Arvostelu Succession oli upea sarja kamalista paskiaisista, ja sai katsojan huutamaan televisiolleen useamman kerran
Jesse Armstrongin luoma, yhteiskuntasatiirina toimiva Succession kertoo mediaimperiumin valtasuhteista yritystä rautaisella otteella johtavan patriarkan ikääntyessä. Keskeisiä rooleja sarjassa esittävät Brian Cox, Jeremy Strong, Kieran Culkin ja Sarah Snook.
Teksti ei sisällä suoria juonipaljastuksia sarjan loppuratkaisusta.
HBO Maxin hittisarja Succession on nyt päättynyt neljän tuotantokauden jälkeen. Lukuisilla Emmyillä palkittu, erinomaisesti käsikirjoitettu ja näytelty sarja jää kuitenkin elämään niin katsojiensa mielessä kuin kuulomuistissakin Nicholas Britellin säveltämän, upean teemamusiikkinsa myötä.
Tiukkaa yhteiskunnallista satiiria aiemmissakin töissään viljelevän Jesse Armstrongin (In the Loop, The Thick of It) luomassa Successionissa Brian Coxin esittämä mediamoguli Logan Roy lähestyy elämänsä ehtoota ja valtasuhteet hänen ympärillään alkavat kiehua.
Loganilla on neljä lasta, Jeremy Strongin esittämä Kendall, Kieran Culkinin Roman, Sarah Snookin Shiv ja taustalle jätettynä Alan Ruckin esittämä vanhin poika Connor, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa ole varteenotettava vaihtoehto isänsä seuraajaksi. Kendall, Roman ja Shiv ovat tahoillaan rikkinäisiä, koko elämänsä isänsä voimakkaassa varjossa eläneitä ihmisraunioita, joista jokainen kuvittelee itsensä isänsä työn jatkajaksi.
Myös suvun ulkopuolelta tulee kärkkyjiä. Logan Royn lapsista ei kukaan tunnu kovin uskottavalta suuryrityksen johtajalta, minkä vuoksi tulevaa valtatyhjiötä täyttämään pyrkivät muun muassa Matthew Macfadyenin esittämä vävypoika Tom Wambsgans, Nicholas Braunin esittämä sukulaispoika Greg, joukko yrityksen hallituksen jäseniä ja lopulta myös Alexander Skarsgårdin esittämä ruotsalaispomo Lukas Mattson.
Succession nimenä tarkoittaa vallanperimystä, perimysjärjestystä, minkä myötä sarjassa nähdään jakso toisensa jälkeen selkäänpuukottamista. Se myös tarkoittaa sitä, että pääosassa nähtävän Loganin on jossakin vaiheessa kuoltava, jotta tilanne saadaan ratkaistua. Näyttelijän kannalta valitettava asia, sillä Cox on paskat kenestäkään välittävän ”Fuck off” -Loganin roolissa täydellinen.
Succession on siinäkin mielessä mielenkiintoinen sarja, että käytännössä kaikki sarjan hahmot ovat ihmisinä joko hirviöitä tai muuten vain kamalia. Kenestäkään ei varsinaisesti voi pitää. Royt ovat etuoikeutettuja paskiaisia, jotka vähät välittävät lähimmäisistään ja jotka lennähtävät omalla lentokoneellaan mantereelta toiselle tämän tästä.
Samalla Logan Royn lapset ovat olosuhteiden uhreja itsekin, jotka eivät ole voineet kasvaa kokonaisiksi ihmisiksi isänsä varjossa ja äitinsä hylättyä heidät. Jokainen heistä kuvittelee pystyvänsä samaan kuin isänsä, mutta samalla sisimmässään epäilee omia kykyjään, mikä ei ole lainkaan ihme tunnekylmän miljardööri-isän katon alla kasvettuaan. Yrittävätpä he melkein mitä tahansa, he eivät ole isälleen tarpeeksi hyviä.
Niinpä heistä on kasvanut epäileviä selkäänpuukottajia, joiden on mahdotonta luottaa toiseen ihmiseen – tai edes sisaruksiinsa. Tukea ja buustausta repaleiseen itsetuntoonsa he ovat hakeneet huumeista ja kaikesta mahdollisesta mitä rahalla saa.
