vietnamin sota oikeasti oli afrikanamerikkalaisille sotilaille, niin muisti tekee hahmoille tepposensa. Kaikki ohjaajan näyttämät takaumat ovat kuin kuumehouretta, kiehtova sekoitus dokumenttimaista tyyliä ja melko perinteistä toimintaelokuvaa. Muutama menneisyyden sotakohtaus on ohjattu teknisesti kehnosti, mutta tulkitsin tämän ainakin osittain tahalliseksi. Hahmot nimittäin haukkuvat Rambot ja erityisesti kaikki sitä kehnommat sota-actionit alimpaan helvettiin, ja Spike Lee käyttää näiden toimintaelokuvien tyyliä ikään kuin yhtenä tehokeinona.

Räiskintää ei Da 5 Bloodsissa lopulta ole mukana ylettömästi, ja takaumien kuvasuhdekikkailu on ehdottomasti toimiva ratkaisu. Ne kaikki näyttävät 16mm-filmikameralla kuvatuilta, jolloin myös kuvasuhde muuttuu laajakuvasta suunnilleen 4:3 -kuvasuhteeseen. Idea toimii hämmentävän hyvin, kuten myös se, ettei yli kuusikymppisiä ukkoja ole nuorennettu lainkaan takaumia varten. Lee on kertonut syyksi sen, ettei Netflix antanut hänellä vastaavaa jättibudjettia kuin Martin Scorseselle, eikä siksi voinut nuorentaa näyttelijöitään digitekniikan avulla. Se on vain hyvä asia, sillä niin hyvä leffa kuin Scorsesen The Irishman olikin, niin sen nuorennetut papparaiset rikkoivat illuusion useampaan kertaan. Se että Da 5 Bloodsin hahmot ovat saman ikäisiä sekä 1970-luvulla että nykyhetkessä tuntuu täysin luontevalta, ikään kuin sodan arvet näkyisivät heidän kasvoillaan jo tapahtumahetkellä.

Jasper Pääkkösen rooli Da 5 Bloodsissa on paljon pienempi kuin BlacKkKlansmanissa. Hän esiintyy vain muutamassa kohtauksessa ja saa ruutuaikaa alle kymmenen minuuttia. BlacKkKlansmanissa oikein mainiosti pelottavaa amerikkalaista rasistijunttia esittänyt mies näyttelee tällä kertaa suomalaismiestä nimeltään Seppo, jonka puheenparressa saa tietysti kuulua suomiaksentti. Rooli on pieni, mutta ainakin Pääkkönen pääsee täräyttämään yhden vuorosanoistaan selvällä suomen kielellä.

Kaikkien kamaluuksien keskelläkin Da 5 Bloods tarjoaa toivonpilkahduksen ja uskoa parempaan huomiseen tuomitessaan menneet. Elokuva vaatii ja huutaa muutosta, jonka syyt tulevat taatusti jokaiselle suomalaiskatsojallekin selväksi. Tyyliltään Da 5 Bloods on niin Spike Leetä kuin olla ja voi, mutta silti se on jälleen jotain aivan uutta. Tutuista maneereistaan huolimatta Leen filmografiasta ei löydy kahta samanlaista elokuvaa.

DA 5 BLOODS

”Spike Leen Da 5 Bloods tuntuu mestariteokselta ainakin kertakatselun jälkeen.”