Arvostelu: Star Wars: The Rise of Skywalker on uuden elokuvatrilogian SPOILERI, joka SPOILERI ja SPOILERI

18.12.2019 10:01 | Aki Lehti

J.J. Abramsin ohjaama ja käsikirjoittama Star Wars: The Rise of Skywalker on juuri sitä mitä häneltä on lupa odottaa.


Ensi-ilta: 18.12.2019.
Alkuperäisnimi: Star Wars: The Rise of Skywalker
Ohjaus: J.J. Abrams
Käsikirjoitus: J.J. Abrams & Chris Terrio
Pääosissa: Carrie Fisher, Mark Hamill, Adam Driver, Daisy Ridley, John Boyega, Oscar Isaac
Pituus: 142 minuuttia
Ikäraja: K12


Kuten otsikosta ja tuossa ylempänä vilkkuvasta tekstistä tulee taatusti selväksi, niin tämä kirjoitus spoilaa uuden Star Wars -trilogian päättävän Star Wars: The Rise of Skywalker -elokuvan juonenkäänteitä ja tapahtumia, joten lopeta lukeminen saman tien, jos leffa on vielä näkemättä.


 

 

Kysyimme jokin aika sitten Facebookissa Muropaketin lukijoilta millaisen arvion he haluaisivat leffasta lukea ja ylivoimaisesti suurin osa tahtoi tällaisen tekstin. Syyksi useimmat ilmoittivat sen, etteivät kuitenkaan lukisi arviota ennen kuin elokuva on väijytty.

Mikki Hiiri ja Lucasfilm antoivat meille toimittajille tällä kertaa vähän enemmän aikaa arvion rustaamiseen, sillä usea Star Wars -pressinäytös on ollut vasta ensi-iltapäivänä. The Rise of Skywalker esitettiin medialle jopa vuorokautta ennen enskaria, eli eipä elokuvaa tälläkään kertaa ehtinyt oikein kunnolla analysoida. Parin päivän päästä mielipide saattaa olla reippaastikin erilainen, joten varsinaiseksi arvosteluksi en tätä kutsuisi. Nämä ovat vain ensitunnelmia heti leffan päättymisen jälkeen.

Turvamiehet olivat tuttuun tyyliin paikalla pimeäkiikareineen valvomassa pressinäytöstä, josta on pakko mainita yksi huvittava yksityiskohta – aiemmin saliin ei ole ollut mitään asiaa kännykän kanssa, mutta nyt sen sai ottaa mukaansa, kunhan vekotin oli ensin sammutettu ja suljettu foliopussiin. Disney ei ollut lätkäissyt sen kylkeen leffan logoa, sillä muuten eBayssa olisi taatusti myynnissä jo ties kuinka monta Star Wars -foliopussia. No, se joka moista harrastaa säästänee kaupassa käydessään pussukan avulla reippaasti rahaa.

Pari vuotta sitten ensi-iltansa saaneen Rian Johnsonin The Last Jedin jälkeen Star Wars -huuma vaikuttaa vähän rauhoittuneen. Yksi syy on taatusti melko turhanpäiväinen Solo-elokuva, mutta myös fanien pettymys uuden trilogian kakkososaan. The Last Jedi on kaukana mestariteoksesta, mutta alkuperäistrilogian jälkeisistä Star Wars -elokuvista se on ongelmistaan huolimatta edelleen paras.

Johnson otti monta riskiä, saaden leffan tuntumaan pakollisista elementeistä huolimatta raikkaalta. Monet faneista kuitenkin vihasivat leffaa, joten päätösosasta vastaa jälleen The Force Awakens -elokuvankin ohjannut J. J. Abrams. Hänen osallistuessaan myös käsikirjoituksen rustaamiseen voi olla melko varma, ettei mukana ole juurikaan omaperäisiä ideaoita tai jotain jota ei olisi tehty jo paremmin alkuperäisissä elokuvissa.