Mutta rahalla ei saa aitoa rakkautta tai vilpitöntä välittämistä.
Draamasarjan ihmissuhteissa kulkee mukana mainio sysimustan huumorin elementti. Perheen sisäisiä ja ulkoisia valtasuhteita setviessään Succession ottaa myös satiirin keinoin kantaa yhteiskunnallisesti, ja tarjoaa Royn omistaman mediadynastian kautta mahdollisuuden kurkistaa superrikkaiden elämään, mistä muokataan maailmaa.
Logan Roy on nimittäin takapiru keskeisissä koko Yhdysvaltoja koskevissa päätöksissä presidentinvaaleista lähtien. Kun Royn omistamat valtamediat julistavat jotain todeksi, se usein myös muuttuu todeksi. Hänellä on myös suora yhteys presidenttiin ja näin koko valtion valta hyppysissään.
Succession on sarja, joka yllättää joka käänteessä. Heti kun yksi liittouma on muodostunut, seuraavassa jaksossa kaikki räjähtää käsiin. Ja juuri kun katsoja kuvittelee tietävänsä, mitä seuraavaksi tapahtuu, tarina vetää maton jalkojen alta ja jättää katsojan huutamaan televisiolle, että älkää nyt jumalauta taas tehkö noin vaan tehkää kerrankin oikein.
Eivätkä ne koskaan tee.
Tämän vuoksi Succession onkin niin riemastuttavalla tavalla turhauttava ja samalla suorastaan pelottava. Se ei anna katsojalle helppoja ratkaisuja, eikä päästä myöskään hahmojaan liian helpolla. Siitä puuttuu kokonaan pehmoinen lässytys ja hyvän mielen käänteet, ja tilalla nähdään vain rikkauksiensa keskellä tuskailevia, rakkauteen kykenemättömiä ihmishirviöitä, joille ei koskaan riitä mikään ja jotka silti totaalisina sekopäinä vetelevät vallan naruista.
Lopuksi vielä lyhyt kommentti sarjan loppuratkaisusta. Mikäli haluat välttyä minkäänlaisilta spoilereilta, lopeta lukeminen nyt.
Successionin viimeinen, lähes elokuvan mittainen päätösjakso jakaa varmasti mielipiteitä. Osan mielestä kaiken edeltävän jännityksen jälkeen päätös kääntyä kyseiseen suuntaan on totaalinen antikliimaksi, toisten mielestä se on juuri tällaisena täydellinen päätös kammottavaksi paisuneelle tilanteelle. Itse kuulun jälkimmäiseen, sillä kaikessa karuudessaan Succession on ollut tuskallinen, mutta ihanan yllätyksellinen vaellus tässä kaavamaisten tarinoiden maailmassa.
Royn perheessä ei mikään ei ole helppoa sukellusta pumpuliin, haleja, hymyä ja selkään taputtelua, vaan raakaa ja itsekeskeistä valtapeliä. Silti viimeisessä jaksossa nähdään harvinainen, lähes herttaisuutta lähentelevän lämmin kohtaus sisarusten välillä. Kohtaus on suorastaan toiveikas, mutta sarjan tyylille uskollisesti tämäkään lämpö ei ole pysyvää.
Loppuratkaisun voi nähdä myös tietynlaisena helpotuksena, vapautuksena menneisyyden painolastista ja mahdollisuutena vihdoin uuteen, aivan omannäköiseensä tulevaisuuteen – ainakin Kendallin osalta. Yrityksen uusi johtaja oli käsikirjoittajilta ehkäpä yllättävä veto, toisaalta se on linjassa kaiken aiemmin tapahtuneen kanssa ja sitä oli tietyllä tapaa pedattu jo pitkään. Tämän myötä taustalla virallisena johtajana säilyy Loganin tyylinen säälimätön paskiainen ja nimellisenä johtohahmona toimii ihminen, joka haluaa miellyttää, koska ei itse halua kantaa vastuuta.
Joka tapauksessa Successionin maailma säilyy sekopäiden paskiaisten käsissä.
Successionin kaikki neljä kautta ovat nyt katsottavissa HBO Maxissa.
