Arvostelu Synchronic on fiksu, haastava ja tunteita herättävä scifi-elokuva, jossa Anthony Mackie pääsee esittelemään osaamistaan
Ohjaajakaksikko Justin Benson ja Aaron Moorehead nauttivat syystäkin kulttisuosiota. Synchronic jatkaa heidän aiempien mukavan nyrjähtäneiden scifi-leffojen viitoittamalla tiellä.
Ensi-ilta: 08.2.2021 (VOD)
Alkuperäisnimi: Synchronic
Ohjaus: Justin Benson & Aaron Moorhead
Käsikirjoitus: Justin Benson
Pääosissa: Anthony Mackie, Jamie Dornan, Katie Aselton, Ally Ioannides, Matthew Underwood & Carl Palmer
Pituus: 100 minuuttia
Ikäraja: K16
Minibudjetin maindi boglaa -tieteiselokuvien tekijöinä tunnetulla ohjaajakaksikko Justin Bensonilla ja Aaron Mooreheadilla on heidän neljännen yhteistyönsä kohdalla ensimmäistä kertaa käytössään vähän suurempi budjetti. Mistään jättisummista ei edelleenkään ole kyse, sillä Synchronic ei ole studioleffa, vaan rehellistä indietä. Se ei ole heidän elokuvistaan paras, mutta jatkaa The Endless – ja Resolution -leffojen aivot nyrjäyttävällä linjalla ja on heidän teoksistaan ehkä eniten kauhuun päin kallellaan.
Spring-leffassa oli mukana monsteri, mutta body horror -elementeistään huolimatta se oli rehellinen rakkaustarina – vinksahtanut ja omituinen, mutta rakkaustarina joka tapauksessa. Miesten elokuvista paras on edelleen aivan ihanan sekopäinen Resolution. Sen kengännauhabudjetilla tehty scifivenkulointi uhkasi oikeasti naksauttaa jotain pään sisällä, sillä näkemänsä pohtimista ei malttanut lopettaa. Kaksikko tunnetaan parhaiten samaan universumiin sijoittuvasta itsenäisestä The Endless -elokuvasta.
Synchronic ei ole aivan yhtä haastava kuin nuo kaksi upeaa elokuvaa, mutta helpolla ei sekään katsojaa päästä.
Tuttuun Benson & Moorhead -tyyliin leffan kantava idea on verraten simppeli. Tällä kertaa keskiössä on aikamatkustus, mutta sen ympärille kasattu kertomus on kaikkea muuta kuin perinteistä Hollywood-scifiä. Elokuva rönsyilee useaan suuntaan yllätysjuonenkäänteineen, joista yksikään ei ole mukana vain sen itsensä takia. Tarinan twisteillä ja myös aikamatkustuksen tarkoilla säännöillä on tarkoituksensa. Elokuvan esittelemät erikoisuudet saavat aikaan tyytyväisen hämmentyneen tunteen.
Teoksen perimmäinen tarkoitus on viihdyttää ja herättää ajatuksia. Synchronic kuuluu niihin elokuviin, joista nauttii ensimmäistä kertaa katsottaessa, mutta jotka menevät ihon alle ja alkavat riivata jäämällä pyörimään ajatuksiin väkisinkin. Leffasta saa luonnollisesti enemmän irti toisella tuijotuskierroksella, joka on melkeinpä pakollinen. Näkemänsä analysointia ei malta taaskaan lopettaa.
Synchronicissa aikamatkustuksen mahdollistaa uusi muuntohuume, josta leffa saa nimensä. Pillerit vaikuttavat popsijansa käpyrauhaseen ja vievät osan nuorista käyttäjistä sattumanvaraiseen aikaan menneisyydessä. Paluu nykyhetkeen tapahtuu tasan seitsemän minuutin kuluttua, mutta vain jos kuula sekaisin oleva aikamatkaaja on fyysisesti täsmälleen samassa paikassa kuin saapuessaan.
