Arvostelu Suomessa kuvattu Dual naurattaa, mutta Marvel-tähden tieteiskomedia myös vaatii katsojalta paljon

21.06.2022 14:13 Aki Lehti

Aaron Paulin ja Karen Gillanin tähdittämä absurdi Dual-scifi-komedia on herkkua kuivan ja mustan huumorin ystäville.


DualEnsi-ilta: 20.6.2022. (VOD)
Alkuperäisnimi: Dual
Ohjaus: Riley Stearns
Pääosissa: Karen Gillan, Beulah Koale, Theo James & Aaron Paul
Käsikirjoitus: Riley Stearns
Pituus: 95 minuuttia
Ikäraja: K16


Dual-tieteissatiiri pyytää ja vaati katsojaltaan paljon, ehkä vähän liikaakin. Perinteisempänä scifileffana markkinoitu Dual kuvattiin koronasyksynä 2020 Tampereella. Valinta johtui Suomen hyvästä tartuntatilanteesta ja siitä, ettei kuvausryhmä löytänyt sopivia paikkoja Uudesta-Seelannista tai Kanadasta.

Maailmanensi-iltansa tammikuussa Sundancen elokuvajuhlilla saanut Dual pyörähti vain muutamassa Suomen teatterissa, eikä päässyt laajempaan levitykseen Suomi-kytkystään huolimatta. Nyt elokuva löytyy onneksi meilläkin vuokravideopalveluista.

Mainiosta The Art of Self-Defence -elokuvasta tutun Riley Sternsin ohjaama Dual tekee tieteiselokuvalle saman kuin hänen edeltävä elokuvansa taistelulajileffoille. Uutuuden premissi ei ole erityisen omaperäinen, mutta tyyliltään scifi-elokuva on valloittavan hauska, ainakin oikeassa mielentilassa katsottuna. Vielä The Art of Self-Defence -leffaakin vakavammalla naamalla tehty satiiri naurattaa ääneen useaan otteeseen. Sen oivaltava huumori on velkaa esimerkiksi Yorgos Lanthimoksen, Jim Jarmuschin tai Aki Kaurismäen elokuville.

Dual

Elokuvansa myös käsikirjoittanut Sterns ei missään nimessä naura scifin kustannuksella, sillä teos toimii melkein myös puhtaana genreleffana. Tieteisjuonikuvio ei silti ole nouse elokuvan tärkeimmäksi osaksi, vaan lähinnä potkaisee tarinan käyntiin.

Ilmeisesti jokusen vuoden tulevaisuuteen sijoittuvasta dystopiasta Tampere on häivytetty lähes kokonaan, vaikka paikkakuntalaiset taatusti bongaavatkin tuttuja maisemia. Sinisessä valossa kylpevän kaupungin ohella Dual näyttää omakotitaloalueita ja rauhoittavaa metsämaisemaa, maailmaa jossa eettisesti erittäin arveluttava tiede on arkipäivää.

Karen ”Nebula” Gillanin näyttelemä Sarah saa kuulla sairastavansa harvinaista tappavaa tautia, johon ei ole parannuskeinoa. Leffan maailmassa kuolemansairaille on tarjolla mahdollisuus kloonata itsensä läheisiään varten. Sarah päättää turvautua operaatioon ja alkaa opettaa kaksoisolentoaan, jotta tämä voi astua hänen saappaisiinsa. Klooni kyllä omaksuu informaation, mutta osoittautuu täydellisen kopion sijaan kaikin puolin paremmaksi versioksi naisesta. Ainakin Sarahin läheisten mielestä. Poikaystävä Peter (Beulah Koale) ja äiti (Maija Paunio) toivottavat kloonin tervetulleeksi.

Dual

Selittämättömästä syystä Sarahin sairaus menee remissioon, joka vie elokuvan vielä oudompaan suuntaan. Lakien mukaan kaksi identtistä ihmistä ei voi olla elosssa samanaikaisesti, joten heidän on otettava osaa kaksintaisteluun. Vain voittaja jää henkiin ja saa luvan jatkaa elämäänsä.

