Uusimmat

Arvostelu: The Hole in the Ground on tunnelmallista kauhua Irlannin syrjäseudulta – Kati Outinen esittää tärkeää sivuosaroolia

The Hole in the Ground © Wildcard Distribution

13.06.2019 20:03 Helinä Laajalahti

Irlantilaisen Lee Croninin esikoispitkä ohjaustyö on tunnelmallinen kauhuelokuva, jonka keskeisessä sivuroolissa nähdään Kati Outinen.


Ensi-ilta: 14.6.2019
Alkuperäisnimi: The Hole in the Ground
Ohjaus: Lee Cronin
Käsikirjoitus: Lee Cronin, Stephen Fields
Pääosissa: Seána Kerslake, James Quinn Markey, Kati Outinen & James Cosmo
Pituus: 90 minuuttia
Ikäraja: K16


Sundancen elokuvajuhlilla debytoinut ja Suomessakin jo Night Visionsissa esitetty The Hole on the Ground on pienimuotoinen ja tunnelmallinen kauhuelokuva. Irlannin maisemissa kuvattu elokuva on irlantilaisen Lee Croninin esikoispitkä elokuva, jolla on vahvat yhteydet Suomeen.

Suomen elokuvasäätiönkin osittain rahoittamassa The Hole in the Groundissa nähdään suomalaisväriä kameran molemmin puolin. Keskeisessä sivuroolissa esiintyy nimittäin Aki Kaurismäen muusana tunnettu Kati Outinen. Puvustuksesta vastaa Saija Siekkinen ja maskeerauksesta Salla Yli-Luopa, jotka ovat molemmat ovat työskennelleet esimerkiksi Jalmari Helanderin ohjaamissa elokuvissa Rare Exports ja Big Game. Yhtenä elokuvan tuottajista toimii Ulla Simonen.

The Hole in the Ground kertoo Seána Kerslaken esittämästä Sarahista ja tämän alakouluikäisestä Chris-pojasta (James Quinn Markey). Äiti ja poika muuttavat syrjäiseen taloon Irlannin maaseudulla, keskelle ei-mitään. Tarinassa annetaan ymmärtää äidin eronneen väkivaltaisesta isästä, minkä vuoksi he pakenevat rämällä maasturillaan muuta maailmaa jonnekin syrjään, maailman laidalle.

Uusi elämä ei kuitenkaan ala auvoisesti. Tutkimusmatka uuden kodin lähimetsään paljastaa siellä olevan ammottavan, kraaterimaisen kuopan, ja pian Chris alkaa käyttäytyä kummallisesti.

Vähän matkan päässä kaksikosta asustaa iäkäs pariskunta, jolla on salamyhkäinen menneisyys. Sarah ja Chris törmäävät mieleltään häiriintyneeseen rouvaan (Kati Outinen), joka alkaa kirkua, ettei Chris ole laisinkaan Sarahin poika. Tästä käynnistyy monista kauhuelokuvista tuttu kuvio, missä vanhempi alkaa epäillä lapsen olevan mahdollisesti vaihdokas tai riivattu.

The Hole in the Ground on yksityiskohtiaan myöten tunnelmallinen kauhuelokuva. Äidin ja pojan uudessa, valtavan kokoisessa talossa on kaikki: lohkeilevat tapetit, pitkät käytävät, narisevat lattiat ja pelottava kellari. Mutta kuka oikeasti muuttaisi sellaiseen taloon kahdestaan nuoren lapsen kanssa?

Elokuvan ensimmäinen puolikas kasvaa kiehtovalla tavalla kohti sitä pohdintaa, onko äiti sittenkin menettämässä mielenterveytensä vai onko lapsi todellakin vaihdokas. Kerslake esittää herkällä otteella elämän aiemmista haavoista toipuvaa nuorta äitiä, joka alkaa nähdä lapsessaan outoja piirteitä.

Myös Markey onnistuu roolissaan hienosti nuoresta iästään huolimatta, sillä pojan käyttäytymisen muutokset ovat hienovaraisia ja ne tukevat äidin ja samalla katsojan mieleen nousevaa epäilystä. Tästä kasvaa synkeän häiriinnyttävää psykologista kauhua, joka kuitenkin loppua kohden loivenee tyylisuunnan muuttuessa yksiulotteisemmaksi.

Elokuva vetääkin lopussa niin monta mutkaa suoraksi että kokonaisuus kärsii. Alussa nähtyä synkkää tunnelmointia ja kihelmöivää epätietoisuutta olisi mielellään katsonut loppuun asti. Käsikirjoitus lupaa jotain sellaista, mikä ei kuitenkaan aivan loppuun saakka kanna.

The Hole in the Ground on visuaalisesti paikoin todella pimeä. En pysty sanomaan, johtuiko tämä arvostelua varten saadun screenerin teknisestä laadusta tai katselussa käytetystä tietokoneesta, mutta tapahtumista ei aina tahtonut saada selvää vaikka näytön kirkkaus oli säädetty täysille. Osa elokuvan tunnelmasta kärsi tämän takia.

THE HOLE IN THE GROUND

2,5

”Tunnelmallisessa kauhuelokuvassa äiti pelkää joko menettäneensä järkensä tai sitten hänen lapsensa on vaihdokas tai riivattu. Irlannin syrjäseudulle sijoittuva elokuva menettää tehoaan loppua kohti.”

Helinä Laajalahti

”Olen kirjoittanut Muropakettiin freelancerina elokuvajuttuja ja -arvosteluita vuodesta 2017 lähtien, ja sitä ennen muun muassa Episodiin (vuodesta 2004), Koulukinoyhdistyksen Media-avaimeen ja nyt jo edesmenneen Discshopin leffablogiin. Ennen koronaa toimin myös matkailutoimittajana, ja nykyisin toimittelun ohella striimaan koulutuksia. Suosikkileffani ovat sekalainen seurakunta Imperiumin vastaiskua, Trainspottingia ja Jim Jarmuschin Night on Earthia, sarjapuolella sydäntä lähellä ovat olleet Buffy, Supernatural ja Fringe. Kun oikein haluan upota pumpuliin, pelaan ties kuinka monetta kertaa The Witcher: Wild Huntia.”

Muropaketin uusimmat