Leffa näyttää tehosteineen tyylikkäältä todellisuuden vääntyessä happotripin tyyliin ajan vaihtuessa. Visuaalisesti mahtava matka ei kuitenkaan välttämättä vie mukavaan aikaan, sillä esimerkiksi jääkaudella ei ole kovin kivaa kesävaatteissa, eikä väkivaltaisia konkistadoreja kiinnosta muu kuin kummallisen näköisen ihmisen surmaaminen.
Huumeen takia New Orleansista alkaa löytyä mitä mystisimmillä tavoilla kuolleita sekä hulluja höpiseviä ja vakavasti loukkaantuneita nuoria aikuisia. Tapahtumapaikoille ehtivät usein ensimmäisinä ambulanssillaan ensihoitajat Steve (Anthony Mackie) ja Dennis (Jamie Dornan).
Monitahoiseen tarinaan liittyy muun muassa tappava aivokasvain, jonka Steve pitää salaisuutena, sekä Dennisin teini-ikäinen tytär, joka katoaa kesken bileiden rouhiessaan Synchronic-nappeja. Vanhemmat käyttäjät menevät psykedeelistä vain sekaisin, mutta Steven kasvaimen ansiosta hänen käpyrauhasensa on kuin nuorilla.
Juonta on turha avata enempää, sillä Synchronic toimii sitä paremmin mitä vähemmän siitä tietää. En suosittele myöskään katsomaan leffan pidempää traileria, vaikkei se kaikkea spoilaakaan. Alempana oleva mainospätkä on elokuvan ensimmäinen lyhyt teaseri.
Fiksu ja haastava scifi on harvinaista herkkua elokuvan puolella, mutta vielä harvinaisempaa on tunteita herättävä haastava scifi. Benson ja Moorhead ovat syystäkin kulttiohjaajien maineessa, sillä heidän teoksensa stimuloivat taitavasti useampaa aivolohkoa. Monimutkaisen tieteistarinan äärellä ei kovin usein herkisty, mutta ohjaajakaksikko on tehnyt taas koskettavan elokuvan.
Kaiken kahjoutensa keskellä Synchronic on tarina ystävyydestä, ihmiselon arvokkuudesta, kuolemasta ja vanhemmuudesta. Se on myös ahdistava ja pelottava elokuva, jolla on tyydyttävä loppuratkaisu.
Anthony Mackieta katselee mieluusti hyvässä tieteiselokuvassa kehnompien tekeleiden jälkeen. Jamie Dornankin on näyttelijänä paljon muutakin kuin se Fifty Shades of Greyn puunamainen pyllynpiiskaaja. Miestä ei välttämättä edes tunnista heti samaksi sälliksi.
Niin hyvä kuin Synchronic onkin, niin Bensonin ja Moorheadin elokuviin kannattaa tutustua kronologisessa järjestyksessä. Esimerkiksi Resolution löytyy Kirjastokinosta ilmaiseksi.
Kaksikon seuraavasta elokuvasta ei ole vielä mitään tietoa, mutta sen budjetti on taatusti moninkertainen Synchroniciin verrattuna. Moorhead ja Benson siirtyvät ainakin hetkeksi television puolelle ohjaamaan Marvelin Moonknight-sarjan jaksoja, joka kuulostaa heille oikein mainiolta duunilta. Toivotaan miesten jatkavan tieteiselokuvan parissa senkin jälkeen kun käteen isketään isompi setelitukko.
Synchronic esitettiin Suomessa valkokankaalla pian sen Toronton elokuvajuhlien maailmanensi-illan jälkeen, jo syksyn 2019 Night Visions -festivaaleilla. Haastavan indie-scifin tie laajempaan levitykseen on usein pitkä. Yhdysvalloissa Synchronic saapui VOD-palveluihin muutama viikko sitten. Suomen ensi-ilta oli toissa päivänä 8. helmikuuta ja leffa löytyy nyt kaikista yleisimmistä vuokravideopalveluista.
SYNCHRONIC
”Synchronic on harvnaista herkkua, fiksu, uskalias ja koskettava scifi-elokuva, jonka haluaa katsoa useamman kerran.”