Stearnsin elokuva ei yllättäen niinkään pohdi mitä tilanne tekee Sarahin psyykkeelle, vaan keskittyy suurimman osan kestostaan nimensä mukaisesti kaksintaisteluun ja erityisesti siihen valmistautumiseen.

Elokuvan sekoitus korkean konseptin scifiä ja tahallisen yltiövakavaa satiiria tarjoillaan äärimmäisen kuivan ja osittain erittäin mustan huumorin avulla.

Sarah hommaa itselleen valmentajan nimeltään Trent (Aaron Paul), joka alkaa treenata häntä pakollista taistoa varten. Näyttelijät lausuvat repliikkinsä melkein kaurismäkeläisen eleettömästi, joka korostaa teoksen absurdia tunnelmaa. Tyylikeino ehkä vieraannuttaa osan katsojista.

Dual

Sekä Karen Gillan että erityisesti Aaron Paul loistavat rooleissaan, kasvot jatkuvasti vakaavaakin vakavimpina. Paul esittää usein yhtä ja samaa hahmoa, mutta Stearnsin ohjauksessa hänet pakotetaan eroon perusmaneereistaan ja itseään toistavasta kehonkielestään. Molempien näyttelijöiden ilmeetön tuijotus toimii.

Leffan tyyli tulee selväksi viimeistään siinä vaiheessa kun Sarah saa diagnoosin lääkäriltään (June Hyde), jonka ilmaisusta uupuu empatia kokonaan. Faktat ja asioiden tila todetaan mahdollisimman monotonisella äänellä.

Dualin kloonijuonikuvio on osittain samankaltainen kuin Apple TV+:n mitäänsanomattomassa Swan Song -elokuvassa. Identtisen Sarahin ilmestyminen on vain alkuasetelma, mutta teoksen parhaisiin hetkiin kuuluvat silti kohtaukset, joissa aito Sarah tenttaa klooniltaan perusasioita.

Gillan näyttelee tuplaroolin taitavasti, saaden periaatteessa identtiset ihmiset vaikuttamaan eri henkilöiltä. Lähtökohtaisesti kammottava ja ahdistava idea kaksoisolennosta onnistuu olemaan myös huvittava. Syitä on rehellisesti sanottuna hankala pukea sanoiksi, mutta vastaus löytyy Dualin kokonaisvaltaisen nyrjähtäneestä ja omalaatuisesta tunnelmasta.

Tupla-Sarahin kohtaukset toimivat myös teknisesti. Leikkaaja Sarah Beth Shapiro tukee Gillania kaksoisroolissa osaavasti. Katsojan on helppo uskoa ruudulla olevan kahden eri ihmisen. Gillan saa katsojan sympatiat molempien Sarahien puolelle ja kiinnostumaan heidän lopullisesta kohtalostaan.

Dual

Lopun kaksintaistelu ei ole spoileri. Trailerit tekevät selväksi mistä on kyse, ja Stearns aloittaa elokuvansa näyttämällä kahta identtistä miestä valitsemassa aseita yleisön ja tv-kameroiden edessä.

Scifikonsepti petaa vain leffan tietyllä tavalla arkisempaa pohdintaa. Stearns ei anna asioihin suoria vastauksia ja on ehkä änkenyt elokuvaansa liikaakin mietintöjä muun muassa jättiyhtiöiden vallasta, väkivallasta helppona ratkaisuna, sekä ihmisyydestä ja olemassaolosta.

Syksyisen Suomen värit ja valot ovat pääosin kylmänsinisiä. Huumoriltaan synkässä scifikomediassa on silti myös lämpöä kuin sen metsämaisemien ruskean mätänevissä lehdissä.

Dual on haastavuudessaan hieno elokuva, jonka kokee joko tappavan tylsäksi tai ratkiriemukkaan fiksuksi tieteissatiiriksi. Yhdentekeväksi leffaa tuskin kovin moni tuomitsee.

DUAL


”Absurdia Dual-tieteiskomediaa voi suositella haastavan kuivan ja mustan huumorin ystäville.”

Muropaketin uusimmat