Fan servicea ei ole nyt onneksi tarjolla aivan niin paljon kuin The Force Awakensissa, mutta The Rise of Skywalker on silti trilogian elokuvista ehdottomasti kehnoin, johon suurin syy on monilta osin ennalta-arvattava ja jopa täysin typerä käsikirjoitus. Leffa tuntuu melkein koko kestonsa ajan siltä kuin katsoisi megabudjetilla tehtyä fanifiktiota, joka on raavittu kasaan aivan liian kiireellä. Vanha fani sai aiemmista elokuvista sentään jonkin verran kylmiä väreitä, mutta uutuus tuntuu Star Warsilta vain muutamaan otteeseen. Vaikka mukana on monia todella upean näköisiä avaruustaisteluita ja valomiekkoja heilutellaan reippaasti, niin vau-efekti uupuu oikeastaan kokonaan.

Kaikille taisi olla selvää jo promokampanjan perusteella, että Keisari Palpatine on kaivettu naftaliinista leffan pääpahikseksi. Äijänkäppyrä on tarinan mukaan niin syvällä Voiman pimeällä puolella, ettei sellainen pikkujuttu kuin kuolema ole estänyt häntä toimimasta kaikkien vuosikymmenten ajan taustalla kenenkään tietämättä, ohjaillen Kylo Renia ja kaikkia muitakin pahiksia haluamaansa suuntaan.

Jos joku kertoo, että koko uuden trilogian runko on ollut olemassa alusta asti ja tekijät ovat tietäneet miten kertomus päättyy, niin väitän moisen olevan aivan täyttä soopaa. Carrie Fisherin kuoleman takia juonta jouduttiin muokkaamaan ilmeisen radikaalistikin, mutta se ei ole suurin syy kässärin kehnouteen.

Leffa tuntuu siltä kuin siihen olisi rustattu uusia juttuja vielä jokaisen kuvauspäivän aamuna. Sillä on aivan kamala kiire viedä juonikuviot loppuun asti, vaikka rautalangasta vääntäen ja selittäen kaiken mahdollisen auki. Tämä tehdään valitettavasti hahmokehityksen kustannuksella hyppimällä toimintakohtauksesta toiseen. Kehutaan nyt leffaa silti siitä, että paketti pysyy kuitenkin kasassa, vaikka osa juonenkäänteistä on täysin pöhköjä.

Uuden trilogian kiinnostavinta antia on ollut Reyn ja Kylo Renin välinen suhde, jota olisi voinut viedä tässä elokuvassa vielä paljon pidemmälle. Harmittavasti Kylo Renin moniulotteinen hahmo tuhlataan täysin. Nyt homma kuitataan periaatteessa vain sillä, että otettuaan jälleen kerran yhteen Rey pelastaa Voiman avulla Kylo Renin hengen, joka tästä syystä vain yhtäkkiä hiffaakin olleensa koko ajan väärässä ylistäessään Voiman pimeää puolta. Isänsä Han Solon tappanut Kylo alkaa katua tekoaan, joka antaa tietysti tekosyyn Harrison Fordin cameoroolille. Mielikuvituksen tuotetta oleva Solo-pappa höpöttää murhaajapojalleen muutaman lauseen, jonka johdosta Kylo Ren muuttuukin takaisin Ben Soloksi ja hyvikseksi.

Sellainen, tosi rankka sisäinen taisto se.

Kylo Ren oli kuitenkin aiemmissa osissa hahmoista Reyn ohella se, jossa oli syvyyttä. Toisaalta kohtaus on rustattu moiseksi vain sen takia, että se mahdollistaa Leian kuolevan mahdollisimman jalosta syystä, auttaessaan Kyloa tekemään oikean valinnan. Leia jeesaa poikaansa Kyloa näkemään kuolleen isänsä Voiman avulla valovuosien päästä. Sen kummempaa syytä kuolemalle ei kerrota, mutta tämä voidaan antaa anteeksi, koska Fisherista ei löytynyt kovinkaan paljon ennennäkemätöntä materiaalia käytettäväksi elokuvassa.

Joku kehuu Abramsia taatusti siitä, että hän korjaa sen mitä Johnson rikkoi. Abramsilla olisi ollut mahkut tehdä edellisen osan ansiosta jopa paras Star Wars -leffa koskaan, mutta nyt teos hyppii paikasta ja kohtauksesta toiseen pikavauhtia, mutta silti se tuntuu junnaavan paikoillaan tarjotessaan faneille kaiken sen mitä he ovat tottuneet Star Wars -elokuvassa näkemään.

