Uusimmat

Arvostelu The Innocents on lumoavan hyytävä kauhuelokuva, jonka veriteot kouraisevat syvältä

07.04.2022 13:20 Aki Lehti

Käsikirjoittajana tunnetun Eskil Vogtin toinen ohjaustyö kuuluu Pahanhautojan ohella viime aikojen parhaisiin kauhuelokuviin.


Ensi-ilta: 08.4.2022
Alkuperäisnimi: De uskyldige
Ohjaus: Eskil Vogt
Käsikirjoitus: Eskil Vogt
Pääosissa: Rakel Lenora Fløttum, Alva Brynsmo Ramstad, Mina Yasmin Bremseth Asheim, Sam Ashraf & Ellen Dorrit Pedersen
Pituus: 117 minuuttia
Ikäraja: K16


Cannesin elokuvajuhlilla maailmanensi-iltansa saaneen The Innocents -kauhuelokuvan ohjaaja Eskil Vogt tunnetaan paremmin Joachim Trierin käsikirjoittajakumppanina, joka on rustannut muun muassa upeat elokuvat Oslo August 31st, Thelma ja The Worst Person in the World, joka oli juuri ansaitusti ehdolla kahden Oscarin voittajaksi.

Vuoden 2014 Blind-elokuvallaan Vogt näytti osaavansa myös ohjata. Pienimuotoinen kauhuelokuva The Innocents on vielä huimasti debyyttiä parempi. Se löytää tutusta lähtöasetelmastaan omaperäisen kertomuksen, jonka häiriintyneen ahdistava tunnelma on käsinkosketeltavaa.

The Innocents voisi yliluonnollisten elementtiensä kautta olla periaatteessa myös supersankaritarinan alku. Vogt sukeltaa syvälle lasten maailmaan ja mieliin, jossa raja hyvän ja pahan välillä on häilyvä.

Elokuva kertoo tarinansa kokonaan lasten näkökulmasta. Ida (Rakel Lenora Fløttum) muuttaa muutaman vuoden vanhemman autistisen siskonsa Annan (Alva Brynsmo Ramstad) kanssa uuteen kotiin oslolaislähiöön. Keskellä kesää suurin osa alueen asukkaista on lomalla, eikä tyttö tahdo löytää pihapiiristä itselleen uusia kavereita.

Ensin vaikuttaa siltä, että Ida on elokuvan ilkiö. Kaiken huomion saava autistinen Anna ärsyttää, joten Ida nipistelee avutonta siskoaan kun vanhemmat eivät huomaa ja laittaa jopa tämän kenkien sisään lasinsiruja. Elokuvan edetessä Idan tempaukset paljastuvat vain rajojen kokeilemiseksi. Kunnon psykopaattipentu löytyy naapurirapusta.

Ida ystävystyy kiusatun Ben-pojan (Sam Ashraf) ja ihosairaudesta kärsivän yltiökiltin Aishan (Mina Yasmin Bremseth Asheim) kanssa. Nelikon välille syntyy pian syvä psyykkinen yhteys yliluonnollisten kykyjen kautta. Ollessaan yhdessä lapset toimivat toistensa katalyytteina ja huomaavat voimiensa vahvistuvan. Ne ovat ensin vain osa viattomia leikkejä. Ben saa pikkuesineet liikkumaan mielensä avulla ja Aisha pystyy kuulemaan puhekyvyttömän Annan ajatukset.

Elokuvan antagonisti onkin Ben, joka alkaa käyttää kykyjään yhä sadistisemmin.

Leffansa myös käsikirjoittanut Vogt ei esittele lasten voimia mahdollisimman näyttävästi erikoistehostein, vaan kasvattaen karmivaa tunnelmaa pikku hiljaa. The Innocents on visuaaliselta ilmeeltään hyvinkin tyylitelty, mutta muoto ei aja sisällön ohi. Neljän lapsen tarina on nyanssirikas ja tarkka tutkielma oikean ja väärän häilyvästä rajasta.

Sen lapset eivät ainakaan aluksi ole yksiselitteisen hyviä tai pahoja. Kaveriporukan sisäinen dynamiikka työntää kutakin tiettyyn suuntaan, nostaen esiin pinnan alla piilevät asiat.

The Innocents on kerronnaltaan miellyttävän hidas, joka korostaa sen hyytävyyttä. Se antaa jokaiselle juniorille tarpeeksi aikaa ja mahdollisuuden samaistua myös täyspsykopaatiksi muuttuvaan Beniin.

Elokuva suurimpia vahvuuksia ovat fiksu käsikirjoitus ja loistavat lapsinäyttelijät. Kauhuelokuva yliluonnollisilla voimilla varustetuista lapsista voisi helposti olla pelkkää klisettä. Vogt vie katsojan taitavasti syvälle heidän maailmaansa, jossa kaikki pienikin on jättimäisen suurta.

Aikuiset elävät korkeuksissa omassa maailmassaan, kameran kirjaimellisesti pyöriessä lasten silmien korkeudella. Heidän todellisuudessaan pieni piha ja lähimetsä ovat jättisuuria paikkoja, joista löytyy loputtomasti tutkittavaa. Ensin telekineettinen kyky naurattaa, mutta on telepatian kanssa pikkuihmisille pienen alkuihmetyksen jälkeen täysin luonnollinen asia.

Lasten maailma on hämmentävän aidon tuntuinen ja herättää muistoja. Vaikka omassa lapsuudessa perässä ei ollut telekineettisin kyvyin varustettua sadistia, niin pelko on tuttu. Samanlaiselta tuntui vältellä kiusaajaa kävelemällä pidempää reittiä kouluun. Mieleen muistuu myös pahuuksien tunnustaminen vanhemmille.

Vogt ohjaa lapsinäyttelijöitään taitavasti. Nämä eivät ole Hollywood-elokuvan natiaisia, vaan aitoja ihmisiä, joiden mielialat muuttuvat ailahdellen. Kiltiksikin paljastuvien lasten käytös on välillä karmivaa, aivan kuten oikeassa elämässä. Hyvätapaisinkin pieni tekee välillä jotain, joka vaikuttaa umpihullulta, ihan ilman yliluonnollisia kykyjä.

Vogt jättää aikuiset taustalle, touhuamaan omiaan. He vain nyökyttelevät lasten kertoessa rehellisesti kokemastaan, kuitaten ne mielikuvituksen tuotteeksi. Aikuiset eivät juurikaan vaikuta tarinan kulkuun. Leffan maailma on lasten ja heidän tekemänsä julmuudet kohdistuvat lähinnä toisiinsa.

Erityisesti elokuvan toisen puoliskon tunnelma on henkeäsalpaavan upea ahdistavuudessaan. Vogt ei kaihda näyttää myös julmia väkivallantekoja, mutta jo pelkkä väkivallan uhka saa sydämen hakkaamaan. Elokuva imaisee syvälle mukaansa, joten veriteot kouraisevat syvältä.

Erinomaisen kuvauksen lisäksi leffa on leikattu taidolla. Pienin askelin etenevä juoni ei ole ennalta-arvattava, eivätkä äänimaailma ja score kerro mitä tuntea. Ne ovat kuvan kanssa yhtä tärkeässä osassa luomassa omaperäistä tunnelmaa.

The Innocents on oivaltavaa psykologista kauhua, aivan toista ääripäätä kuin toinen tämän viikon saman genren leffa, eilen ensi-iltansa saanut kotimainen The Twin -hirvitys.

THE INNOCENTS

”The Innocents on Pahanhautojan ohella alkuvuoden parasta kauhua.”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat