Uusimmat

Arvostelu: Nukkejen kiroilun ja sekstailun ympärille rakennettu The Happytime Murders aiheuttaa vain myötähäpeää

23.08.2018 20:00 Helinä Laajalahti


Brian Hensonin nukkeparodia kilpailee kesän huonoimman elokuvan tittelistä. Törkyjuttuja puhuvat nuket eivät pitkään naurata.


Ensi-ilta: 24.8.2018 / Alkuperäisnimi: The Happytime Murders / Ohjaus: Brian Henson / Käsikirjoitus: Todd Berger, Dee Austin Robertson / Pääosissa: Melissa McCarthy, Elizabeth Banks, Maya Rudolph, Joel McHale, Leslie David Baker / Pituus: 92 minuuttia / Ikäraja: 12


Jim Henson tunnetaan Muppet-hahmojen luojana. Hänen poikansa Brian Henson on seurannut nukketeatterin maailmassa isänsä jalanjäljissä. Poika-Hensonin uusin ohjaustyö tähtää aikuisille suunnattuun nukkeparodiaan, mutta tulos jää tylsästi pyörimään yhden vitsin ympärillä.

Hensonin ja käsikirjoittaja Todd Bergerin mielestä on varmastikin hauskaa, kun nukkehahmot puhuvat rumia, vetävät röökiä (ja muita laittomampia nautintoaineita) ja harrastavat seksiä. Katsoja päätyy kuitenkin tuntemaan The Happytime Murdersin aikana lähes pelkkää myötähäpeää. Vaikka eräskin ejakulaatiokohtaus varmasti syöpyy silmien verkkokalvoille päiväkausiksi, eivät elokuvan vitsit naurata tarpeeksi.

The Happytime Murders on oikeita näyttelijöitä ja nukkehahmoja yhdistävä, härskiksi tarkoitettu ja noir-tyyliseksi suunniteltu rikoskomedia/parodia. Siinä on paljon samaa kuin elokuvassa Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?, mutta Robert Zemeckisin vuonna 1988 ohjaamassa elokuvassa ihmisten ja piirroshahmojen yhteiselo oli toteutettu kekseliäästi. The Happytime Murders ei yllä samaan omaperäisyyteen tai hahmojen kiinnostavuuteen. Rikoksen syyllinenkin selviää katsojalle heti alkumetreillä.

The Happytime Murdersissa yksityisetsivä Phil Philips (äänenä Bill Barretta) alkaa tutkia entisaikojen hittishow’n, The Happytime Gangin, jäsenten murhia. Hän kuitenkin sattuu löytymään murhapaikalta tarpeeksi monta kertaa, että joutuu itsekin epäillyksi. Phil on entinen poliisi, jolla on edelleen napit vastakkain työparinsa, Melissa McCarthyn esittämän Connien kanssa.

Tyypilliseen poliisielokuvan tapaan riitelevät Connie ja Phil päätyvät yhdessä selvittämään raakoja nukkemurhia samalla kun Philin pitää saada palautettua uskottavuutensa poliisina.

Muissa ihmisrooleissa nähdään Elizabeth Banks Happytime Gangin ainoana ihmisjäsenenä, Maya Rudolph Philin omalaatuisena sihteerinä, Leslie David Baker poliisipäällikkönä ja Joel McHale yksille napeille tehtynä FBI-agenttina.

Ajatus siitä, että isosilmäiset, pumpulilla täytetyt hahmot voisivat olla mieleltään samanlaisia kuin ihmiset, on totta kai hupaisa, mutta elokuva käsittelee sivulauseessaan myös rasismia nukkien oikeuksien kautta. Tähän ei kuitenkaan paneuduta sivulausetta enempää.

Basic Instinctiin tehty viittaus kertoo myös melkoisen graafisesti nukkien anatomiasta.

Nukkehahmojen murhat ympäriinsä levinneine sisälmyksineen saavat ajoittain myhäilemään, mutta pääosin elokuvan vitsit eivät tunnu toimivan. Mutta jos ajatus koirapehmosta BDSM-leikissä sidotun ihmishahmon kanssa kuulostaa hyvältä huumorilta, The Happytime Murdersista voi saada muutaman naurunhörähdyksen irti. Muiden katsojien tuskin kannattaa uhrata elokuvalle pennosiaan.

Melissa McCarthy menee roolissaan täysin hukkaan, sillä mainiolle koomikolle ei ole annettu mitään kunnollista tekemistä. Ainoastaan kohtauksessa, missä hänet nähdään yhdessä Maya Rudolphin esittämän Bubblesin kanssa, on pientä yritystä.

Rähjäiset, huovasta rakennetut nukkehahmot ovat toki hienosti tehtyjä ja tarjoavat tietokoneajan katsojalle tuulahduksen entisajan käsityöläisyydestä. Parhaat palat nähdään vasta lopputekstien aikaan, jolloin katsojalle näytetään myös nukkehahmojen takana työskenteleviä ihmisiä.

Vaikka elokuvan ikäraja Suomessa on vain K-12, ei härskiä elokuvaa voi suositella ikärajajouston puitteissa ainakaan tuota nuoremmille katsojille.

THE HAPPYTIME MURDERS

1,5

”Huopanukkien ja ihmisten rinnakkaiselosta kertova rikosparodia keskittyy törkyjuttujen kertomiseen kaiken muun kustannuksella. Tulos aiheuttaa katsojassa lähinnä myötähäpeää.”

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat