Arvostelu: Gary Oldman ansaitsisi vihdoinkin Oscarin roolistaan Synkin hetki -elokuvassa

17.01.2018 09:40 | Aki Lehti

Synkin hetki on Gary Oldmanin oivallisen Winston Churchill -tulkinnan lisäksi myös todella toimiva draama. 


Ensi-ilta: 19.1.2018 / Alkuperäisnimi: Darkest Hour / Ohjaus: Joe Wright / Käsikirjoitus: Anthony McCarten / Pääosissa: Gary Oldman, Kristin Scott Thomas, Lily James, Stephen Dillane, Ronald Pickup ja Ben Mendelsohn / Pituus: 125 minuuttia / Ikäraja: K12


Joe Wrightin ohjaama Winston Churchillin ensimmäisestä kuukaudesta Iso-Britannian pääministerinä kertova Synkin hetki on rehellinen Oscar-täky, mutta sellaisenakin erinomainen elokuva. Se on pääosanesittäjä Gary Oldmanin show, joka todennäköisesti saa roolistaan vihdoinkin uransa ensimmäisen Oscar-pystin.

Oldman on esittänyt lukuisia oikeita ihmisiä aina Lee Harvey Oswaldista Ludvig van Beethoveniin, mutta Churchill on yksi hänen 35-vuotisen uransa hienoimmista rooleista. Oldman ei tyydy vain imitoimaan legendaarista hahmoa, vaan onnistuu tekemään tulkinnallaan suurmiehestä oikean ihmisen, vähän samaan tyyliin kuin Daniel Day-Lewis herätti presidentti Abraham Lincolnin henkiin Steven Spielbergin elokuvassa. Kehonkieli, maneerit ja ääni ovat tietysti kohdillaan, mutta Oldman löytää Churchillista myös ne puolet, joita ei ensimmäiseksi yhdistä pääministeriin.

Tietysti Churchill on elämää suurempi hahmo, mutta myös epävarma ja turhautunut johtaja, joka kaikkien ihmisten ympäröimänäkin tuntuu olevan yksinäinen. Kunnolla hän pystyy avautumaan vain Kristin Scott Thomasin esittämälle Clemmie-vaimolleen. Churchill itsekin toteaa näyttävänsä isolta vauvalta, ja sellainen hän Oldmanin esittämänä onkin, vaatiessaan ja viedessään kaiken huomion. Kazuhiro Tsujin maskeeraus on enemmän kuin uskottava, sillä siihen ei kiinnitä mitään huomiota pääministerin mekastaessa menemään.

Oldman on melkeinpä aina hyvä rooleissaan, mutta esiintyy aivan liian usein kamalissa tusinaelokuvissa. Tällä kertaa ohjauksessa, käsikirjoituksessa, kuvauksessa ja musiikissa on samaaa intohimoa kuin näyttelijän heittäytymisessä rooliinsa. Synkin hetki tarkkailee päähenkilöään onneksi myös hänen läheistensä silmin. Thomasin näyttelemä vaimo tukee häntä kaikessa, nähden jästipäisen romantikon. Elizabeth-sihteerin (Lily James) silmin näytetään temperamenttinen perfektionisti, joka ei tulisi toimeen ilman lähipiiriään, eikä osaa pitää huolta itsestään. Viskiä aamiaiseksi nauttiva ylipainoinen mies näyttää siltä kuin saisi sydänkohtauksen koska tahansa.

Ohjaaja Wright onnistuu tekemään Anthony McCartenin käsikirjoituksen pohjalta historiallisen draaman lisäksi jännittävän trillerin, vaikka kaikki tietävät kuinka lopussa käy, eikä elokuva sisällä juuri muuta kuin kohtauksia joissa hahmot puhuvat toisilleen.

McCartenin käsikirjoitus näyttää Churchillin tilanteessa, jossa katsoja pystyy ymmärtämään miksi melkein kaikki muut päättäjät ovat hänen kanssaan eri mieltä siitä mitä Hitlerin kanssa pitäisi tehdä. Ben Mendelsohnin taitavasti näyttelemä Kuningas Yrjö VI näkee pääministerin vaarallisena hahmona, ja erityisesti Stephen Dillanen esittämä lordi Halifax vaikuttaa järjen ääneltä puhuessaan rauhan puolesta ja ehdottaessaan jopa antautumista sodan sijaan.

Ohjaajan ja kuvaaja Bruno Delbonnelin yhteistyön tuloksena Synkin hetki on synkkyydessään uskomattoman kaunis elokuva. Useat sen kohtauksista sijoittuvat pimeisiin kabinetteihin, huoneisiin täynnä tupakansavua ja maanalaisiin komentokeskuksiin. Valon ja varjojen määrä on sopivassa tasapainossa, eikä elokuva tunnu lainkaan klaustrofobiselta suljetuissa tiloissaan. Wrightin pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Dario Marianellin musiikki kutoo kohtaukset yhteen, eikä pelkää paisua pateettiseksi pauhuksi esimerkiksi juuri sen Churchillin puheen aikana.

Oldman ehti jo vitsailla haastatteluissa yhdessä Mendelsohnin kanssa Christopher Nolanin Dunkirk-elokuvan olevan maailman kallein spin-off Synkimmälle hetkelle. Ne toimivatkin hyvin rinnakkaisteoksina, Synkimmän hetken näyttäessä politikot tekemässä päätöksiä Dunkirkin rannalla loukussa olevien miesten suhteen. Vain pöljän populistisen kohtauksen, jossa Churchill jalkautuu kansan pariin ajaessaan metrolla olisi voinut jättää elokuvasta pois. Se ei ole millään tasolla uskottava, eikä näin tapahtunut todellisuudessa.

DARKEST HOUR

4/5

”Synkin hetki on yksi viime vuosien parhaita historiallisia draamoja.”