Muille kuin Reylle ei ole keksitty oikein mitään järkevää tekemistä, ja varsinkin Kylo Ren olisi ansainnut paljon enemmän ruutuaikaa. Poe Dameronia esittävä Oscar Isaac kertoi jo aiemmin, ettei aio enää palata rooliinsa esimerkiksi hahmon omassa Disney Plus -suoratoistopalvelun sarjassa. Isaac on parhaimmillaan oikein pätevä näyttelijä, mutta nyt hän vaikuttaa muutamaa kohtausta lukuunottamatta lähinnä tylsistyneeltä. John Boyegan näyttelemä Finn on edelleen harvinaisen tylsä hahmo, joka keskittyy tällä kertaa lähinnä hurraamaan ampuessaan stormtroopereita kuoliaaksi.

Uusia kasvoja on tungettu mukaan aivan turhaan, sillä juoni etenisi ilmankin. Tuskin ketään oikeasti kiinnostaa Poe Dameronin entinen heila tai BB-8:n uusi droidikaveri, jonka pääasiallinen funktio on pyöriä ympyrää ja yrittää sanoa jotain hauskaa. No okei, perinteiseen Star Wars -tyyliin uudesta droidista on ainakin kerran juonen kannalta jotain hyötyäkin.

Näyttelijöistä Daisy Ridley on ainoa joka oikeasti loistaa ja antaa roolille kaikkensa. Reyn tarina on oikeasti kiinnostava ja hahmossa on syvyyttä, mutta valitettavasti koko leffan typerin yllätys liittyy myös häneen. Reyn alkuperä selviää vihdoinkin, ja koska Star Wars -elokuvissa tärkeän henkilöhahmon täytyy ilmeisesti aina olla sukua jollekin toiselle tutulle hahmolle, niin näin on myös Reyn kohdalla.

Jo Palpatinen tuominen takaisin oli pöljä idea, mutta en todellakaan ollut näytöksessä ainoa joka huokaisi syvään Reyn paljastuessa Palpatinen lapsenlapseksi.

The Rise of Skywalker ei missään tapauksessa ole kammottavan huono elokuva, mutta ei sitä myöskään kovin hyväksi kehtaa kehua. Se ansaitsee valitettavasti tuomioista karuimman, eli leffa on ”ihan kiva”.

Kävellessäni salista ulos minun oli pakko poikkeuksellisesti rustata muutama muistiinpano ylös, jotta muistaisin leffasta jotain vielä kotiin päästyäni. Turhan yhdentekevä elokuva ei hetkauttanut ainakaan tätä 36 vuotta sitten ensimmäisen Star Wars -elokuvansa nähnyttä vanhaa fania suuntaan tai toiseen.

STAR WARS: THE RISE OF SKYWALKER

”The Rise of Skywalker on Star Wars -elokuva, joka ei pakollisista Star Wars -elementeistä huolimatta tunnu Star Warsilta juuri lainkaan.”

Keskustelu

"Joku kehuu Abramsia taatusti siitä, että hän korjaa sen mitä Johnson rikkoi. Abramsilla olisi ollut mahkut tehdä edellisen osan ansiosta jopa paras Star Wars -leffa koskaan, mutta nyt teos hyppii paikasta ja kohtauksesta toiseen pikavauhtia, mutta silti se tuntuu junnaavan paikoillaan tarjotessaan faneille kaiken sen mitä he ovat tottuneet Star Wars -elokuvassa näkemään."

Eihän The Last Jediä voi retroaktiivisesti korjata, kuin retconnaamalla sen täysin. Kun tehdään trilogiaa, niin seuraava osa seisoo automaattisesti edellisen harteilla ja The Last Jedissä ei oikein ole mitään missä seista.

Luin arvostelun, vaikka en ole leffaa tietenkään nähnyt. Eipä ole teatteriin edelleenkään mikään kiire tätä katsomaan. Aikalailla näyttää toteuttavan ne pahimmat pelot mitä minulla leffan suhteen jo oli: Abrams ei ilmeisesti halunnut tehdä sitä lainkaan etenkään sen jälkeen, kun Rian Johnson veti trilogian pois kurssista (tai pikemminkin pysäytti sen niille sijoilleen). Langat yhteen niin löysin rantein kuin vain mahdollista ja siinä sivussa heitetään vähän fan-serviceä niille faneille, jotka kokivat tulleensa loukatuiksi The Last Jedin myötä. Se, että nyt tehdään oikein ultrakonservatiivista Star Warsia täyttäen kaikki mahdolliset kliseet tuskin pelastaa kokonaisuutta enää kenenkään mielestä. Toisaalta Rogue One menestyi sekin ilmeisesti hyvin, joten never underestimate the power of the fan-service.

Toivottavasti Disney on nyt ottanut tosissaan opiksi tästä yrityksestä ja jatkossa näitä trilogioita ei lähdetä tekemään ilman kunnollista suunnitelmaa. Jo alkuperäinen trilogia osoitti, että ohjaajan pallille voi istua vaikka joka elokuvassa eri heppu, jos vaan käsikirjoituksesta pitää huolen yksi ja sama henkilö, joka varmistaa, että kaikki osat taistelee kohti yhteistä päämäärää.

Hiukan tyhjä olo jäi, mutta kokonaisuudessaan olin kuitenkin tyytyväinen vaikka loppu olisi voinut olla toinenkin, johon vaikka seuraava trilogia olisi voinut ottaa kopin. Keisarin mukaan tulo oli mielestäni hyvä, koska kutososan lopun keisarin kukistuminen jätti itseni aikoinaan epätietoisuuden valtaan, että eihän paha voi kuolla heittämällä se kuiluun.

En ymmärrä miksi The last jediä dissataan. Siinä oli kerrankin jotain uutta ja virkistävää. Se oli jopa oikeasti hyvä elokuva sisältäen pari todella eeppistä star wars kohtausta. Uusin oli kyllä semmoista niin keskinkertaista kuraa, että ekaa kertaa oikeasti harmitti poistua salista star wars elokuvan nähneenä. Pettymys lienee se päällimmäisin tunne mikä elokuvasta jäi.

Mä oon kyl eri mieltä. Joo vähän liikaa tapahtu liian nopeasti, mutta kaikki melkein oli pakko tapahtua. Mietin jo kahden ekan jälkeen et vikasta on pakko tulla nopeatempoinen tai sit jää homma vajaaksi. Tää pitää nähdä pari kertaa ja sulatella sit rauhassa. Mut ekan kerran jälkeen tykkäsin kyllä. Toivoisin että jatkossa tulis laajemmin star wars maailmasta. Eikä liikaa keskityttäs muutamaan hahmoon.

Arvostelu on tottakai aina arvostelijan itsensä näkemys, mutta aika hämmentävää tekstiä.

Elokuva on tosiaan hyvin keskiverto, allekirjoitan sen että paljon sidottiin yhteen aika löysin rantein, mutta toisaalta trilogian aiemmat osat ei muuhun mahdollisuutta antaneet. Ensimmäisen osan olessa pääosin puhdasta fanserviceä, täysin merkityksettömän ja tarinaa mihinkään päin kuljettamattoman toisen osan voisi kokonaan pyyhkiä pois trilogiasta ja mitään ei muuttuisi. Siihen on hyvin vaikea rakentaa päälle muuta kuin mitä nyt saatiin.

Reyn moniulotteisuus tämänkin elokuvan alkupuolella keskittyi vain Reyn onnistumiseen kaikessa mihin tämä ryhtyi, vasta lopussa kyseisestä hahmosta alkoi saamaan jopa muutakin irti kuin tuskaisia huokauksia siitä kuinka tylsä ja huonosti kirjoitettu hahmo oli koko trilogian ajan. Jopa siihen asti että lopussa jäi vähän haikea fiilis siitä kuinka tämä hahmo, jolla oikeasti ehkä olisi jopa potenttiaalia ollut näiden "suurten" paljastusten jälkeen, tuhlattii täysin vain osoittamaan kuinka erinomainen tämä on jokaisessa käänteessä. Sama ongelma toki vaivasi muitakin hahmoja, kuten tosiaan Finiä joka monta kertaa tämän elokuvan aikana oli saamassa hetken paikan parasavaloihin, vain menettääkseen ne siihen että Rey onnistui/huomasi/teki taas jotain joka sai tuhahtamaan hahmon yksiulotteisuuteen. No ainakin tämä osa muutti pettymyksen Daisy Ridleyn hahmoon enemmän sääliksi.

Tyytyväinen silti olen että jotkin hyvin turhat hahmot oli sysätty vain yksinkertaisesti sivuun, esimerkiksi tämä Rose tai aiempien osien Kapteeni Phasma vaan yritettiin keskittyä enemmän oleelliseen. Joitain uusia hahmoja esiteltiin mutta niistä ei tehty niin isoa numeroa että tarina olisi niistä kovasti kärsinyt.

Mutta ainakin tarina eteni tällä kertaa ja sai ihan ok, vaikkakin kovin ennalta arvattavan lopun. Fanserviceä oli, mutta ei niin paljoa että siihen olisi tuskastunut kuten trilogian ensimmäisessä osassa. Ideat oli vaisuja ja tuttuja alkuperäisestä trilogiasta mutta ainakin niillä oli joku tarkoitus ja merkitys, toisin kuin trilogian toisessa osassa.

Näiden perusteella pidän elokuvaa trilogian parhaimpana osana ja katsomisen arvoisena, mutta tämä toki ei ole paljoa koska edelliset kaksi löytyvät niin syvältä suosta että niitä ei edes halua sieltä kaivaa.

Nyt on tämäkin nähty, ja oma arvioni venyisi kolmeen tähteen. Elokuvassa on paljon hyvää. Teknisesti se on todella komea ja tarina pääosin jännittävä. Jopa sankariryhmä tuntui symppikseltä, mikä on aiempiin osiin verrattuna melkoinen saavutus. Rey on tosin hahmona pelkkä kiiltokuva – mutta eipä siloposki-Lukekaan järin moniulotteinen hahmo ollut. Tärkeämpää on se mitä heidän ympärillään tapahtuu. Joka tapauksessa on mielestäni harmi kun uusien sankarten taru päättyy tähän. Pahispuolella Kylo Ren nousee ikimuistettavaksi hahmoksi alkuperäisten konnien rinnalle – pidän koko uutta trilogiaa nimenomaan Kylo Renin tarinana, ja hyvikset ovat monelta osin pelkkiä juoniteknisiä peilikuvia hänen hahmonkehitykselleen.

Tähtiä arvosanasta tiputtavat ensinnäkin logiikka-aukot. Olen mestari selittämään mielessäni jos jonkinlaisia juonen tyhmyyksiä, mutta tältä osin The Rise of Skywalker päihittää minut mennen tullen. Disneyltä ei todellakaan odottaisi näin keskeneräiseltä tuntuvaa elokuvaa. Loogiset kömmähdykset ovat niin huutavia että niitä melkein epäilee tahallisiksi. Edes elokuvan loppuratkaisu ei ole ratkaisu ensinkään, kun vähän muistelee kahden edellisen osan juonikaarta. The Rise of Skywalker tuntuu ikään kuin saagasta erilliseltä täyteosalta, joka kuitenkin on sijoitettu trilogian loppuun. Toisena emäkömmähdyksenä yksi keskeinen hahmo pilataan tarpeettomalla paljastuksella, toinen totaalisen anteeksiantamattomalla potentiaalin tuhlaamisella.

Kuitenkin poistuin salista ihan hyvillä mielin, eli jotain on tehty oikein. Kyllä Star Wars on aina Star Wars. Muutamalla rohkeammalla ratkaisulla ja logiikka-aukon paikkaamisella elokuva olisi jopa erinomainen, mutta "ohjaajan versiota" lienee turha odottaa. Ehkäpä The Mandalorian tarjoaa sitä kaivattua omaperäisyyttä – Tällä hetkellä päällimmäinen tunne on kuitenkin se, etten ilman huippuarvosteluja Disneyn suoratoistopalvelua tilaa.

Muropaketin uusimmat